Aina olen ollut ainakin jossain määrin perhepetiä vastaan oman perheen kohdalla. Ikinä en ole täysin lapseltani keiltänyt meidän sängyssä nukkumista, mutta olen huolehtinut, ettei siitä tule tapa. Aatu on nukkunut heti vauvasta lähtien omassa pinnasängyssä ja silloin tällöin pieniä hetkiä yöstä/aamuyöstä/aamusta vieressä. Siirrettiin Aatu n.5kk iässä omaan huoneeseen nukkumaan. Varsinaista protestointia omassa huoneessa/omassa sängyssä nukkumiselle ei ole koskaan tullut. Itseasiassa Aatu on aina nukkunut kaikista parhaiten omassa sängyssään. Joskus ärsytti se, että Aatu ei osannut ollenkaan rauhottua nukkumaan meidän väliin. Edes silloin tällöin olisi ollut mukava kun toinen olisi rauhassa tuhissut vieressä.
Tällä hetkellä tuntuu olevan historiaa tuo omassa huoneessa ja etenkin omassa sängyssä nukkuminen! Aatun yöt on ollut enemmän ja vähemmän levottomia oikeastaan siitä lähtien kun hoito alkoi. 24/7 flunssa iski Aatuun n.1-2 viikkoa hoidon alkamisesta ja jatkuu edelleen. On otettu melkein "puoliväkisin" Aatu nukkumaan meidän väliin aina jossain vaiheessa yötä, kun ei ole jaksettu hypätä Aatun sängyllä tai hengailla ympäri asuntoa Aatu sylissä. Eihän Aatu aluksi meinannut millään rauhottua meidän väliin nukkumaan. Siitä kierre kuitenkin lähti. Aatu tottui melko nopeasti lopulta meidän välissä nukkumiseen ja nyt siitä tuntuu tulleen tapa. Omaan sänkyyn nukahdetaan illalla välillä kovempien ja välillä vähän pienempien taisteluiden jälkeen mutta jo alkuyöstä kuuluu huoneesta itku ja mikään muu ei auta kun viereen ottaminen jos aikoo itse saada edes vähän unta ennen työpäivää ja toki Aatunkin täytyy hoitopäivät jaksaa. Välillä on käyty tarkistamassa Aatu lääkärissä, kun yöt on olleet niin levottomia. Kaikilla muilla kerroilla kaikki on ollut lääkärissä ok, paitsi nyt tällä viikolla kun taas vaihteeksi pistäydyin lääkärissä Aatun kanssa. Korvatulehdus oli tuomio sekä pitkittynyt flunssa. Antibiootit sai korvatulehdukseen ja muuta lääkettä yskään/muihin flunssan oireisiin. Eilen illalla/yöllä Aatu taas itki muutaman tunnin ensin omassa sängyssään nukuttuaan. Heti kun luokse meni, viisoi kädellä meidän makkariin. Ei puhettakaan, että olisi suostunut enää omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn jäämään loppuyöksi. Siinä pari hetkeä mielessäni mietin, että jaksanko alkaa taistelemaan asiasta. Miehellekin huikkasin, että annetaanko periksi vai taistellaanko. Otettiin viereen.... Ja siitähän ilo syntyi Aatulle. Heti kun tajusi pääsevänsä meidän väliin, alkoi nauraa ja oli niiiin hyvällä tuulella. Aatu alkoi kuitenkin onneksi heti uudestaan nukkumaan ja nukkuikin aamuun saakka heräämättä! Useamman tunnin yhtäjaksoiset yöunet ovat olleet tässä asunnossa viime aikoina todella harvinaisia. Nyt ei siis milläään riitä voimavarat pakottaa Aatua nukkumaan taas omassa sängyssä ja huoneessa koko yön. Aluksi Aatu nukkui meidän välissä jotenkin todella leveästi ja potki ja hakkasi käsillään jatkuvasti. Yhtenä yönä siirryin nukkumaan osan yöstä Aatun sänkyyn kun en jaksanut sitä touhua. Nyt Aatu tuntuu oppineen vähän rauhallisemman nukkumisen meidän välissä ja viimeisimpinä öinä olen itsekin saanut ihan hyvin nukuttua vaikka Aatu onkin meidän välissä.
Olosuhteiden pakosta siis sallitaan nyt perhepedissä nukkuminen. Pääasia, että kaikki tässä asunnossa saisivat edes välillä nukkua paremmin yöunensa. Katsotaan sitä omassa sängyssä nukkumista sitten joskus.... Se olisi kyllä enemmän kuin kiva, jos Aatu itse kömpisi sängystään meidän viereen eikä alottaisi sitä kauheaa huutokonserttia ja vaatisi, että hänet haetaan ja kannetaan. Mutta onhan se toisaalta ihanaa, kun oma lapsi vihdoin suostuu rauhassa tuhisemaan vieressä, herää hyväntuulisena ja änkee itsensä aivan lähelle ♥
P.S. Seuraavassa postauksessa vähän välitietoja häistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti