sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Talohaaveilua

Keväästä lähtien on ollut sellainen vaihe, etten ole kauhean tosissani jaksanut haaveilla muutosta saatika omakotitalosta. Keväällä oltiin myyty meidän asuntoa melkein vuosi ilman yhtäkään oikeasti järkevää tarjousta. Keväällä alettiin olla niin väsyneitä koko myymiseen, että vedettiin asunto myynnistä. Toki myynti piti lopettaa jo senkin takia, että meidän täytyi jo tietää missä syksyllä asuttaisiin koska minun piti alkaa katsella töitä ja Aatulle piti alkaa miettiä hoitopaikkaa. Tarkoituksenahan meidän oli muuttaa Tampereen suunnalle.

Nyt asunnon myyntiin laittaminen on alkanut taas käydä mielessä. Tällä kertaa mietinnässä on se, että onko Seinäjoki se paikka jossa halutaan nyt sitten oikeasti asua vai lähdetäänkö taas havittelemaan asuntoa Tampereen suunnalta. Mikäli jäädään Seinäjoelle, on haaveissa ehdottomasti omakotitalo. Viime aikoina Seinäjoella asuminen ei ole tuntunut niin vastenmieliseltä kuin esim. noin vuosi sitten kun meidän asunto viimeksi oli myynnissä. Toki arki on nyt todella erilaista. Minä ja mies käydään kumpikin töissä ja Aatu on päivät hoidossa. Enää ei edes niin ehdi miettiä sitä, että missä asuu. Enemmän nyt tulee mietittyä sitä, että miten asuu. Onko asunto oikeasti mieluinen ja millaisessa kodissa olisi seuraavaksi kiva asua?

Tänään Aatu heräsi vasta puoli yhdeksän jälkeen aamulla. Heti tuli mieleen, että mitenhän saadaan ikinä Aatu nukkumaan päikkäreitä fiksuun aikaan kun aamun herääminen venähti niin pitkälle. Päätettiin lähteä vähän sunnuntai-ajelulle Aatun päikkäriaikaan. Aatu kun nukahtaa todella herkästi autoon. Meillä ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa siitä, mihin lähdettäisiin ajelemaan. Melko lähellä meidän asuntoa vastaan tuli asunnon esittely -kyltti. Sanoin puoliksi vitsillä miehelle, että mennäänkö käymään talonäytöissä. Siitä se sitten lähti. Aloin heti selailemaan etuovesta myynnissä olevia taloja. Pyörittiin vähän siellä sun täällä vilkuilemassa millaisia myynnissä olevat talot/talojen ympäristöt ovat. Ei siis kuitenkaan käyty missään näytössä. Etuovea selatessa tuli vastaan yksi talo, joka on ollut myynnissä kesästä lähtien. Jostain syystä tuo talo pisti minulla silmään jo kesällä. Talossa oli näyttö tänään, mutta sen verran myöhään ettei tuolla samalla reissulla sinne menty. Koko näyttö jäi vähän muhimaan mieleen. Ei siis päätetty että taloa mentäisiin katsomaan. Tultiin kotiin ja mies jäi hetkeksi Aatun kanssa ulos. Itse menin sisälle ja mielessä jyskytti vain ajatus siitä, että haluan kyllä mennä sitä taloa katsomaan. Niinpä lopulta päätettiin näyttöön lähteä koko perheen voimin.


Talo oli I-H-A-N-A-! En kerro sen tarkemmin, millainen talo on ulkoa tai sisältä, mutta sen verran voin paljastaa, että se on täysin erilainen suhteessa siihen millaisia taloja olen aiemmin katsellut tai millaisen olin aikaisemmin ajatellut haluavani. Tähän taloon minun sydän yksinkertaisesti suli. Teki mieli alkaa pieneksi lapseksi ja karjua että "mutta kun minä HAAALUUUUAAAAN!" :D Meidän asunto kun nyt ei tosiaan edes ole myynnissä ja vaikka olisikin niin vaatisi tosiaan sen että joku tämän meidän nykyisen asunnon haluaisi myös ostaa järkevään hintaan. Olen vain nyt niin fiiliksissä tuosta talosta, että tuntuu jopa siltä, että mikäli se oikeasti saataisiin niin voisin aivan hyvin jäädä sen voimin asumaan Seinäjoelle. Asunnon sijainti on myös meidän mielestä hyvä. Tampereelta ei ikinä saataisi tuollaista taloa tuolla hinnalla ja noin hyvällä sijainnilla. Alla olevissa kuvissa jotain pientä mikä jotenkin liittyy tuohon taloon jota käytiin katsomassa ;)
Kuva täältä

Kuva täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti