Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2016 alkaa vedellä viimeisiään. Vuosi on ollut antoisa ja samalla melko raskas. Alkuvuodesta yritettiin saada asuntoa myytyä huonolla menestyksellä. Haaveissa oli muutto Tampereen suunnille, mutta jouduttiin se haave hautaamaan kun asunto ei mennyt ja oli pakko alkaa katsella töitä sekä hoitopaikkaa Aatulle. Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuodesta 2016 Aatulla oli kolme korvatulehdusta jotka söivät asunnon myyntitouhujen lisäksi jaksamista. Mahtui ensimmäiseen kuuteen kuukauteen onneksi paljon hyvääkin. Aatu oppi alkuvuodesta kävelemään, sain viettää koko kevään ja kesän vielä kotona Aatun kanssa, käytiin toukokuussa Rodoksella, saatiin tieto siitä että sain syksyksi töitä ja Aatu hoitopaikan juuri sieltä mistä haluttiin... Etenkin Aatun kehityksessä ajan kulun huomaa todella hyvin. Miten pieni Aatu olikaan vielä alkuvuodesta! Nyt viipotetaan jo täysiä, osataan pelata yksinkertaisia pelejä, vaihtaa pelissä vuoroa, odottaa jonkin aikaa, jutella/puhua jatkuvasti enemmän, leikkiä muiden lasten kanssa, potkutella potkumopolla (potkupyörästä meillä ei edelleenkään olla innostuttu...josko ensi kesänä), ymmärretään koko ajan enemmän mitä sanotaan ja samoten Aatu tulee jatkuvasti paremmin ja paremmin itse ymmärretyksi vaikka paljon on vielä myös sellaista mitä ei vain ymmärrä vaikka Aatu kuinka yrittää sanoa tai näyttää. Ihana uhma on myös läsnä all the time. Nyt kun katselee kuvia ja videoita, joita Aatusta on otettu n. vuosi sitten niin onhan tuo kehitys ollut todella huimaa tämän vuoden aikana! 

Rodoksen reissu toukokuussa katkaisi mukavasti arkea ja saatiin viettää oikein kunnolla aikaa perheen kesken ilman että piti tuskailla siivousta, pyykkäämistä ja ruoan laittoa. Kesällä saatiin nauttia ihanista kesäkeleistä etenkin loppukesästä. Alkukesään mahtui todella kylmiäkin päiviä. Yksi päivä kesäkuussa lämpötila oli koko päivän maksimissaan +4! Onneksi loppukesästä pystyi heittämään jo haalareita, pipoa ja hanskoja nurkkaan ja ottamaan tilalle shortseja, t-paitoja ja sandaaleita. Tehtiin kesän aikana monta pientä reissua. Ainoastaan yhden yön oltiin koko kesänä poissa kotoa. Toki kuitenkin kesän aikana yövyttiin välillä Aatun isovanhemmilla mutta kokonaan muualla oltiin vain yksi yö. Pienemmän yhden päivän reissut olivat oikein mukavia ja toisaalta oli ihana päästä aina illaksi takaisin kotiin ja omaan sänkyyn. 

Heti elokuun alussa aloittelin työt ja mies jäi Aatun kanssa syskuun puoleenväliin saakka kotiin. Elokuu meni työpaikan juttuja opetellessa ja valmistautuessa Aatun alkavaan päiväkotiuraan. Aatun hoito lähti liikkeelle syyskuussa oikein hyvin ja töissäkin alkoi hiljalleen rullata. Alkusyksy meni rauhallisissa merkeissä töissä ja hoidossa käydessä. Loppuvuodesta alkoi todellinen sairasteluiden kierre yhdellä rysäyksellä! Aatu oli (ja on edelleen) jatkuvasti jonkinlaisessa köhässä tai nuhassa. Kuumetta on Aatulla ollut ihan jatkuvasti ja mieskin oli loppuvuodesta yhden kokonaisen viikon kuumeessa. Itselläni on välillä ollut pientä yskää/nuhaa/kurkkukipua mutta toistaiseksi kuumetta ei ole minulla näkynyt. Loppuvuoden aikana ollaan miehen kanssa nukuttu huonommin kuin koskaan! Itse aloin olla yhdessä vaiheessa jo hälyyttävän väsyksissä enkä tiedä kuinka turvallista minun oli enää liikkua autolla liikenteessä. Unohtelin jatkuvasti aivan yksinkertaisia ja arkisia asioita enkä muistanut mitä olin juuri minuutti sitten tehnyt tai mihin olin jonkun tavaran aivan äsken laittanut. Välillä on onneksi ollut edes muutamia vähän parempia öitä, jolloin on saanut vähän paremmin levättyä että pää on pysynyt edes jotenkin mukana päivät.

Nyt tällä hetkellä meillä taas sairastetaan. Aatu on kuumeessa ja flunssassa. Itsellänikin on kurkku melko kipeä. Onhan Aatun viime kuumesta jo n. 2 viikkoa....Vaikka tähän loppuvuoteen on mahtunut todella paljon sairastelua, on piristyksenä ollut hääsuunnittelu joka alkoi toden teolla lokakuussa kun päätin yksi kaunis päivä Aatun ollessa kuumeessa kotona soittaa kirkkoherranvirastoon ja varata meille kirkon. Häistä oltiin jo pitkään miehen kanssa puhuttu mutta ei oltu vain saatu aikaiseksi. Loppuvuosi onkin mennyt sairastelun lisäksi hyvin pitkälti hääjutuissa (ja toki töissä).

Ensi vuoden alku meillä tulee ainakin olemaan vielä hektinen ja kiireinen. Häävalmistelut täytyy saada tehtyä ja kaikki viilata loppuun ennen kuin häät on helmikuussa. Nyt on jo monta kertaa paniikki iskenyt, että miten ihmeessä ehditään tehdä ja hommata kaikki mitä pitää! Olen tälläisissä asioissa vieläpä niin perfektionisti että sinnepäin olevat asiat ei käy vaan sen täytyy olla just eikä melkein. Kuinkahan sitä osaa olla edes häiden jälkeen kun/jos ei ole mitään mitä täytyy jatkuvasti järkkäillä ja miettiä? 

Mitä sitten toivon vuodelta 2017? Noh häitä tietenkin! :D Sen lisäksi toivon koko sydämmeni pohjasta, että nämä meidän jatkuvat, lähes viikottaiset, sairastelut alkaisivat väistyä ja saataisiin olla oikeasti terveinä edes hetken. Toiveissa on ollut päästä Aatun kanssa uimaan kylpylään tai uimahalliin. Jatkuvan sairastelun vuoksi se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista ja se harmittaa minua todella paljon. Alkuvuosi on varattu lähes täysin häiden järkkäilyyn ja tietenkin huipennuksena myös niiden viettämiseen. Häiden jälkeinen elämä on vielä hämärän peitossa. Nyt keskittyy jotenkin niin täysillä häätouhuihin, että ei osaa yhtään ajatella että mitä toiveita sitä olisi elämälle häiden jälkeen. Laitetaanko asunto taas myyntiin? Yritetäänkö uudestaan päästä muuttamaan Tampereen seudulle vai katsellaanko tosissaan omakotitaloa täältä Seinäjoelta? Vai jätetäänkö kuitenkin edelleen asunnon myynti tuonnemmaksi ja eletään häiden jälkeen jonkin aikaa aivan rauhassa hiljokseen perusarkea tässä nykyisessä asunnossa? Lähdetäänkö johonkin pienelle ns. "häämatkalle" vielä kevään aikana johon tosin Aatukin mitä luultavimmin tulisi mukaan? Kuinka ensi kesä vietetään?... Esimerkiksi näitä asioita ei olla vielä juurikaan mietitty yhtään sen syvällisemmin, mutta nämä asiat ovat vilahdelleet pohdinnoissa.

Katsotaan mitä vuosi 2017 tuo tullessaan! Häävalmistelut ainakin jatkuvat jos ei muuta, se on aivan varmaa! Ja blogissa tulen 100 varmasti vielä panikoimaan kaikista tekemättömistä hommista ja loppuun saakka viilaamattomista jutuista. Seuraavassa postauksessa voitaisiinkin taas vilkuilla häävalmisteluiden tilanteeseen. Mitä on jo tehty ja mitä on vielä tekemättä? Onko muistettu ottaa kaikki oleellinen huomioon?

☆IHANAA ALKAVAA VUOTTA 2017 KAIKILLE! ☆

Joulu on taas, joulu on taas.....

Kyllä on tämä töihin paluu muuttanut niin paljon, kun aikaa on paljon vähemmän omille vapaa-ajan jutuille. Lisäksi häiden valmistelut on vieneet hyvin sen vähäisenkin vapaa-ajan mitä on. Joulu on siis jäänyt ikävästi vähän kaiken muun jalkoihin. On meillä kyllä jouluvaloja laitettu, poltettu kynttilöitä, juotu glögiä, leivottu pipareita ja haettiin sekä koristeltiin ihan aito kuusikin tällä viikolla.

Aito kuusi on aina kuulunut minun jouluuni. Kotona lapsuudessa meillä on aina ollut aito kuusi. Nyt jo muutamana vuonna ollaan miehen kanssa hankittu meidän omaan kotiinkin aito kuusi vaikka aattoa ei ollakaan vielä ikinä kokonaan vietetty omassa kodissa. Tänäkin vuonna aito kuusi meiltä siis löytyy. Ei mikään massiivisen suuri, mutta aito kuusi joka tapauksessa. Onhan muovisetkin kuuset nättejä mutta ei niissä vain ole minun mielestäni sitä tunnelmaa...Eikä tietenkään aidon kuusen tuoksua. Mikäli se on minusta kiinni, niin aito kuusi tulee meille joka ikinen vuosi. Tänä vuonna Aatu osallistui ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kuusen koristeluun. Aivan ihana ja hellyyttävä näky, kun Aatu tohkeissaan vei joulukuusen palloa kiikkumaan johonkin oksalle <3 Ainut asia, mikä nyt nykyään on pitänyt sisäistää on se, että joudutaan maksamaan aidosta kuusesta. Lapsuudessa haettiin aina kuusi isovanhempieni omistamasta metsästä. Täällä Seinäjoella meillä ei ole mitään metsää mistä kuusi hakea, jotenka se täytyy aina jostain ostaa. Vaikka joudutaan kuusesta maksamaan joka vuosi, en siitä silti suostu luopumaan! 

Nytkään ei olla koko joulua kotona. Aattoaamu ollaan vielä kotona ja Aatun päikkäriaikaan lähdetään ajelemaan kohti miehen vanhempia. Paikalle tulee myös miehen kaikki sisarukset (4kpl) ja heidän perheensä. Vilinää ja melskettä siis tiedossa loppu aatolle. Joulupäivänä suunnataan minun vanhempieni luo jonne tulee myös veljeni ja hänen tyttöystävä. Tapaninpäivänä luultavasti suunnataan auton nokka kohti kotia. Minulla on vielä vapaata loppiaisen jälkeisenä päivänä. Ihanaa kun ei heti reissun jälkeen tarvitse sännätä töihin vaan saa ottaa vähän rauhallisemmin edes yhden päivän.

Sitten ne joululahjat....Huh pikkuisen on meinannut olla vaiheessa se asia jatkuvasti. Nyt lahjat on kuitenkin ainakin lähes valmiina mutta vielä ne pitäisi paketoida. Aatulle ei montaa lahjaa ostettu, koska niitä tulee muilta kuitenkin kasapäin. Myöskään toisillemme ei miehen kanssa tänä vuonna osteta mitään. Osittain ajan puutteen vuoksi ja osittain sen vuoksi, että hääjuttuihin uppoaa sen verran rahaa, että tässä kohtaa halutaan nekin rahat mitä toistemme lahjoihin olisi mennyt säästää. 

Ainut asia mikä tänä(kin) jouluna harmittaa, että joulu on melko musta. Lunta jo oli niin ihanasti maassa jokin aika sitten mutta tietenkin tällä viikolla tuli sateet ja plussakelit. Onneksi edes pieniä länttejä lunta on siellä täällä muistuttelemassa että talvea eletään :)

Oikein ihanaa joulua kaikille! Muistakaa nauttia hyvästä ruosta, juomasta ja yhdessäolosta!

Musiikki häissä

Huh kun on ollut taukoa postauksista.... On ollut niin paljon kaikenlaista että ei ole ehtinyt yhtään paneutua kirjotteluun. Aatu tuossa juuri sairasti viisi päivää kuumetta ja kaikki ns. oma-aika on mennyt joko jouluun valmistautuessa tai hääjuttuja miettiessä. Siinä lomassa olen yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, että pääsen salille edes kerran viikossa. Mutta nyt fiilistellään taas vähän häävalmisteluita...

Musiikki on ollut minulle aina tärkeää. Sen kautta olen käynyt läpi sekä iloja että suruja. Ikinä en ole itse laulanut tai soittanut mitään instrumenttia. Musiikki kuitenkin on ollut aina lähellä sydäntä. Tanssia tykkään paljon ja joskus yläasteella haaveilin jopa urasta tanssijana. Noh siitä nyt ei kuitenkaan mitään tullut... Enhän ole ikinä edes varsinaisesti tavoitteellisesti harrastanut tanssia.

Musiikkia tulee olemaan meidän häissä melko paljon. Hääjuhlassa tarkoituksena on soittaa instrumentaaliseen painottuvaa musiikkia jo ruokailun/kahvittelun aikana tunnelman luojana taustalla. Kahvituksen jälkeen alkaa sitten kovempaa musiikin soittaminen. Kovasti pohdinnoissa on ollut nyt, että mitä kaikkea sitä laittaisi biisilistoille. Erillistä DJ:tä meille ei tule vaan on valjastettu bestman huolehtimaan siitä että oikeat kappaleet soi oikeaan aikaan. Biisilistat tehdään tietenkin valmiiksi ettei tarvitse kuin huolehtia että oikea lista/kappale on soitossa oikeaan aikaan.

Eniten päänvaivaa on nyt tuottanut se, että mitä musiikkia kirkkoon tulee. En voi sietää urkumusiikkia. Siitä tulee vain aina mieleen lähinnä hautajaiset ja muutenkin melankolinen tunnelma. Tai noh...voi se olla jotenkin päin juuri oikein sovitettuna juuri oikealle biisille ihan ok mutta noin yleisesti ottaen haluaisin musiikin tulevan ihan mistä vain muualta kuin uruista! Myös kappalevalinnat on hakusessa, koska joissakin kirkoissa/jotkut kanttorit eivät suostu muuta kuin kunnolla hengellisiin kappaleisiin. Lisäksi pohdinnoissa on nyt ollut, että virren sijaan kirkossa olisi lauluesitys, josta ei siitäkään ole mitään tietoa että millainen kappale siihen meidän kirkossa hyväksytään. Asia alkoi nyt siinä määrin ahdistamaan, että laitoin jo meidän seurakunnalle viestiä, vaikka en edes tiedä vielä kuka meidän kanttori tulee olemaan. Täytyy toivoa, että meidän kanttorilla olisi kykyjä muuhunkin kuin urkujen soittamiseen! Tai jos ei ole, niin minulla olisi ajatuksissa ainakin yksi kappale, jonka haluaisin olevan meidän saapumismusiikki jonka sitten paremman puutteessa toivoisin soitettavan uruilla. Jotkut perinteiset uruilla soitettavat häämarssit vain yksinkertaisesti saavat minun karvat pystyyn ja tiedän jo valmiiksi, että sellaisesta musiikista ei ainakaan minulle synny mitään "ah ihanaa menen naimisiin" fiilistä.

Toiveena olisi, että saapumismusiikkina kirkkoon voisi tolla tämä

Saas nähdä kuinka käy. Nuotit tuohon löysin myös netistä, että nekin olisi kanttorille mahdollista toimittaa. Suututtaa kyllä jos muuhun ei suostuta kuin perus häämarsseihin uruilla soitettuna...

Haluan panostaa kunnolla musiikkiin häissämme, koska se vain on yksinkertaisesti minulle niin tärkeää. Haluan itse päästä siihen ihanaan fiilikseen minkä oikeanlainen musiikki minuun saa aikaan. Toki illan tanssittavaan musiikkiin täytyy laittaa listaan myös sellaisia kappaleita joista en itse niin pidä, mutta jotka varmasti ovat ainakin osan vieraiden mieleen. Esimerkiksi suomirap ja valssit ovat sellaisia, jotka eivät oikein omaa sydäntä lämmitä. Valsseja kuitenkin etenkin vähän iäkkäämpi vierasjoukko varmasti odottaa ja suomirap taas on monen nuoremman juhlijan mieleen. Sopivassa suhteessa täytyy siis sekoittaa sellaisia listoja, joissa riittää kaikille mieluista musiikkia.

Itsenäisyyspäivän viettoa

Tänään on ollut hyvä päivä. Pelkästään jo senkin vuoksi, että on ollut itsenäisyyspäivä, mutta erityisesti sen vuoksi että on päästy tekemään tänään kaikenlaista jouluista ja viettämään aikaa oman perheen kanssa. Jouluvalmistelut on jääneet aivan puolitiehen kaikkien muiden kiireiden vuoksi. Olen ehdottomasti jouluihminen, mutta tänä vuonna joulun fiilistelyyn on jäänyt harmittavan vähän aikaa. Tänään paniikissa laitoin tilaukseen Aatun joulukorttikuvat, kun tajusin, että ne eivät pian ehdi joulupostin mukaan.

Tänään on ollut kaikintavoin ihana kiireetön päivä oman perheen kanssa kotosalla. Leivottiin Aatun kanssa pipareita, kaivettiin kaapeista jouluvaloja ja muita joulukoristeita, kuunneltiin joululauluja, ulkoiltiin, laitettiin ulos jouluvalot, sytytettiin ulos itsenäisyyspäivän kunniaksi ulkotulet ja illasta katseltiin hetki Linnan juhlia. Oli kiva päivä. Ei tarvinnut kiirehtiä töihin ja hoitoon eikä hoitaa mitään hääjuttuja. Toki päivään mahtui MONTA Aatun raivaria, mutta kokonaisuudessaan päivä oli juuri sitä mitä olen viime aikoina kaivannut.

Häävalmisteluiden tilanne

Kirkko, check! Juhlapaikka, check! Minun hääpuku, check! Hääpuvulle ompelija, check! hääkuvien ottaja, check! Koristelut, osittain check! Kutsut, osittain check! Musiikki häihin, osittain check! Miehen puku, ei. Hääauto, ei. Kukat, ei. Kampaus&meikki, ei. Sormukset, ei. Oliskohan vielä muuta? :D Mä olen ihan käsittämättömän huono laittamaan mitään ylös... Yleensä sitten aivan viimeisenä alan paperille rustailemaan, että mitä pitäis olla ja mitä jo on jne. Ja tämä pätee siis aivan kaikessa. Typerää, tiedän! Joka kerran jälkeen ajattelen että nyt kunnostaudun ja kun seuraavan kerran tulee joku asia/juttu eteen mitä pitää oikein kunnolla miettiä ja suunnitella niin laitan heti kaiken ylös. Noh....en ole laittanut. Vielä en ole siis näitä häitäkään varten tehnyt mitään listoja (tai noh vieraslista vaivoin saatiin tehtyä :D :D). Nyt ajattelin kyllä, että pakko laittaa oikein paperille ylös mitä kaikkea täytyy muistaa ja mitä jo on ja mitä täytyy vielä hommata/miettiä. Asiaa ei auta yhtään se, että mies on vielä saamattomampi kaikissa tälläisissä asioissa.

Kirkkohan me varattiin heti ensimmäisenä, jotenka se oli ekana lukkoon lyöty asia. Juhlapaikan valinnassa menikin sitten suhteellisen paljon aikaa. Paikka on nyt kuitenkin löytynyt ja lukkoon lyöty. Tärkeimmät asiat on siis hoidossa. Hääpukuja kävin toisen kaasoni kanssa katselemassa muutamaankin otteeseen, kunnes alkoi jo paniikki iskeä, että joku puku on pakko löytää, että sitä ehditään rauhassa muokata. Etenkään pituuden vuoksi kun minulle ei heti valmista pukua löydy. Muutoinkin joka suunnassa niin pienet hääpuvut kun mitä minä tarvitsisin, on kiven alla muutoin kuin itse ompelijalla muokkaamalla. Löysin hääpukuni yhdeltä yksityiseltä myyjältä. Myyjä oli puvun ostanut itselleen, mutta ei ollut lopulta sittenkään kyseistä pukua käyttänyt. Puku on siis käyttämätön ja sain sen mielestäni todella hyvään hintaan. Ensi viikolla pitäisi pukua viedä ompelijalle näytille.

Hääkuvat on lupautunut ottamaan yksi miehen ystävä, joka osallistuu myös itse juhlaan. Sekin asia on onneksi siis hoidossa. Vielä varmistellaan luultavasti miehen siskolta tms., että hänkin ottaisi kuvia järjestelmäkamerallaan itse juhlassa ja kirkossa ettei miehen ystävän taakka kuvien ottajana kasva liian suureksi. Miehen ystävä kun on kuvaamisen lisäksi myös yksi vieraista. Mietittiin myös oikein ammattikuvaajan ottamista, mutta päädyttiin säästämään tässä kohtaa. Miehen ystävä on todella hyvä ottamaan kuvia vaikkei sitä ammatikseen teekkään.

Koristeluita olen jo vähän hankkinut. Esimerkiksi koristetimantteja, lasimurskaa ja hopeisia konfetteja löytyy. Olen käyttänyt paljon aikaa miettien, millainen asettelu olisi kiva pöytiin. Aluksi ajattelin laittaa vähän korkeampien lasimaljakoiden pohjalle lasimurskaa ja upottaa maljakkoon veteen kukan ja vielä päällimmäiseksi laittaa kelluvan kynttilän palamaan. Lisäksi ajattelin aluksi käyttää pöydissä tekolunta. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut ja nyt ajatuksissa olisi saada pöytään jonkinlaista hopeista kaitaliinaa, kaitaliinan päälle pienet keijuvalot ja keijuvalojen päälle jonkinlaista valkoista harsoa, jonka läpi pienet valot loistaisivat. Lisäksi tulisi tuikkukippoihin tuikkuja palamaan ja harson päälle hopeista konfettia ja timantteja. Se on ollut alusta lähtien selvää että jonkinlaista blingblingiä pöytiin tulee. Kukkia pöytiin ei siis luultavasti tule eikä mielestäni etenkään talvihäissä tarvitsekaan olla. Hääkimppu minulle tulee ja mahdollisesti erillinen heittokimppu, mutta siihen taitaa jäädä meidän kukat.

Kutsut on lähes valmiit. Niistäkin olen jo panikoinut, koska meillä on tässä viime viikkojen aikana ollut ihan mukavasti sairastelua ja oma aika sekä energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kutsujen tekemiseen ja miettimiseen. Tällä hetkellä kutsuja on tekemättä enää kaksi. Tekstit kutsukortteihin on tulostamatta, mutta teksti itsessään on valmis. Vähän siis vielä leikkaa-liimaa hommia niin kutsut saa vihdoin postin vietäväksi. Tarkoitus olisi saada kutsut ensi viikon aikana postiin.

Musiikki tulee olemaan meidän häissä melko tärkeässä roolissa. Oli itsestäänselvyys, että meidän häihin musiikkia tulee. Bändiä ei tule, mutta musiikkia kyllä. Musiikkia tullaan soittamaan jo syömisen ja kahvittelun aikana ja suuremmat jamit alkavat myöhemmin illalla. Kirkkoon toivoisin etenkin saapumismusiikiksi jotain muuta kuin urkumusiikkia... En tiedä onko se mahdollista edes. Se asia täytyy vielä selvittää. Hieman päänvaivaa aiheuttaa myös se, että juhlapaikalla ei ole kunnon äänentoistovarusteluita valmiiksi. Kovassa pohdinnassa onkin nyt, että riittääkö meidän kotoa löytyvät musiikkivehkeet siihen tilaan. Ei millään huvittaisi vuokrata niitä mistään. Rahan menoa olisi sekin... Häävalssia meille ei tule, mutta häätanssi ehdottomasti. Valssejakin juhlissa varmasti kuitenkin muutamia soitetaan.

Miehen puku on vielä aivan totaalisen täysin vaiheessa. Ideaa siihen on kyllä katsottu ja joku ajatus siitä on, mutta toteutus on vielä täysi nolla... Pitäisi saada aktivoitua tuo mies nyt jotenkin! Hääauto on myös vielä varaamatta. Haluttaisiin joku uusi hieno auto. Ei olla yhtään sen tyylisiä ihmisiä, että lähdettäisiin kirkosta millään vanhalla autolla, millaisia monet käyttävät hääpäivänään. Tämä on myös asia mihin täytyisi tuo toinen osapuoli nyt saada kunnolla aktivoitua tai joudutaan pian omalla autolla kurvaamaan kirkolta juhlapaikalle. Kukkia meille ei tosiaan luultavasti oman hääkimpun lisäksi juurikaan tule (ehkä kaasoille joku juttu käteen ja miehelle viehe tms.? Vaiheessa vielä näiden mietintä). Joku kukkia myyvä paikka täytyisi nyt kuitenkin jo hiljalleen valita hääkimpun tekijäksi ja alkaa tosissaan miettiä, että millaisen kimpun haluan. Valkoista ja blingblingiä tietysti ainakin :D Kampaajaa/meikkiä en ole myöskään vielä varannut, mutta tarkoitus on. Itse en ala mitään näihin hiuksiin ja naamaan värkkäämään noin tärkeänä päivänä. En oikein tiedä vielä miten hiukseni haluaisin. Minun hiukset eivät ole mitenkään erityisen pitkät, jotenka se tuo vähän rajoitteita. En myöskään halua viritellä päähäni mitään lisäkkeitä tms. Minulle ei ole muodostunut mitään luottokampaajaa ja sne takia onkin hankala arpoa, että kenelle menen meikin ja ja kampauksen tekemään.

Vihkisormukset myös vielä uupuu. Miehelle ei luultavasti toista sormusta edes hankita vaan hänellä yhdistyy kihla- ja vihkisormus. Minulle erillinen vihkisormus tulee ja joku ajatus minulla jo on millainen sen haluaisin olevan. Nyt täytyisi vain lähteä kiertelemään kultasepänliikkeitä ja valitsemaan se oikea. Kihlasormukset täytyy tietenkin myös huoltaa ennen suurta päivää.

Kyllä tässä siis vielä miettimistä riittää. Nyt kun saisi seuraavaksi ne kutsut lähtemään vieraille niin vierisi taas yksi kivi sydämmeltä pois.

Meidän perhepeti

Aina olen ollut ainakin jossain määrin perhepetiä vastaan oman perheen kohdalla. Ikinä en ole täysin lapseltani keiltänyt meidän sängyssä nukkumista, mutta olen huolehtinut, ettei siitä tule tapa. Aatu on nukkunut heti vauvasta lähtien omassa pinnasängyssä ja silloin tällöin pieniä hetkiä yöstä/aamuyöstä/aamusta vieressä. Siirrettiin Aatu n.5kk iässä omaan huoneeseen nukkumaan. Varsinaista protestointia omassa huoneessa/omassa sängyssä nukkumiselle ei ole koskaan tullut. Itseasiassa Aatu on aina nukkunut kaikista parhaiten omassa sängyssään. Joskus ärsytti se, että Aatu ei osannut ollenkaan rauhottua nukkumaan meidän väliin. Edes silloin tällöin olisi ollut mukava kun toinen olisi rauhassa tuhissut vieressä.

Tällä hetkellä tuntuu olevan historiaa tuo omassa huoneessa ja etenkin omassa sängyssä nukkuminen! Aatun yöt on ollut enemmän ja vähemmän levottomia oikeastaan siitä lähtien kun hoito alkoi. 24/7 flunssa iski Aatuun n.1-2 viikkoa hoidon alkamisesta ja jatkuu edelleen. On otettu melkein "puoliväkisin" Aatu nukkumaan meidän väliin aina jossain vaiheessa yötä, kun ei ole jaksettu hypätä Aatun sängyllä tai hengailla ympäri asuntoa Aatu sylissä. Eihän Aatu aluksi meinannut millään rauhottua meidän väliin nukkumaan. Siitä kierre kuitenkin lähti. Aatu tottui melko nopeasti lopulta meidän välissä nukkumiseen ja nyt siitä tuntuu tulleen tapa. Omaan sänkyyn nukahdetaan illalla välillä kovempien ja välillä vähän pienempien taisteluiden jälkeen mutta jo alkuyöstä kuuluu huoneesta itku ja mikään muu ei auta kun viereen ottaminen jos aikoo itse saada edes vähän unta ennen työpäivää ja toki Aatunkin täytyy hoitopäivät jaksaa. Välillä on käyty tarkistamassa Aatu lääkärissä, kun yöt on olleet niin levottomia. Kaikilla muilla kerroilla kaikki on ollut lääkärissä ok, paitsi nyt tällä viikolla kun taas vaihteeksi pistäydyin lääkärissä Aatun kanssa. Korvatulehdus oli tuomio sekä pitkittynyt flunssa. Antibiootit sai korvatulehdukseen ja muuta lääkettä yskään/muihin flunssan oireisiin. Eilen illalla/yöllä Aatu taas itki muutaman tunnin ensin omassa sängyssään nukuttuaan. Heti kun luokse meni, viisoi kädellä meidän makkariin. Ei puhettakaan, että olisi suostunut enää omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn jäämään loppuyöksi. Siinä pari hetkeä mielessäni mietin, että jaksanko alkaa taistelemaan asiasta. Miehellekin huikkasin, että annetaanko periksi vai taistellaanko. Otettiin viereen.... Ja siitähän ilo syntyi Aatulle. Heti kun tajusi pääsevänsä meidän väliin, alkoi nauraa ja oli niiiin hyvällä tuulella. Aatu alkoi kuitenkin onneksi heti uudestaan nukkumaan ja nukkuikin aamuun saakka heräämättä! Useamman tunnin yhtäjaksoiset yöunet ovat olleet tässä asunnossa viime aikoina todella harvinaisia. Nyt ei siis milläään riitä voimavarat pakottaa Aatua nukkumaan taas omassa sängyssä ja huoneessa koko yön. Aluksi Aatu nukkui meidän välissä jotenkin todella leveästi ja potki ja hakkasi käsillään jatkuvasti. Yhtenä yönä siirryin nukkumaan osan yöstä Aatun sänkyyn kun en jaksanut sitä touhua. Nyt Aatu tuntuu oppineen vähän rauhallisemman nukkumisen meidän välissä ja viimeisimpinä öinä olen itsekin saanut ihan hyvin nukuttua vaikka Aatu onkin meidän välissä.

Olosuhteiden pakosta siis sallitaan nyt perhepedissä nukkuminen. Pääasia, että kaikki tässä asunnossa saisivat edes välillä nukkua paremmin yöunensa. Katsotaan sitä omassa sängyssä nukkumista sitten joskus.... Se olisi kyllä enemmän kuin kiva, jos Aatu itse kömpisi sängystään meidän viereen eikä alottaisi sitä kauheaa huutokonserttia ja vaatisi, että hänet haetaan ja kannetaan. Mutta onhan se toisaalta ihanaa, kun oma lapsi vihdoin suostuu rauhassa tuhisemaan vieressä, herää hyväntuulisena ja änkee itsensä aivan lähelle ♥ 

P.S. Seuraavassa postauksessa vähän välitietoja häistä

Kuningas Alkoholi

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen tästä aiheesta. Tai lähinnä siitä, mikä on mielipiteeni alkoholiin ja millainen alkoholin käyttäjä itse olen.

Alkoholi...Niin...Suomessa tuttuakin tutumpi aihe mutta silti hyvinkin vaiettu asia. Omasta mielestäni Suomessa käytetään aivan liikaa alkoholia ja nimenomaan humaltumistarkoituksessa. Kuinka paljon alkoholin suurkulutus onkaan tuonut ongelmia suomalaisille sekä aivan yksityisinä käyttäjinä että aivan valtakunnallisesti?

Itse olen käyttänyt alkoholia runsaasti teinivuosina ja ammattikorkeakouluaikanakin alkoholin kulutus oli melko huimaa. Etenkin ammattikorkean viimeisenä vuotena iski tylsistyminen koko alkoholin kittaamiseen ja ainaiseen biletykseen/baarissa hengailuun. Eikö tässä elämässä todella ole muuta? Eikö hauskaa oikeasti voisi pitää ilman alkoholiakin? Kaksin käsin alkoholin kiskomiseen tuli totaalinen pysähdys ammattikorkeakoulun loputtua. Toki osittain syynä oli työelämään meno, mutta suurin syy oli ehdottomasti se, että ei yksinkertaisesti vain huvittanut. Ei todellakaan huvittanut bilettää viikonloppuna pää täynnä alkoholia ja muutoin kuluttaa kaikki aika huonovointisena sängyn/sohvan nurkassa miettien, että mitähän sitä edellisenä iltana oikein tapahtui.

Työelämässä ehdin olla noin vuoden, kunnes tulin raskaasti. Silloin en tietenkään nauttinut edes niitä harvoja kertoja alkoholia, mitä ennen. Imetys jatkoi alkoholittomuutta. Imetyksen loputtuakaan en alkanut alkoholia juurikaan käyttää. En kokenut tarvetta lähteä mihinkään bilettämään, kun Aatukin oli vielä niin pieni.

Viimeisen melkein kolmen vuoden aikana olen juonut itseni kunnolla humalaan tasan kerran. Tuo yksi kerta oli tämän vuoden tammikuussa, kun oltiin miehen kanssa juhlimassa veljeni kolmikymppisiä. Tuon illan jälkeen muistui mieleen taas hyvin kirkkaana se, miksi alkoholin juominen humaltumiseen saakka ei ole kiva juttu. Tuon illan jälkeen olen kyllä nauttinut alkoholia, mutta en niin, että olisin kunnolla humalassa. 

En ole siis todellakaan mikään absolutisti. Tykkään kuitenkin nykyään nauttia alkoholia hyvin hillitysti. Yksi tai kaksi lasia hyvää viiniä viikonloppuna riittää oikein hyvin. En osaisi oikein edes kuvitella itseäni riekkumassa missään baarissa totaalisen humalassa enää nykyään. Ruoan kanssa tykkään juoda lasillisen viiniä. Sitäkin teen kuitenkin suhteellisen harvoin, mutta minulle ei ole ongelma nauttia Aatun läsnä ollessa sitä yhtä tai kahta lasia viiniä. Ja nimenomaan YHTÄ TAI KAHTA lasia viiniä ja yleensä ruoan kanssa sekin. Mikäli yhtään enemmän alkoholia olisi tarkoitus nauttia, en haluaisi, että Aatu on samassa tilassa. Aatun ei todellakaan tarvitse, eikä hän edes saa, nähdä minua humalassa. Usein viikonloppuisin saatan sen yhden tai kaksi lasia viiniä juoda illalla tv:tä katsellen ja rentoutuen, kun Aatu on jo mennyt nukkumaan. Toivoisin kovasti, että Suomeen rantautuisi enemmän Etelä-Eurooppalainen tyyli nauttia alkoholia hyvän ruoan kanssa ja seurustellessa ilman, että ainut päämäärä olisi humaltua oikein kunnolla. Itseä oikein ärsyttää suomalaisten junttius alkoholin käytössä. Alkoholin tulee olla mahdollisimman halpaa ja sitä tulee olla mahdollisimman paljon. Itse juoman mausta viis, kunhan prosentteja on tarpeeksi. Hyh! Ei mene minun ymmärrykseen enää nykyään tuollainen ajatus. Nykyään sitä on myös oppinut, että kivaa ja rentouttavaa voi todellakin olla myös ilman alkoholia tai vain sen yhden viinilasillisen kanssa.

Liikunnasta ja sen määrästä

Mun liikunnan määrä viime aikoina on ollut surkea! Salilla olen käynyt kerran viikossa tai en ollenkaan. Onneksi edes työ on hyvin liikuttavaa ja Aatun kanssa touhuaminen on myös melko liikunnallista.

Aika ja jaksaminen ei vain ole antanut periksi salilla hyppäämiselle. Häitä on ollut pakko melko intensiivisesti nyt miettiä joka raossa kun pystyy ja Aatun/perheen kanssa olen tietysti myös halunnut viettää aikaa. Joinakin iltoina on ollut pakko lähteä käymään kaupassa kun jääkaappi alkaa jo huutaa tyhjyyttään jne. Siinä ne illat on sitten mennytkin.... Enkä ole yhtään sen tyyppinen että pystyisin/jaksaisin lähteä salille vielä sen jälkeen kun Aatu on mennyt nukkumaan. Tuosta kerran viikossa salilla käynnistä olen yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni. Oma mieli alkaa tökkiä ja pahasti jos ei kertaakaan viikon aikana pääse sitä purkamaan johonkin omaan liikunnalliseen hetkeen.

Kun salilla käynnit on nyt aivan minimissä, olen yrittänyt ainakin joinakin iltoina jumpata samalla kun touhuan Aatun kanssa. Aatun mielestä on hurjan hassua kun harpon askelkyykkyjä ulkona tai sisällä ympäriinsä. Usein Aatu yrittää myös matkia sitä mitä teen. Leikkipuistossa pyrin myös liikkumaan mahdollisimman paljon, etenkin jos siellä ei ole muita. Kyykystä hyppääminen ja samalla keinulle vauhdin antaminen on melko tehokasta ja lapsenkin mielestä hauskaa seurattavaa. Tai kun lapsi kiipeää liukumäkeen voi itse samalla tehdä seisovilteen punnerruksia kädet liukumäen rappusten kaiteissa. Ylipäätään aina kun liikun Aatun kanssa etenkin ulkona, pyrin ottamaan myös itselleni kaiken liikunnallisen hyödyn. Sisälläkin pyörittelen paljon Aatua sylissä, hyppyytän, "lennätän", teen kyykkyjä Aatu sylissä jne. Nyt siis vain kaikki liikunta mitä arjen lomassa on mahdollista toteuttaa täytyy ottaa käyttöön ettei kunto aivan rapistu kun salille ei ehdi.

Kesä 2016 Powerpark

Karkkibuffet?

Taitaapi olla nämä minun postaukset nyt melko hää-aiheisia jonkin aikaa kun kaikki hääjutut on nyt päällimmäisenä mielessä ja suunnittelun alla. Koittakaa kestää! :D Seuraavassa postauksessa kirjoittelen minun liikunnasta ja sen määrästä tällä hetkellä, jotenka kyllä postauksia on muustakin kuin häistä tulossa.

Mutta siis...Karkkibuffet... Olin pitkään sitä mieltä, että meidän häihin ei mitään turhanpäiväistä karkkibuffettia tule. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä asiaa uudelleen. En mitenkään kannusta muita syömään kauheasti makeaa. Esimerkiksi Aatu ei ole vielä ikinä maistanut karkkia ja muitakin makeita (kakkua, pullaa jne.) todella maltillisesti ja pieninä annoksina. Ehkä nyt kuitenkin pitäisi häissä relata tuosta ajatuksesta, että ei niin paljon makeaa. Nyt alkaa olla melko varmaa, että pidetään häät paikassa, jossa hintaan kuuluu kahvin kanssa vain kakku ja lusikkaleivät. Karkkibuffetin karkit toisivat mukavasti lisää vaihtoehtoja kahvin/teen/mehun kanssa nautittavaksi eikä tarvitsisi ottaa lisähinnalla mitään muuta makeaa tarjottavaa itse juhlapaikasta. Juhlapaikasta tulee kaikki muu tarjoilu, mutta karkkibuffetin sinne saa itse pystyttää mikäli niin haluaa. Tänään käytiin paikkaa katsomassa paremmin ja esittelijä sanoi, että nykyään käytännössä kaikilla sellainen karkkibuffet on. Eihän meillä tietysti tarvitsisi olla vaikka "kaikilla" muilla on. Aloin vain miettiä tuon käynnin jälkeen, että noh miksipä ei myös meille... Niin se mieli muuttuu (ja budjetti repee liitoksistaan, hah :D säästetään sitten jossain toisessa kohtaa...)...

Kuva Pinterestistä

Kuva Pinterestistä

Yllä olevien kaltaiset karkkibuffetit olisi mahtavat. Olisi kiva, että karkkien väritys myötäilisi muuta teemaa, eikä kulhoissa olisi sekaisin ties minkä värisiä karkkeja. Katsotaan kuinka paljon löydetään meidän teemaväreihin sopivia karkkeja vai täytyykö lopulta antaa periksi ja ottaa myös vähän muun värisiä karkkeja mukaan.

Miksi häät niin nopealla aikataululla?

Tästä aiheesta on tullut melko paljon ihmettelyä; "Miten nyt yhtäkkiä päätitte häät pitää? Näin äkkiä? Siis teillä ei vieläkään oo juhlapaikkaa tiedossa!?!"

Ensinnäkin, miksi ei näin "nopeasti?". Meille tämä ei edes ole mitenkään nopeasti. Ollaan oltu jo kolme vuotta kihloissa sekä kymmenen vuotta yhdessä. Itse kysyisin ennemmin että miksi nyt vasta.

Toiset varaavat yli vuoden aikaa häiden suunnitteluun ja valmisteluun. Me pidämme häät talvella, joten tilanne on senkin vuoksi ihan eri. Mikäli aikomus olisi ollut pitää häät kesällä 2017 olisimme jo totaalisesti myöhässä ihan kaikessa. Talvella kirkossa on paremmin aikoja vapaana pikaisemmallakin aikataululla ja samoin useat juhlapaikat pystyy hyvin varaamaan nopeammin.

Sitäkin on epäilty, että onko meille tulossa perheenlisäystä kun näin nopealla aikataululla häitä ryhdyttiin järkkäämään. Ei, ei ole tulossa perheenlisäystä. Minun ja miehen tyyliin sopii jopa paremmin tälläinen lyhyellä aikataululla suunniteltava juttu. Herätään aina ihan kaikkeen viime tipassa muutenkin ja sitten toimitaankin sata lasissa. Kun häiden järjestelyyn ei oikeasti ole kauheasti aikaa, saamme paremmin aikaiseksi emmekä ajattele niin paljoa että "onhan tässä vielä aikaa!". Hommat on tehtävä ja suunniteltava heti. Onhan tämä toisaalta rankkaa kun on niin vähän aikaa ja suuri osa omasta ajasta menee hääjuttuja pohtien ja järkkäillen. Myös Aatun aikana on ollut pakko puhua paljon häistä ja suunnitella. Se onkin ainoa asia mikä näissä häiden järjestelyssä harmittaa. Aatun kanssa ei niin paljon ehdi leikkiä nyt kun töiden jälkeen on saatava asioita eteenpäin myös häiden suunnitellussa ja valmistelussa. Välillä kyllä sitten siirrän edes hetkeksi syrjään kaiken häätouhotuksen ja keskityn viettämään aikaa Aatun kanssa ihan oikeasti ja keskityn vain meidän yhteiseen aikaan.

Loppuviimein uskon kuitenkin että tälläinen nopeatempoisempi aikataulu on sekä minulle että miehelle parempi kuin yli vuoden venyvä ja vanuva suunnittelu. Tulisin jo hulluksikin jos yli vuosi pitäisi jauhaa häistä :D

Meidän tuleva vihkikirkko. Kuva Seinäjoen seurakunnan sivuilta.

Hääjuttuja

Oi että alan olla ihan innoissani meidän tulevista häistä! Juhlapaikka alkaa hiljalleen hahmottua, vaikka mitään sitovaa varausta ei olla vieläkään tehty mihinkään. Luultavasti ensi viikon aikana tullaan joku paikka varaamaan. Välillä on meinannut paniikki iskeä, kun aikaa on niin vähän kaikkeen järjestelyyn. Toiset kun aloittavat yli vuotta ennen häitä paikkojen varailun ja hääpuvun etsimisen.

Eilen saatiin miehen kanssa pähkäiltyä vieraslista edes suht lopulliseen kuosiin. Edelleen jäi mietityttämään se perus, että jos kutsuu tuon niin pitäisi kyllä kutsua tuokin. Johonkin oli kuitenkin raja vedettävä ettei häät paisu ihan mahdottoman kokoisiksi. Ajatuksissa kun on ollut pitää häät melko pieninä ja simppeleinä. Lisäksi, kun häät pidetään ravintolassa, nousee hinta häille äkkiä mojovaksi. Toisaalta ravintolassa häiden pitämisessä pääsee itse helpommalla. Ravintolat ovat jo itsessään edes jonkinlaisessa kuosissa ja koristeluihin ei ehkä tarvitse aivan niin paljon käyttää rahaa ja aikaa. Toisin kun jotkin nuorisoseurantalot tms. Etenkin kun ei koeta miehen kanssa yhtään, että jotkut nuorisoseurantalot olisi meitä niin koristeluihin olisi kyllä sellaisissa paikoissa mennyt PALJON aikaa ja rahaa. Ravintolassa hintaan kuuluu myös astiat, liinat sekä juhlatilan siivous. Ei tarvitse siis lähteä vuokraamaan mistään astioita ja pöytäliinoja eikä kenenkään tarvitse jäädä tai tulla seuraavana aamuna siivoamaan paikkoja. Toki omat koristeet täytyy ravintolassakin kerätä pois.

Ainut asia mikä ravintolahäissä vähän vaivaa mieltä on ne a-oikeudet. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, ei edes haluta että meidän häistä tulee mitkään ryyppyhäät. Tällä tietoa iltaa olisi tarkoitus jatkaa ainakin jonkin matkaa kahvituksen jälkeen ja olisi se nyt mukava ettei vieraiden aivan kuivin suin tarvitsisi olla. Juhlapaikalta saa kyllä jokainen itse ostettua baaritiskiltä juomia, mutta onko se kurjaa jos hääpari ei tarjoa muuta kuin viinit ruoalle ja muutoin vieraat joutuvat ostamaan omakustanteisesti juomansa? Boolista jo kyselin yhdestä juhlapaikasta mutta hinta oli meidän mielestä vähän turhan kova. Pohdinnoissa on käynyt myös peräkonttibaari, mutta kun häät pidetään talvella, on mahdollisuus, että hääpäivänä on -20 astetta pakkasta. Ei varmasti silloin kauheasti kiinnosta ketään mennä ulos nauttimaan mitään juomia. Myös se pelko kytee mielessä, että jos ei mitään juomia tarjota ruokaviinien lisäksi, niin juhlat lopahtavat todella nopeasti ja kaikki lähtevät kotiin kun eivät halua itse alkaa maksamaan baarista juomia. Tälläiset ravintolahäät kun on itsellekin niin uusi juttu. Kovin monissa häissä ei ole itse tullut oltua ja nekin missä ollaan oltu, juhlapaikkana on ollut sellainen paikka johon on saanut tuoda omat juomat. Me odotellaan vielä tarjousta yhdestä juhlapaikasta, jossa ei ole a-oikeuksia. Tuo paikka vain ei esteettisesti niin kauheasti meitä miellytä, mutta mikäli tarjous sattuu olemaan oikein hyvä, niin täytyy alkaa miettiä että saisiko sitäkin tilaa koristeluilla kivaksi.

Paljon on siis vielä mietittävää... Kun nyt saisi tuon juhlapaikan ja vieraslistan päätettyä lopullisesti niin voisi alkaa kutsuja lähettelemään.

Wedding is coming!

Vihdoin! Vihdoin saatiin aikaiseksi varata kirkko. Jo pitkään meidän naimisiin menon esteenä on ollut vain se, että ei olla saatu aikaiseksi järjestää häitä. Nyt vihdoin pari viikkoa sitten otin asiakseni varata kirkon ensi vuoden helmikuulle. Juhlapaikkaa tai edes lukkoon lyötyä vieraslistaa meillä ei vieläkään ole. Se jos mikä alkaa tätä morsianta jo hirvittää, kun häät täytyisi järjestää suhteellisen nopealla aikataululla. Kolmesta juhlapaikasta on kysytty tarjousta, mutta vasta yhdestä on tullut vastaus. Kohta on jo laitettava uudelleen viestiä tai paniikki iskee kun juhlapaikasta ei ala olla jo tietoa. Isoja häitä ei olla pitämässä, mutta kuitenkin perheiden lisäksi joitain sukulaisia olisi tarkoitus kutsua sekä tietenkin ystäviä. Ajatuksena olisi vihkimisen jälkeen pitää hääjuhla, jossa olisi tarjolla hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia sekä rentoa ja iloista meininkiä. Jotain ohjelmaa voi olla, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Hyvin paljon juhlapaikkojen tarjouksista riippuu se, jatketaanko juhlia iltaan/yöhön saakka vai pidetäänkö juhlat niin pienimuotoisina, että niihin kuuluisi vain ruokailu sekä kakkukahvit.

Juhlat tullaan pitämään lähes sata varmasti jossain ravintolassa, eli esimerkiksi omien juomien vieminen paikalle ei ole mahdollista. Toisaalta ihan hyvä juttu, koska en edes haluaisi meidän häistä mitään ryyppyjuhlaa. Viini ruoan kanssa on kuitenkin aivan ehdoton!

