Aatun eka junamatka+päivä Tampereella

Eilen tiistaina matkattiin Aatun kanssa kahdestaan junalla päiväksi Tampereelle. Junamatka oli Aatulle ensimmäinen. Aatulle en varannut omaa istumapaikkaa, koska siitä olisi joutunut maksamaan eikä matka kestänyt kuin vähän päälle tunnin. Mennessä juna oli todella täynnä ja oikeastaan jokaisella paikalla istui joku. Me istuttiin Aatun kanssa paikalla, jossa oli pöytäryhmä. Toisella puolella pöytää istui vanhempi nainen joka viihdytti Aatua välillä ja toisella puolen käytävääkin istui oikein mukavia ihmisiä jotka pitivät seuraa meille ja ottivat vastaan Aatun leluja ja kirjoja kun Aatu niitä tarjosi heille :D Aatulla on tuollainen tapa ojennella omia tavaroitaan kaikille vieraille :D Joskus harvoin jostain esineestä saattaa selkeästi olla sellaisella mielellä että "Minun!" mutta pääsääntöisesti ennemmin aina tarjoaa omia tavaroitaan muille. Muutoinkin Aatu lähestyy vieraita ihmisiä välillä vähän turhankin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Toki ihan kiva ettei vierasta jokaista vastaan tulijaa, mutta ei nyt tarvitsisi aivan jokaisen ihmisen naaman eteen mennä tuosta noin vaan :D

Pendolinosta

Matkattiin Tampereelle Pendolinolla. Pendolinoissa ei ole minkäänlaista leikkivaunua tai muutakaan erityistä viihdykettä lapsille. Aatu viihtyi kuitenkin ihmeen hyvin minun sylissä ja tosiaan lähettyvillä olevien ihmisten kanssa seurustellessa. Loppumatkasta jouduttiin muutaman kerran käydä kävelemässä käytävää päästä päähän kun muuten meinasi hermot mennä. Pendolinoihin ei myöskään pysty rattailla vain ajamaan sisään, koska Pendolinoon täytyy nousta rappusia. Täytyy sanoa että ihan mahtavia ihmisiä kyllä löytyy tästäkin maasta! Seinäjoella ei tarvinnut kuin mennä rattaiden kanssa junan sisäänkäynnin eteen niin heti joku mies oli tarjoamassa apuaan rattaiden nostossa. Samoin Tampereella heti yksi mies automaattisesti auttoi nostamaan rattaat pois junasta. Olin aivan ällistynyt että automaattisesti ihmiset tuolla tavalla auttoivat (ja kyseessä ei siis ollut konduktöörit jotka auttoivat)! Takaisin tultiin InterCityllä. InterCityihin pystyy vain ajelemaan rattailla sisään, koska sisäänkäynti on samalla tasolla kuin juna-asema. InterCityssä olin varannut istumapaikan perhehytistä. Oleskeltiin Aatun kanssa ehkä puolet ajasta tuossa perhehytissä ja puolet ajasta lasten leikkipaikalla. Takaisintulomatka meni kyllä todella nopeasti kun tekemistä oli erilailla kuin Pendolinossa.

InterCity

Tampereella vietettiin aikaa ystäväni ja hänen lapsensa kanssa. Käytiin nappaamassa kahvit mukaan heti kun Tampereelle saavuttiin ja suunnattiin Pikku Kakkosen leikkipuistoon. En siis lähtenyt Tampereelle mitenkään eirtyisesti shoppailemaan tai muutoinkaan en ollut mitenkään suunnitellut mitään tarkkaa mitä halusin tehdä. Halusin mennä fiiliksen mukaan ja aikalailla lasten ehdoilla. Pikku Kakkosen leikkipuistossa oli väkeä toooodella paljon. Melkein hirvitti sekaan mennä :D Tuossa meidän lähipuistossa kun saa usein olla ihan kaksinkin Aatun kanssa. Onhan se kiva että on porukkaa ja muitakin lapsia, mutta kyllä liika on liikaa. Noh kyllä tuossa nyt tuon kerran kävi, mutta tarkkaan piti jatkuvasti seurata missä se oma lapsi menee eli itse ei pystynyt kyllä yhtään istahtamaan. Ehkä tuo Pikku Kakkosen leikkipuisto menee paremmin vähän isomman lapsen kanssa jonka perään ei niin tarkkaan tarvitse enää jatkuvasti katsoa ja joka ei päättömästi säntäile sinne tänne.

Leikkipuistossa aika vierähti nopeasti ja pian oli aika mennä syömään. Loppupuolella syöntiä alkoi sekä Aatu että ystävän lapsi jo kitistä väsymystä. Yritettiin laittaa lapset rattaisiin nukkumaan ja käydä tsekkaamassa Kuopuksen valikoimaa. Ei toivoa, että oltaisiin pystytty yhtään mitään siinä vaiheessa katselemaan. Kumpikin lapsi kitisi eikä meinannutkaan alkaa nukkumaan vaikka väsy selkeästi oli. Ei muuta kuin ulos käveleskelemään vähän rauhallisempaan paikkaan että lapset saisi unenpäästä kiinni. Lopulta kumpikin väsähti rattaisiin. Käveleskeltiin vielä jonkin aikaa kunnes pysähdyttiin Kehräsaareen smoothielle. Siinä vaiheessa Aatu jo heräsi...Nukkui siis n.30min. Kehräsaaresta mentiin suoraan Koskikeskukseen, jossa treffatiin minun veljeä ja hänen tyttöystäväänsä. Kun veli tyttöystävänsä kanssa jatkoi matkaa mentiin me käymään BR-lelussa ja Popin liikkeessä. Sen jälkeen ystäväni lapsensa kanssa lähti ja minä yritin uudelleen lähteä käymään Aatun kanssa Kuopuksessa. En tiedä mikä tuossa Kuopuksessa oli niin kamalaa kun taas tuli vain huuto kun sinne mentiin :D Äkkiä kuitenkin kiersin kitisevän lapsen kanssa valikoiman ja lähdettiin jatkamaan matkaa Tallipihalle. Vähän oli hakemista että löysin koko Tallipihalle mutta lopulta löydettiin kuin löydettiinkin itsemme oikeasta paikasta. Mentiin suoraan Tallipihan kahvilaan, jossa itse join kahvit ja Aatu söi purkkiruoan. Äkkiä ehdittiin käydä vielä Suklaapuodissa ja katsoa ehkä minuutin tanhuja joita pihassa esitettiin, kunnes tuli jo kiire junalle. Paniikki, mistä päästään nopeiten rautatieasemalle. Minun puhelimessa ei tietenkään sillä hetkellä toiminut kartat/navigointi...Pieni epätoivo jo tuli yhdessä kohtaa että nyt myöhästytään kyllä junasta, mutta ehdittiin! Koko Tallipihalla olon ajan Aatu oli hyvällä tuulella kuten myös koko junamatkan mutta autossa kotia kohti kun mentiin alkoi kitinä, joka jatkuikin aina siihen saakka että saatiin Aatu yöunille. Eikä kyllä ole ihme että kitinää jo tuli kun oli niin vauhdikas päivä ja päiväunia takana vain sen 30min.

Tallipihalta

Kyllähän oli äitikin poikki tuon päivän jälkeen! Illalla särki jalkoja niin paljon että oli särkylääke pakko ottaa. Raskaita tuollaiset reissut on mutta kyllä ne sitten taas toisaalta antaa kovasti voimia jaksaa pyörittää sitä ihan perus arkea.