Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2016 alkaa vedellä viimeisiään. Vuosi on ollut antoisa ja samalla melko raskas. Alkuvuodesta yritettiin saada asuntoa myytyä huonolla menestyksellä. Haaveissa oli muutto Tampereen suunnille, mutta jouduttiin se haave hautaamaan kun asunto ei mennyt ja oli pakko alkaa katsella töitä sekä hoitopaikkaa Aatulle. Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuodesta 2016 Aatulla oli kolme korvatulehdusta jotka söivät asunnon myyntitouhujen lisäksi jaksamista. Mahtui ensimmäiseen kuuteen kuukauteen onneksi paljon hyvääkin. Aatu oppi alkuvuodesta kävelemään, sain viettää koko kevään ja kesän vielä kotona Aatun kanssa, käytiin toukokuussa Rodoksella, saatiin tieto siitä että sain syksyksi töitä ja Aatu hoitopaikan juuri sieltä mistä haluttiin... Etenkin Aatun kehityksessä ajan kulun huomaa todella hyvin. Miten pieni Aatu olikaan vielä alkuvuodesta! Nyt viipotetaan jo täysiä, osataan pelata yksinkertaisia pelejä, vaihtaa pelissä vuoroa, odottaa jonkin aikaa, jutella/puhua jatkuvasti enemmän, leikkiä muiden lasten kanssa, potkutella potkumopolla (potkupyörästä meillä ei edelleenkään olla innostuttu...josko ensi kesänä), ymmärretään koko ajan enemmän mitä sanotaan ja samoten Aatu tulee jatkuvasti paremmin ja paremmin itse ymmärretyksi vaikka paljon on vielä myös sellaista mitä ei vain ymmärrä vaikka Aatu kuinka yrittää sanoa tai näyttää. Ihana uhma on myös läsnä all the time. Nyt kun katselee kuvia ja videoita, joita Aatusta on otettu n. vuosi sitten niin onhan tuo kehitys ollut todella huimaa tämän vuoden aikana! 

Rodoksen reissu toukokuussa katkaisi mukavasti arkea ja saatiin viettää oikein kunnolla aikaa perheen kesken ilman että piti tuskailla siivousta, pyykkäämistä ja ruoan laittoa. Kesällä saatiin nauttia ihanista kesäkeleistä etenkin loppukesästä. Alkukesään mahtui todella kylmiäkin päiviä. Yksi päivä kesäkuussa lämpötila oli koko päivän maksimissaan +4! Onneksi loppukesästä pystyi heittämään jo haalareita, pipoa ja hanskoja nurkkaan ja ottamaan tilalle shortseja, t-paitoja ja sandaaleita. Tehtiin kesän aikana monta pientä reissua. Ainoastaan yhden yön oltiin koko kesänä poissa kotoa. Toki kuitenkin kesän aikana yövyttiin välillä Aatun isovanhemmilla mutta kokonaan muualla oltiin vain yksi yö. Pienemmän yhden päivän reissut olivat oikein mukavia ja toisaalta oli ihana päästä aina illaksi takaisin kotiin ja omaan sänkyyn. 

Heti elokuun alussa aloittelin työt ja mies jäi Aatun kanssa syskuun puoleenväliin saakka kotiin. Elokuu meni työpaikan juttuja opetellessa ja valmistautuessa Aatun alkavaan päiväkotiuraan. Aatun hoito lähti liikkeelle syyskuussa oikein hyvin ja töissäkin alkoi hiljalleen rullata. Alkusyksy meni rauhallisissa merkeissä töissä ja hoidossa käydessä. Loppuvuodesta alkoi todellinen sairasteluiden kierre yhdellä rysäyksellä! Aatu oli (ja on edelleen) jatkuvasti jonkinlaisessa köhässä tai nuhassa. Kuumetta on Aatulla ollut ihan jatkuvasti ja mieskin oli loppuvuodesta yhden kokonaisen viikon kuumeessa. Itselläni on välillä ollut pientä yskää/nuhaa/kurkkukipua mutta toistaiseksi kuumetta ei ole minulla näkynyt. Loppuvuoden aikana ollaan miehen kanssa nukuttu huonommin kuin koskaan! Itse aloin olla yhdessä vaiheessa jo hälyyttävän väsyksissä enkä tiedä kuinka turvallista minun oli enää liikkua autolla liikenteessä. Unohtelin jatkuvasti aivan yksinkertaisia ja arkisia asioita enkä muistanut mitä olin juuri minuutti sitten tehnyt tai mihin olin jonkun tavaran aivan äsken laittanut. Välillä on onneksi ollut edes muutamia vähän parempia öitä, jolloin on saanut vähän paremmin levättyä että pää on pysynyt edes jotenkin mukana päivät.

Nyt tällä hetkellä meillä taas sairastetaan. Aatu on kuumeessa ja flunssassa. Itsellänikin on kurkku melko kipeä. Onhan Aatun viime kuumesta jo n. 2 viikkoa....Vaikka tähän loppuvuoteen on mahtunut todella paljon sairastelua, on piristyksenä ollut hääsuunnittelu joka alkoi toden teolla lokakuussa kun päätin yksi kaunis päivä Aatun ollessa kuumeessa kotona soittaa kirkkoherranvirastoon ja varata meille kirkon. Häistä oltiin jo pitkään miehen kanssa puhuttu mutta ei oltu vain saatu aikaiseksi. Loppuvuosi onkin mennyt sairastelun lisäksi hyvin pitkälti hääjutuissa (ja toki töissä).

Ensi vuoden alku meillä tulee ainakin olemaan vielä hektinen ja kiireinen. Häävalmistelut täytyy saada tehtyä ja kaikki viilata loppuun ennen kuin häät on helmikuussa. Nyt on jo monta kertaa paniikki iskenyt, että miten ihmeessä ehditään tehdä ja hommata kaikki mitä pitää! Olen tälläisissä asioissa vieläpä niin perfektionisti että sinnepäin olevat asiat ei käy vaan sen täytyy olla just eikä melkein. Kuinkahan sitä osaa olla edes häiden jälkeen kun/jos ei ole mitään mitä täytyy jatkuvasti järkkäillä ja miettiä? 

Mitä sitten toivon vuodelta 2017? Noh häitä tietenkin! :D Sen lisäksi toivon koko sydämmeni pohjasta, että nämä meidän jatkuvat, lähes viikottaiset, sairastelut alkaisivat väistyä ja saataisiin olla oikeasti terveinä edes hetken. Toiveissa on ollut päästä Aatun kanssa uimaan kylpylään tai uimahalliin. Jatkuvan sairastelun vuoksi se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista ja se harmittaa minua todella paljon. Alkuvuosi on varattu lähes täysin häiden järkkäilyyn ja tietenkin huipennuksena myös niiden viettämiseen. Häiden jälkeinen elämä on vielä hämärän peitossa. Nyt keskittyy jotenkin niin täysillä häätouhuihin, että ei osaa yhtään ajatella että mitä toiveita sitä olisi elämälle häiden jälkeen. Laitetaanko asunto taas myyntiin? Yritetäänkö uudestaan päästä muuttamaan Tampereen seudulle vai katsellaanko tosissaan omakotitaloa täältä Seinäjoelta? Vai jätetäänkö kuitenkin edelleen asunnon myynti tuonnemmaksi ja eletään häiden jälkeen jonkin aikaa aivan rauhassa hiljokseen perusarkea tässä nykyisessä asunnossa? Lähdetäänkö johonkin pienelle ns. "häämatkalle" vielä kevään aikana johon tosin Aatukin mitä luultavimmin tulisi mukaan? Kuinka ensi kesä vietetään?... Esimerkiksi näitä asioita ei olla vielä juurikaan mietitty yhtään sen syvällisemmin, mutta nämä asiat ovat vilahdelleet pohdinnoissa.

Katsotaan mitä vuosi 2017 tuo tullessaan! Häävalmistelut ainakin jatkuvat jos ei muuta, se on aivan varmaa! Ja blogissa tulen 100 varmasti vielä panikoimaan kaikista tekemättömistä hommista ja loppuun saakka viilaamattomista jutuista. Seuraavassa postauksessa voitaisiinkin taas vilkuilla häävalmisteluiden tilanteeseen. Mitä on jo tehty ja mitä on vielä tekemättä? Onko muistettu ottaa kaikki oleellinen huomioon?

☆IHANAA ALKAVAA VUOTTA 2017 KAIKILLE! ☆

Joulu on taas, joulu on taas.....

Kyllä on tämä töihin paluu muuttanut niin paljon, kun aikaa on paljon vähemmän omille vapaa-ajan jutuille. Lisäksi häiden valmistelut on vieneet hyvin sen vähäisenkin vapaa-ajan mitä on. Joulu on siis jäänyt ikävästi vähän kaiken muun jalkoihin. On meillä kyllä jouluvaloja laitettu, poltettu kynttilöitä, juotu glögiä, leivottu pipareita ja haettiin sekä koristeltiin ihan aito kuusikin tällä viikolla.

