Kuinka pidän itseni kunnossa, osa 1

Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka pyrin pitämään itseni sekä fyysisesti että henkisesti kunnossa. Tietysti tuohon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttaa todella moni asia, mutta ajattelin kirjoittaa sellaisista suurimmista asioista. Kirjoitan aina eri kohdista oman postauksensa. Käsittelen asioita sekä siltä kannalta mitä ne minulle nyt merkitsevät että mitä ne ovat minulle aiemmin elämässäni merkinneet.

Nyt ensimmäisessä osassa kirjoitan liikunnasta.

Liikunta on ollut minulle aina tärkeää ja koen olleeni aina enemmän tai vähemmän liikunnallinen. En ole ikinä harrastanut mitään joukkuelajeja tai muutenkaan mitään mihin olisi liittynyt johonkin liikuntaseuraan kuuluminen tms. Yläasteiässä en juurikaan harrastanut vapaa-ajalla liikuntaa, mutta koulussa olin kyllä haalinut lähes kaikki mahdolliset liikunta"kurssit". Ainoa liikunta mitä harrastin yläasteikäisenä vapaa-ajallani edes suht säännöllisesti oli naisvoimistelijoiden pitämä kuntopiiri kerran viikossa ja talvisin lumilautailu. 

Ammattikouluun siirtyessäni liikunnan määrä väheni roimasti, kunnes jossain vaiheessa heräsin siihen, että kuntoni alkaa oikeasti huononemaan ja painoakin jonkin verran kertymään. Aloin käydä juoksulenkeillä sekä kouluni yhteydessä olevalla kuntosalilla. Lisäksi koulumatkat olen aina kulkenut pääosin joko kävellen tai pyörällä. Sain siis pidettyä edes jonkinlaisen kunnon yllä myös ammattikouluaikana.

Ammattikorkeakouluvuosina harrastin liikuntaa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pyrkimyksenä oli kuitenkin käydä säännöllisesti kuntosalilla ja juoksulenkillä, mutta samalla muistaa myös nauttia opiskelijaelämästä.

Opiskelujen jälkeen siirryin työelämään ja elämä rauhottui monilta osin kerta heitolla. Enää ei ollut opiskelijabileitä joihin oli aivan ehdottoman tärkeää mennä keskellä viikkoa jne. Aloitin kuntosaliharjoittelun oikein kunnolla ja säännöllisesti sekä kävin epäsäännöllisesti juoksulenkillä. Minulla oli myös todella fyysinen työ, jotenka jo työkin yksistään auttoi minua pysymään fyysisesti kunnossa. Silti ammattikorkeakouluaikana ja työelämäaikana ennen raskaaksi tuloa minulla oli aina mielessä että pitäisi saada tiputettua 5 kiloa. En kuitenkaan ikinä tuohon ajatukseen syventynyt niin tosissani että olisin oikeasti saanut sen 5 kiloa tippumaan.

Raskaana ollessani painoni nousi vain noin 7-8 kiloa, joka varmasti johtui osittain siitä että söin todella terveellisesti koko raskauteni ajan. Kävin myös lenkeillä ja kuntosalilla aivan niin pitkälle kuin pystyin. Muistan käyneeni ainakin vielä rv36 kuntosalilla.

Kuva otettu pari viikkoa ennen laskettua aikaa

Synnytyksen jälkeen painoni tippui todella nopeasti! Itsekin yllätyin. Yhtäkkiä painoin melkein 10 kiloa vähemmän kuin ennen raskaaksi tuloa. Imettäminen varmasti vei osan kiloista. Uskon kuitenkin, että myös hyvä pohjakuntoni auttoi nopeassa palautumisessa. Jokapäiväiseksi harrastukseksi vauvan saamisen myötä tuli myös melko pitkätkin vaunulenkit. Varmasti myös lihasten heikkeneminen näkyi painon putoamisena. Olinhan ennen raskaaksi tuloa ja vielä raskaanakin harrastanut ahkerasti kuntosalilla käymistä.

Ensimmäinen vaunulenkki lokakuussa 2014

Kuntosaliharjoittelun uudestaan aloittamisessa meni vauvan saamisen jälkeen melko pitkään. Pikkuvauva-aika oli minulle jotenkin todella raskasta aikaa ja kuten ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, epäilen kärsineeni jonkinlaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vaunulenkkien lisäksi jumppailin jonkin verran kotona ja kävin hyvin epäsäännöllisesti juoksulenkillä, kunnes Aatun täytettyä 1vuotta herättelin vihdoin kuntosaliharjoittelun uudelleen henkiin. Otin kuntosalijäsenyyden ja aloitin melko säännöllisen kuntosaliharjoittelun.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että pyrin käymään noin kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja sen lisäksi pyrin liikkumaan aktiivisesti Aatun kanssa. Käyn Aatun kanssa jonkin verran vaunulenkeillä ja näin lumisena aikana käydään pulkalla kävelyllä. Mitä vanhemmaksi Aatu tulee, sitä enemmän alan kuitenkin vierastamaan sitä ajatusta että käyn Aatun kanssa lenkillä (vaunuilla tai pulkalla). Koko ajan enemmän vietetäänkin ulkona aikaa niin, että Aatu on maassa ja saa touhuta eikä vain istua tönöttää rattaissa tai pulkassa. 

Kuntosalihrjoittelun lisäksi olen erityisesti nyt alkuvuoden aikana innostunut ryhmäliikuntatunneista. Kävin kyllä ennen raskauttakin jonkin verran ryhmäliikuntatunneilla, mutta silloin koin mukavemmaksi kuitenkin käydä ensimmäkseen ihan vain kuntosalin puolella. Olen aina osannut haastaa itseni eikä minulle ole tuottanut ongelmaa se, että kuntosalin puolella kukaan ei ole ns. patistamassa tekemään. Nyt kuitenkin ryhmäliikuntatunnit ovat alkaneet tuntumaan oikein mukavalta vaihtoehdolta pelkän kuntosaliharjoittelun lisäksi. Suosikiksi on muodostunut BodyAttack-tunnit. Tunnit ovat todella tehokkaita ja niissä saa todella haastaa itsenä! Hyvänä kakkosena tulee BodyPump ja kolmantena BodyCombat. Vielä on kylläkin paljon sellaisiakin ryhmäliikuntatunteja joita en ole ainakaan vielä tähän mennessä ikinä kokeillut. Yksi laji, jonka myös olen todennut todella tehokkakksi on spinning. Spinning on niin inhottava laji että se on jo ihana! Myös siinä saa todella haastaa itsensä ja hiki virtaa aivan varmasti!

Liikunta on ehdottomasti minulle yksi tärkeimmistä asioista, jotka auttavat minua jaksamaan arjessa. Saan liikunnasta valtavasti voimaa ja huomaan, kuinka koko kroppa voi niin paljon paremmin liikunnan jälkeen. Usein esimerkiksi kuntosalille tai juoksulenkille lähtö on hankalaa, mutta kun vain saa lähdettyä, tulee todella hyvä olo joka auttaa jaksamaan. Olen kokenut todella hyväksi, että olemme miehen kanssa sopineet tietyt illat kun minä käyn kuntosalilla ja tietyt illat sitten taas kun mies käy. Kun on tietyt illat sovittu, tulee myös helpommin lähdettyä. Tuosta jonkinlaisesta masennuksesta selviämiseenkin varmasti yhtenä asiana auttoi paljon liikunta!

Tulevaisuudessakin pyrkimyksenäni on muistaa pitää itseni kunnossa liikunnan osalta ja etsiä itselleni viikoittain se aika, että pystyn edes jotain liikuntaa harrastamaan. Mikäli homma ei muuten onnistu, niin sitten pyrin harrastamaan Aatun kanssa yhdessä jotain liikuntaa tai ehkä paremminkin liikkumista :D Voisinkin kirjoittaa melkein oman postauksen taaperon/lapsen kanssa liikkumisesta/liikunnasta joku kerta!

Meidän taaperon tämän hetken lempparilelut

Niin mitkä lelut...? Aatu ei ole jostain syystä viime viikkoina juurikaan innostunut omista leluistaan. Saattaa ihan hetken tutkia lelujaan, jos aikuinen istuu vieressä ja aktiivisesti esittelee leluja Aatulle. Viimeisen ehkä noin kolmen viikon aikana olen nähnyt tasan kerran, kun Aatu itse oma-aloitteisesti menee leluarkulleen ja avaa sen ja ottaa sieltä jonkun lelun. Sekin hetki oli sellainen, että Aatun piti juuri mennä päiväunille, jotenka Aatu ei edes ehtinyt leikkiä. Legoilla Aatu on leikkinyt ihan pikkuriikkisen enemmän kuin muilla leluilla, mutta ei ole kyllä legolaatikollekaan hetkiin eksynyt itse kuin ihan muutaman kerran.

Omien lelujen sijaan Aatua kiinnostaa ihan kaikki sellainen mikä ei ole tarkoitettu leluksi. Tyhjiä juomapulloja kiikutetaan jatkuvasti kaapista, kattiloita levitellään ympäriinsä, kaikki mahdolliset paperit, mainokset jne. etsitään käsiin ja kiikutetaan ympäri asuntoa jne. Ylipäätään kaiken mahdollisen tavaran kuljettaminen paikasta paikkaan on ihan parasta. Täten tavaroita on alkanut myös löytyä ihan mistä sattuu ja muutaman kerran on saanut tosissaan etsiä missä jokin tietty juttu/asia on. Ensimmäisessä postauksessa Aatulla päässä olevat Peltorit on myös olleet nyt suosiossa, ne täytyy laittaa Aatun päähän jonka jälkeen kävellään ympäri kämppää :D Aatu myös tietää jo melko hyvin mitä hän saa tehdä ja mitä ei. Välillä selkeästi aivan tahallaan tekee sellaista mitä ei saisi ja heti kun aikuinen hiukan tiukemmin sanoo että EI! niin johan Aatulla tulee itkupotkuraivari...jonkinlaista esiuhmaa siis on todellakin havaittavissa!

Vaikka omat lelut ei Aatua juuri nyt oikein kiinnosta, niin kirjoista Aatu on alkanut kiinnostumaan kovasti. Välillä saattaa ihan pienen hetken selata itsekin jotain kirjaa, mutta yleensä kyllä vaatii aikuisen katsomaan kirjaa kanssaan. Kirjojen kuvista täytyy nimetä asioita ja on Aatu alkanut myös paremmin ihan oikeasti kuuntelemaan kun hänelle lukee.

Loppuun vielä pari tämän päivän asukuvaa, joissa tietenkin mukana eilen saapuneet lettileggarit ♥ Tällä kertaa mu-va värisenä. Mekkona Vilan neule, johon olen aivan rakastunut. Ostaessani mietin onko neule yhtään minua ja onko se liiankin suuri/pitkä minulle vaikka malliltaan neuleen kuuluukin olla väljä/suuri. Käytössä olen todennut neuleen aivan ihanaksi! Vaikka neule on ns. reikäistä neuletta, on se silti yllättävänkin lämmin. Neule siis todella on suuri, mutta laskeutuu päälle todella hyvin eikä mielestäni näytä kuitenkaan teltalta/siltä kuin olisin hukkumassa siihen.

Lettejä, lettejä

Nimittäin Vimman lettejä! Olen ollut jo jonkin aikaa ihastunut Vimman lettikuosiin. Viime vuoden puolella ostin käytettynä yhdet Vimman lettilegginsit, mutta muutaman käyttökerran jälkeen jouduin toteamaan, että ne olivat minulle isot. Säännöllisen epäsäännöllisesti yritin tsekkailla facebookin eri kirppiksiltä noita legginsejä pienemmässä koossa, mutta aina hinnat nousivat turhan korkealle tai sitten legginsit oli ehditty jo myydä.

Viime viikolla törmäsin yhdessä facebookin ryhmässä keskusteluun siitä, että Vimman lastenvaatteiden koko 150 on mennyt jopa joillekin yli 160cm pitkille naisille. Itse olen n.154cm pitkä, jotenka tuo lasten 150 koko varmasti menisi minulle. Lisäksi usein lastenvaatteita myydään edullisemmin kuin samoja/saman kuosisia aikuisten vaatteita. Tsekkasin heti, olisiko lettilegginsejä koossa 150 vielä jäljellä ja olihan niitä! Heti klikkasin leggarit ostoskoriin ja katsoin myös olisiko jotain muutakin koossa 150 jäljellä. Pinkeissä saman kuosin legginsseissä oli myös 150 koko jäljellä. Pikainen pohdinta; tarvitsenko kaksia saman kuosin legginsejä? Tuleeko pinkkejä oikeasti käytettyä, onko minulla sopivia tunikoita tai mekkoja pinkkeihin lettilegginseihin? Lopulta myös pinkit lettilegginsit löytyivät ostoskorista. Pinkkien lettileggareiden tilalle mietin aluksi laritsikuosin legginsejä, mutta niistä oli jo tuo 150 koko loppu.

Tänään nuo legginsit vihdoin saapuivat ja olin aivan pähkinöinä heti avaamassa pakettia! Sormet syyhyten olisin halunnut heti sovittaa legginssejä, mutta Aatu oli niin huonolla tuulella, että sovittaminen oli pakko jättää Aatun päikkäriaikaan. Vihdoin päikkäreiden aikaan sain legginsejä sovitettua ja ne ovat todella hyvät! Legginsit varmasti menevät n.160cm pitkällekin, koska minulla legginsit jäivät vähän ruttuun nilkoista.

Sitten siihen, että onko minulla yläosia, jotka sopivat noihin legginseihin? Mu-va värisiin on luultavasti pari. Pinkkeihin....nooo...täytyy ehkä käydä vaatekaappi vielä läpi :D Koska lettilegginsit itsessään ovat jo kuviolliset, olisi yläosan kiva olla yksivärinen ettei kokonaisuus olisi liian levoton ja sekava. Lisäksi pinkkien kanssa yläosa saisi olla melko rauhallisen värinen (valkoinen, musta harmaa), koska pinkit letit ovat itsessään jo niin "räikeät".

Joka tapauksessa tykkään lettilegginseistä todella paljon! Täytyy myöntää, että ihan pienesti harmittaa, ettei minulla ole tyttöä jonka kanssa voisi samistella tuon lettikuosin kanssa :D Toki jotkut ostavat myös pojille tuota kuosia, mutta en tiedä osaisinko itse sitä Aatulle pukea.

Vimmaan ja sen tuotteisiin pääset tutustumaan tästä.

P.S. Postausta ei ole tehty yhteistyössä Vimman kanssa enkä muutoinkaan hyödy tästä postauksesta mitenkään.

Välikautta odotellessa...

Odotan jo innolla, että tämä talvi alkaa vaihtumaan kunnolla kevääksi. Osittain siksi, että Aatun talvihaalari alkaa käydä jo lahkeista vähän lyhyeksi ja tänään alkoi tuntumaan että talvikengätkin saisi pian olla jo kokoa isompaa. Lisäksi ihanaakin ihanempi Ruskovillan kypärämyssy alkaa jo nousta ikävästi niskasta, jotenka sekin alkaa olla jo pieni. Noh onhan tuo myssy mennyt jo vauvavuodenkin.

Olen tässä nyt viime aikoina alkanut oikein tosissani hankkimaan Aatulle vk-vaatteita kevääksi. Tuo pari viikkoa sitten ollut hetkellinen loska- ja plussakeli sai heräämään siihen, että pikkuhiljaa olisi oikeasti hyvä alkaa varautumaan kevääseen ja niihin loska- ja muihinkin kevätkeleihin. Jokunen aika sitten olen ostanut Aatulle Name Itin softshell -haalarin valmiiksi kevättä ajatellen. Tuon halaarin bongasin jokunen aika sitten alemyynneistä ihan sattumalta eikä jäljellä ollut kuin tuo yksi ainut, jotenka pakko se oli napata mukaan. Itsellä ei ole kokemusta noista softshelleistä, mutta niitä on niin kovasti kehuttu, että jo senkin vuoksi päätin tuon haalarin Aatulle ostaa. Haalari on kokoa 86 eli luultavasti menee vain nyt tämän kevään, kun Aatu on nyt juuri siirtynyt käyttämään 86 koon vaatteita.

Nyt onkin tuon haalarin lisäksi hankittuna jo ns. kauppatakki (tarvittaessa menee kyllä ulkoillessakin) ja sadehaalari. Tuota sadehaalaria mietin pitkään, että hommaanko sellaisen vai ihan vain kurahousut. Tiedän kuitenkin päiväkodissa työskennelleenä kuinka ärsyttävä kurahousuja on lapselle pukea ja ottaa pois. Etenkin lapselle, joka ei ole tippaakaan yhteistyöhaluinen pukemistilanteessa ja laittaa kaikilla voimillaan vastaan. Syksyllä Aatulla oli Lassien Suprafill haalari ja koin sen kyllä todella käteväksi etenkin kun syksy/alkutalvi oli niin lämmin ja vähäluminen, ettei kunnon toppahaalarille ollut juuri käyttöä. Nyt ostin sadehaalarin Ellokselta. Tuossa Elloksen haalarissa koko haalari on sellaista sadeasukangasta, kun suprafillissä sadeasukangasta oli vain alaosa ja yläosasta oli ihan normaali haalari. Elloksen sadehaalarissa on ohkainen vuori, jotenka se menee juuri sopivasti sellaisilla oikein inhottavilla ja märillä loskakeleillä. Olisin halunnut ostaa haalarin vähän eri kuosilla ja värillä, mutta tilatessani oli kaikista mieluisin kuosi ja väri jo loppunut Aatun koossa. Noh, eiköhän me tällä vihreällä tähtikuvioisellakin pärjätä :D Sadehaalarin lisäksi on luultavasti kuitenkin ostettava myös kurahousut, etenkin hoitoa ajatellen. Kurahousut kun on niin kätevä kiskaista pois lapsen päältä hoidosta hakiessa ettei koko auto ole aivan märkä ja kurainen. Toisaalta sitten taas päivähoidon henkilöstöä varmasti helpottaisi tuollaisen sadehaalarin pukeminen ennemmin kuin kurahousujen. Sitäkin mietin, että onkohan tuo sadehaalari sitten jo liiankin paksu loppukevään lämpöisille sadekeleille...Noh katsotaan. Sadehaalarin ostin koossa 92, vaikka Aatu on vasta juuri siirtynyt käyttämään kokoa 86. Toiveissa olisi, että tuo sadehaalari menisi vielä syksylläkin. Sovitettuani haalaria Aatulle totesin, että lahkeet ja hihat ovat vielä pitkät, mutta kenkien ja kiristysmahdollisuuksien vuoksi haalari on kuitenkin jo aivan käytettävissä.

Kauppatakin ostin tuossa noin viikko sitten KappAhlista, kun sinne oli tullut aivan ihania vk-takkeja! Takissa on vähän samaa tyyliä kuin Mini Rodinin Pico takissa. Olen haaveillut jo jonkin aikaa tuollaisen Picon hommaamisesta Aatulle, mutta jotenkin se hinta hirvittää (jopa käytettyjenkin!)! Ostaisin mielelläni aina kotimaisia/Suomessa suunniteltuja/ekologisia/varmasti eettisesti valmistettuja vaatteita, mutta turhan usein hintojen vuoksi on vain pakko luopua haaveista ja ostaa vaatteet edullisemmin jostain ketjuliikkeestä. Tuo KappAhlin takki on siis edes laiha lohtu siihen kun Picoa en malta ostaa :D Sellainen kutina kuitenkin on, että luultavasti meille jossain vaiheessa (lähivuosina/-kausina) kotiutuu myös Pico. Jos sitten, kun itsekin on töissä ja tulot on vähän paremmat kuin kotihoidontuki+lapsilisä...?

KappAhlin takin lisäksi ns. kauppakäyttöön on myös Aatun joululahjaksi saama Lindexin toppaliivi. Tuo toppaliivi sopii Aatulle kuin nenä päähän ja tykkään siitä kovasti! Toppaliivi on ollut jo nyt talvellakin päällä usein kauppareissuilla.

Kenkien kanssa on vielä vähän ongelmaa...Saattaa olla, että Aatulle syksyksi/alkutalveksi ostetut Superfitin gore texit jäävät kohta pieneksi ja muutoinkin kengän koko taitaa kohta vaihtua kokoon 22 ja kaikki Aatun kengät ovat tällä hetkellä maksimissaan kokoa 21. Yhdet kumisaappaat jo tilasin Sportamoresta koossa 21, mutta ne olivat auttamatta liian pienet. Muutoinkin niiden saappaiden malli oli jotenkin kapea ja matala, jotenka Aatun jalka ei siitäkään syystä kunnolla mahtunut saappaisiin etenkään villasukan kanssa. Palautukseen siis meni...Seuraavaksi pitäisi siis alkaa etsimään kenkiä (edes niitä kumisaappaita!). Kumisaappaiksi olen miettinyt myös Crocsin saappaita, mutta jotkut sanovat, että lapsen jalka hikoaa niissä herkästi. Itselläni on herkästi hikoilevat jalat ja tiedän kuinka inhottavaa on, jos kenkä ei yhtään hengitä ja jalat on jatkuvasti hikoilusta märät! Myös asusteita (pipot, hanskat, huivit) pitäisi vielä hankkia.

Mitä kuuluu?

Aatu kasvaa hurjaa vauhtia ja on nyt jo 1v 4kk ikäinen. Aatu lähti noin kuukausi sitten enemmän kävelemään ja nyt Aatu kävelee käytännössä aina sisällä ollessa. Ulkona kulkee vaihtelevasti kävellen tai konttien.

Itse olen vielä Aatun kanssa kotona ja syksyllä olisi ajatuksissa lähteä takaisin työelämään. Välillä kotona olo tympäsee oikein urakalla ja välillä taas tuntuu siltä, että en haluaisi vielä mistään hinnasta olla töissä ja pyörittää sitä työt-hoito-koti-arkea. Nyt hiljalleen työjuttuja on kuitenkin jo pakko alkaa miettimään, koska minun täytyy aktivoitua työnhaussa ja kohta Aatullekin täytyy alkaa miettimään jo hoitopaikkaa. Aikomuksena meillä on, että mies jää syksyllä isäkuukaudelle kun itse menen töihin ja tuon isäkuukauden jälkeen Aatu aloittaa hoidon.

Asutaan edelleen Seinäjoella samassa rivariasunnossa, mutta nyt haaveena olisi muuttaa Tampereelle. Katsotaan mitä tässä tapahtuu ja mistä sitä syksyllä itsensä löytää...

Tekohengitystä blogille!

Blogin kirjoittaminen loppui viime vuoden toukokuussa oikeastaan niin kuin seinään. Aloin olla itse jotenkin todella loppu ja tajusin, että luultavasti kärsin jonkinlaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja tuntui siltä, että tauko blogista tekisi hyvää. Lopetin kirjoittamisen ilman mitään paineita siitä, jatkanko kirjoittelua vielä joskus vai oliko minun bloggaaja-urani siinä.

Pitkään ja useana päivänä olen miettinyt blogikirjoittelun käynnistämistä uudestaan. Aina välillä on tullut eteen joku juttu tai asia josta on ajatellut että tuosta olisi kyllä kiva kirjoittaa postaus blogiin. Nyt vihdoin, pitkän harkinnan jälkeen, olen päättänyt ainakin jollain tasolla jatkaa blogin kirjoittamista. En edelleenkään ota mitään paineita kirjottelusta, vaan kirjoitan jos siltä tuntuu ja niin usein kuin hyvältä tuntuu. Katsotaan siis kuinka kauan blogi pysyy tällä kertaa pystyssä :D

Aloitan blogin kirjoittamisen kokonaan puhtaalta pöydältä ja olen ajatellut tehdä postauksia hyvin eri aiheista. Tällä hetkellä itseäni lähellä ovat esimerkiksi liikunta/kuntosaliharjoittelu, terveellinen/puhdas ruoka (välillä myös retkahdukset ja herkut ;) ), sisustus, asuntoasiat, (lasten-)vaatteet/muoti jne. jne. Vaikka mitä muuta yrittäisin itselleni väittää asuu minussa materialisti ja se tulee varmasti ilmi myös blogissa :D Edellä mainituista aiheista tulen varmasti kirjoittelemaan useammankin kerran. Tietysti kirjoittelen välillä myös meidän yleisiä kuulumisia. Blogista muotoutuu siis lifestyle-blogi, jossa kirjoitan kaikesta itseäni lähellä olevista aiheista.

Tervetuloa mukaan!

P.S. Blogin nimi on vielä hakusessa mutta se tulee muuttumaan jossain vaiheessa.