Meidän tutiton taapero

Ennen Aatun syntymää ja ensimmäisten päivien aikana kun Aatu oli syntynyt, olin vahvasti sitä mieltä, että Aatua ei totuteta tutin syömiseen. Sairaalassa puhuttiin, että vähintään kolme viikkoa syntymän jälkeen pitäisi etenkin välttää tutin antamista, ettei vauvan imuote rinnasta vääristy. Tämä neuvo oli kyllä ristiriidassa sairaalan käytännön toiminnan kanssa. Yhtenä yönä, kun hoitajat pitivät huolta Aatusta vähän pidempään, oli hänelle tukittu tutti suuhun....Noh en osannut asiasta kuitenkaan erityisemmin suuttua. Itse kuitenkin vältin antamasta tuttia. Päästiin synnäriltä kotiin ja minulla oli siis edelleen ajatuksena, että tuttia ei anneta. Pari yötä siinä sitten valvottiin enemmän ja vähemmän ja lopulta tutti oli ainoa, jolla pojan sai rauhoittumaan. Oli pakko päästää irti tuosta tutittomuuden periaatteesa, että sai edes jonkin verran nukuttua.

Aatulla ikää kuvassa 2 viikkoa

Sen jälkeen, kun tutti lopulta Aatulle annettiin, ei stressattu sen enempää sitä, että Aatu sitä syö. Aatulle puhkesi 6-14kk iän välillä 16 hammasta. Toisaalta tuona aikana, kun hampaita tuli aivan jatkuvalla syötöllä lisää, oli tutti ehdoton rauhoittamaan. Toisaalta sitten taas itse alkoi miettiä tutin haittoja hampaille. Jo pitkästi alta vuoden ikäisestä lähtien otettiin käytäntö, että tuttia syödään vain unilla. Aikalailla tasan vuoden ikäisenä yritettiin ottaa tutti kokonaan pois. Huuto tutin perään oli kuitenkin jotain niin järkyttävää, että luovutettiin ja ajateltiin, että yritetään seuraavan kerran vasta, kun Aatu on sen ikäinen että ymmärtää edes jonkinlaista selitystä siitä miksi tuttia ei enää ole.

Yhtenä päivänä Aatun ollessa n. 1v 5kk päätin ihan yhtäkkiä yrittää laittaa Aatun päikkäreille ilman tuttia. Ei Aatu edelleenkään tuossa iässä mitään selitystä tutittomuudelle ymmärtänyt (tai niin ainakin luulen), mutta päätin kuitenkin koittaa puolitosissaan, että kuinka Aatu reagoi. Huutohan siitä aluksi tuli. Hetken Aatu itki tutin perään ja meinasin jo, että annan tutin, mutta päätin kuitenkin koittaa kerran laittaa Aatun takaisin makuulle ja peitellä ilman tuttia. Ihmetys oli suuri! Makuulle laiton ja peittelyn jälkeen Aatu jäi kuin jäikin nukkumaan ilman tuttia! Pakko oli illallakin jatkaa tuota ilman tuttia nukkumaan menoa ja taas oikeastaan samalla kaavalla mentiin, ensin Aatu kitisi tutin perään, mutta kun kävi peittelemässä uudestaan jäi ilman tuttia nukkumaan. Tuosta päivästä lähtien meillä on nukuttu ilman tuttia. Aatu alkoi saamaan ihan järkyttäviä huutokohtauksia aamuyöllä/aikaisin aamulla juuri noihin aikoihin kun tutti jätettiin pois. En tiedä liittyikö huudot lopulta tutin pois jättämiseen vai mihin...Kuitenkin tutti jäi siltä seisomalta pois. Säilyttelin tutteja vielä varmaan melkein kuukauden, mutta lopulta heitin kaikki pois kun tulin siihen päätökseen tässä tuttiasiassa, että ei sitä nyt enää ainakaan takaisin anneta.

Yllättävän helpolla tuo tutin jättäminen meni! Olin jo valmistautunut järkyttäviin huutopotkuraivareihin aina nukkumaan mentäessä, mutta ei. Uskon ainakin jollain tasolla siihen, että tuohon tutin pois jättämiseenkin on lapsilla omat herkkyyskaudet, jolloin homma hoituu ehkä piirun verran helpommin. Meillä taisi osua kohdalle juuri tuollainen herkkyyskausi ja olen tyytyväinen, että saatiin Aatulta kokonaan tutti pois jo suhteellisen pienenä. Kahta ikävuotta pidin aivan ehdottomana takarajana, mutta aina vain parempi että tutti jäi jo 1v 5kk iässä.