Aito kuusi on aina kuulunut minun jouluuni. Kotona lapsuudessa meillä on aina ollut aito kuusi. Nyt jo muutamana vuonna ollaan miehen kanssa hankittu meidän omaan kotiinkin aito kuusi vaikka aattoa ei ollakaan vielä ikinä kokonaan vietetty omassa kodissa. Tänäkin vuonna aito kuusi meiltä siis löytyy. Ei mikään massiivisen suuri, mutta aito kuusi joka tapauksessa. Onhan muovisetkin kuuset nättejä mutta ei niissä vain ole minun mielestäni sitä tunnelmaa...Eikä tietenkään aidon kuusen tuoksua. Mikäli se on minusta kiinni, niin aito kuusi tulee meille joka ikinen vuosi. Tänä vuonna Aatu osallistui ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kuusen koristeluun. Aivan ihana ja hellyyttävä näky, kun Aatu tohkeissaan vei joulukuusen palloa kiikkumaan johonkin oksalle <3 Ainut asia, mikä nyt nykyään on pitänyt sisäistää on se, että joudutaan maksamaan aidosta kuusesta. Lapsuudessa haettiin aina kuusi isovanhempieni omistamasta metsästä. Täällä Seinäjoella meillä ei ole mitään metsää mistä kuusi hakea, jotenka se täytyy aina jostain ostaa. Vaikka joudutaan kuusesta maksamaan joka vuosi, en siitä silti suostu luopumaan! 

Nytkään ei olla koko joulua kotona. Aattoaamu ollaan vielä kotona ja Aatun päikkäriaikaan lähdetään ajelemaan kohti miehen vanhempia. Paikalle tulee myös miehen kaikki sisarukset (4kpl) ja heidän perheensä. Vilinää ja melskettä siis tiedossa loppu aatolle. Joulupäivänä suunnataan minun vanhempieni luo jonne tulee myös veljeni ja hänen tyttöystävä. Tapaninpäivänä luultavasti suunnataan auton nokka kohti kotia. Minulla on vielä vapaata loppiaisen jälkeisenä päivänä. Ihanaa kun ei heti reissun jälkeen tarvitse sännätä töihin vaan saa ottaa vähän rauhallisemmin edes yhden päivän.

Sitten ne joululahjat....Huh pikkuisen on meinannut olla vaiheessa se asia jatkuvasti. Nyt lahjat on kuitenkin ainakin lähes valmiina mutta vielä ne pitäisi paketoida. Aatulle ei montaa lahjaa ostettu, koska niitä tulee muilta kuitenkin kasapäin. Myöskään toisillemme ei miehen kanssa tänä vuonna osteta mitään. Osittain ajan puutteen vuoksi ja osittain sen vuoksi, että hääjuttuihin uppoaa sen verran rahaa, että tässä kohtaa halutaan nekin rahat mitä toistemme lahjoihin olisi mennyt säästää. 

Ainut asia mikä tänä(kin) jouluna harmittaa, että joulu on melko musta. Lunta jo oli niin ihanasti maassa jokin aika sitten mutta tietenkin tällä viikolla tuli sateet ja plussakelit. Onneksi edes pieniä länttejä lunta on siellä täällä muistuttelemassa että talvea eletään :)

Oikein ihanaa joulua kaikille! Muistakaa nauttia hyvästä ruosta, juomasta ja yhdessäolosta!

Musiikki häissä

Huh kun on ollut taukoa postauksista.... On ollut niin paljon kaikenlaista että ei ole ehtinyt yhtään paneutua kirjotteluun. Aatu tuossa juuri sairasti viisi päivää kuumetta ja kaikki ns. oma-aika on mennyt joko jouluun valmistautuessa tai hääjuttuja miettiessä. Siinä lomassa olen yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, että pääsen salille edes kerran viikossa. Mutta nyt fiilistellään taas vähän häävalmisteluita...

Musiikki on ollut minulle aina tärkeää. Sen kautta olen käynyt läpi sekä iloja että suruja. Ikinä en ole itse laulanut tai soittanut mitään instrumenttia. Musiikki kuitenkin on ollut aina lähellä sydäntä. Tanssia tykkään paljon ja joskus yläasteella haaveilin jopa urasta tanssijana. Noh siitä nyt ei kuitenkaan mitään tullut... Enhän ole ikinä edes varsinaisesti tavoitteellisesti harrastanut tanssia.

Musiikkia tulee olemaan meidän häissä melko paljon. Hääjuhlassa tarkoituksena on soittaa instrumentaaliseen painottuvaa musiikkia jo ruokailun/kahvittelun aikana tunnelman luojana taustalla. Kahvituksen jälkeen alkaa sitten kovempaa musiikin soittaminen. Kovasti pohdinnoissa on ollut nyt, että mitä kaikkea sitä laittaisi biisilistoille. Erillistä DJ:tä meille ei tule vaan on valjastettu bestman huolehtimaan siitä että oikeat kappaleet soi oikeaan aikaan. Biisilistat tehdään tietenkin valmiiksi ettei tarvitse kuin huolehtia että oikea lista/kappale on soitossa oikeaan aikaan.

Eniten päänvaivaa on nyt tuottanut se, että mitä musiikkia kirkkoon tulee. En voi sietää urkumusiikkia. Siitä tulee vain aina mieleen lähinnä hautajaiset ja muutenkin melankolinen tunnelma. Tai noh...voi se olla jotenkin päin juuri oikein sovitettuna juuri oikealle biisille ihan ok mutta noin yleisesti ottaen haluaisin musiikin tulevan ihan mistä vain muualta kuin uruista! Myös kappalevalinnat on hakusessa, koska joissakin kirkoissa/jotkut kanttorit eivät suostu muuta kuin kunnolla hengellisiin kappaleisiin. Lisäksi pohdinnoissa on nyt ollut, että virren sijaan kirkossa olisi lauluesitys, josta ei siitäkään ole mitään tietoa että millainen kappale siihen meidän kirkossa hyväksytään. Asia alkoi nyt siinä määrin ahdistamaan, että laitoin jo meidän seurakunnalle viestiä, vaikka en edes tiedä vielä kuka meidän kanttori tulee olemaan. Täytyy toivoa, että meidän kanttorilla olisi kykyjä muuhunkin kuin urkujen soittamiseen! Tai jos ei ole, niin minulla olisi ajatuksissa ainakin yksi kappale, jonka haluaisin olevan meidän saapumismusiikki jonka sitten paremman puutteessa toivoisin soitettavan uruilla. Jotkut perinteiset uruilla soitettavat häämarssit vain yksinkertaisesti saavat minun karvat pystyyn ja tiedän jo valmiiksi, että sellaisesta musiikista ei ainakaan minulle synny mitään "ah ihanaa menen naimisiin" fiilistä.

Toiveena olisi, että saapumismusiikkina kirkkoon voisi tolla tämä

Saas nähdä kuinka käy. Nuotit tuohon löysin myös netistä, että nekin olisi kanttorille mahdollista toimittaa. Suututtaa kyllä jos muuhun ei suostuta kuin perus häämarsseihin uruilla soitettuna...

Haluan panostaa kunnolla musiikkiin häissämme, koska se vain on yksinkertaisesti minulle niin tärkeää. Haluan itse päästä siihen ihanaan fiilikseen minkä oikeanlainen musiikki minuun saa aikaan. Toki illan tanssittavaan musiikkiin täytyy laittaa listaan myös sellaisia kappaleita joista en itse niin pidä, mutta jotka varmasti ovat ainakin osan vieraiden mieleen. Esimerkiksi suomirap ja valssit ovat sellaisia, jotka eivät oikein omaa sydäntä lämmitä. Valsseja kuitenkin etenkin vähän iäkkäämpi vierasjoukko varmasti odottaa ja suomirap taas on monen nuoremman juhlijan mieleen. Sopivassa suhteessa täytyy siis sekoittaa sellaisia listoja, joissa riittää kaikille mieluista musiikkia.

Itsenäisyyspäivän viettoa

Tänään on ollut hyvä päivä. Pelkästään jo senkin vuoksi, että on ollut itsenäisyyspäivä, mutta erityisesti sen vuoksi että on päästy tekemään tänään kaikenlaista jouluista ja viettämään aikaa oman perheen kanssa. Jouluvalmistelut on jääneet aivan puolitiehen kaikkien muiden kiireiden vuoksi. Olen ehdottomasti jouluihminen, mutta tänä vuonna joulun fiilistelyyn on jäänyt harmittavan vähän aikaa. Tänään paniikissa laitoin tilaukseen Aatun joulukorttikuvat, kun tajusin, että ne eivät pian ehdi joulupostin mukaan.

Tänään on ollut kaikintavoin ihana kiireetön päivä oman perheen kanssa kotosalla. Leivottiin Aatun kanssa pipareita, kaivettiin kaapeista jouluvaloja ja muita joulukoristeita, kuunneltiin joululauluja, ulkoiltiin, laitettiin ulos jouluvalot, sytytettiin ulos itsenäisyyspäivän kunniaksi ulkotulet ja illasta katseltiin hetki Linnan juhlia. Oli kiva päivä. Ei tarvinnut kiirehtiä töihin ja hoitoon eikä hoitaa mitään hääjuttuja. Toki päivään mahtui MONTA Aatun raivaria, mutta kokonaisuudessaan päivä oli juuri sitä mitä olen viime aikoina kaivannut.