Oikeastaan kaikki on hääjuhlaa varten vielä aivan levällään. Häämekkoja kävin kaason kanssa katsomassa viime viikolla, mutta niissäkin hinta alkoi pikkuisen huimata päätä. Hääjuhlista kun ei ole tulossa mitkään megasuuret, niin tuntuisi hölmöltä laittaa hääpukuun älyttömiä summia rahaa. Vaikka pari aivan ihanaa hääpukua löytyikin <3 Täytyy vielä yrittää katsella löytyisikö käytettynä jotain tai edes vähän edullisemmin esimerkiksi netistä tilaamalla. Eri häämekkomalleja kokeiltuani yllätyin siitä, millainen mekko minulle tuntui parhaiten sopivan. Olin suunnitellut itselleni aivan erilaista ja eri mallista mekkoa. Käytäntö kuitenkin osoitti, että ehkä se suunnittelemani mekkomalli ei olekaan minulle istuvin.

Toisaalta häistä todellakin alkaa jo tulla ahdistus ja stressi kun niihin on niin vähän aikaa eikä mitään muuta ole vielä lyöty lukkoon kuin kirkko. Toisaalta taas innosta puhkuen suunnittelen koristelua, mekkoa, kutsuja jne. Vaikka esimerkiksi siinä ainoassa juhlapaikassa josta ollaan tarjous saatu oli, että tilaa ei juurikaan saa itse koristella. Se onkin yksi syy miksi ei luultavasti sitä paikkaa haluttaisi valita. Häät kuitenkin ehdottomasti pidetään jollain tavalla ja jossain, koska on niiden pitämistä jo niin monta vuotta venytetty! Juhlat täytyy vain pitää sitten siinä paikassa missä pystytään. Tärkein asia päivässä kuitenkin on se itse vihkiminen <3

Hääjuttujen suunnittelua...Tässä näkyy jo meidän häiden teemavärit eli valkoinen sekä hopea/harmaa/blingbling :D

2 vuotias taapero

Aatu täytti torstaina 2 vuotta. Harmiksi Aatu joutui juuri silloin olla hoidossa kaikista pisimmän päivän tähän mennessä. Itselläni oli koulutus, joka loppui tuntia myöhemmin kuin mitä työpäiväni olisi loppunut. Onneksi Aatulla oli hoidossa mennyt kaikki hyvin ja sain mukaani hyväntuulisen pojan, jonka synttäreitä oli juhlittu myös hoidossa. Päiväkodilta ajeltiin suoraan postiin hakemaan Aatun synttärilahjaa. Ostettiin Aatulle synttärilahjaksi pöytäryhmä Aatun huoneeseen.  Aatu kokosi tuolit ja pöydän innoissaan meidän kanssa ja alkoi heti testata tuoleilla istumista. Piti niille koittaa vähän kiveetä seisomaankin. Illalla tehtiin Aatulle banaaniletuista, mansikoista ja turkkilaisesta jugurtista oma pieni synttärikakku. Aatu osasi heti hienosti puhaltaa kynttilät kakusta ja kakku katosi pian parempiin suihin.

Perjantaina minulla oli vapaapäivä töistä ja oltiin Aatun kanssa kotona. Aatulla oli aamusta 2v neuvola ja aika hammashoitajalle piti myös olla. Epäonneksi hammashoitolasta soitettiin aamulla, että hammashoitaja jolle Aatun piti mennä, on sairastunut ja aikaa täytyy siirtä. Hieman kyllä ärsytti, koska olin osittain juuri siksi ottanut vapaapäivän että voin Aatun kanssa käydä neuvolassa ja hammashoitolassa niin ettei kummankaan (minun tai miehen) tarvitse olla pois töistä. Noh nyt kävi sitten niin että mies joutuu joskus kesken työpäivänsä käydä käyttämässä Aatua hammashoitajalla. Onneksi neuvolaan sentäs päästiin. Perjantai loppupäivä menikin sitten valmistellessa Aatun lauantain synttärikemuja.

Aatun synttärit sujuivat oikein mukavasti vaikka tämä äiti olikin taas armottomasti myöhässä valmisteluissa ja viraita alkoi jo virrata sisälle kun tarjoilla oli vasta murto osa tarjottavista. Eipä minulla ollut vielä edes juhlavaatteita päällä kun ensimmäiset vieraat tulivat....Niin minun tapaista olla aina myöhässä ja vasta puolivalmis kun täytyisi olla jo valmis :D. Koristelu synttäreille oli tänä vuonna hyvin hillittyä. Ilmapalloja laitoin muutaman roikkumaan keittiön valaisimesta, happy birthday-viiri laitettiin keittiöön ja värikäs viirinauha olohuoneen verhotankoon.

Suolaisina tarjottavina synttäreillä oli tomaatti-mozzarella-piirakka, leipäjuusto porkkanahillokkeella ja ruissipsit kahdella eri tuorejuustolevitteellä. Makeina herkkuina oli äitini leipomia kierrepullia, hedelmiä (vesimeloni, ananas, viinirypäle), keksejä sekä tietenkin synttärikakku. Kakun tilasin tänä vuonna. Viime vuonna tein itse kakun ja pohja epäonnistui kolme kertaa! Pohjat eivät kohonneet vaan jäivät aivan lituskoiksi. Toki niistä kolmesta pohjasta sitten lopulta muodostui yksi kakku mutta kyllä minä silloin vannoin että seuraavalla kerralla tilaan kakun. Ja niin tilasin. Hinta tuollaisille tilauskakuille on kyllä sen verran suolainen, että ihan jokavuotiseksi perinteeksi en taida ottaa tuota kakun tilaamista. Edellä mainittujen tarjottavien lisäksi oli itse kattilassa popattuja popcorneja sekä maissinaksuja. 

Lahjaksi Aatu sai paljon Brion junarataan liittyviä juttuja. Niitä oltiin toki myös toivottu. Lisäksi Aatu sai mm. jonkin verran vaatteita, autoleluja, kirjan sekä kalojen kalastus pelin. Aatu alkoi heti innoissaan leikkiä muiden lasten kanssa junaratajutuilla. Hyvä kun malttoi välillä tulla puhaltamaan kakusta kynttilät :D Vieraita riitti iltapäivästä iltaan saakka. Illalla poika oli väsynyt mutta onnellinen. Vaikka Aatu oli selkeästi väsynyt, nukkumaanmenosta ei meinannut tulla mitään. Suunnilleen tunnin verran saatiin taistella ennen kuin uni voitti. Kun Aatu vihdoin nukahti niin unta riitti pitkästä aikaa putkeen koko yön. Meillä on nyt ollut viime aikoina todella kovat taistelut nukkumaan menosta ja öisin on heräilty 1-2 kertaa. En tiedä onko etenkin tuohon yön heräilyihin vaikuttanut hoidon alkaminen, koska yöheräilyt alkoivat pitkän tauon jälkeen taas juuri samaan aikaan kun hoito alkoi.

Meillä on aivan ihana iloinen, sosiaalinen ja rohkea pieni poika, josta saadaan olla joka ikinen päivä äärettömän kiitollisia ♥

Meidän arki tällä hetkellä

Meidän arki soljuu tällä hetkellä mukavasti eteenpäin. Tuntuu, että viikot kuluu todella nopeasti. Ensin ollaan päivät töissä/hoidossa ja illalla tehdään mitä milloinkin. Välillä joko minä tai mies käy iltaisin omissa harrastuksissa tai sitten vietetään iltoja koko perheenä ulkoillen tai esimerkiksi kaupassa käyden. Ihan sitä perus lapsiperhearkea siis. Viikonloppuisin on välillä oltu ihan rauhassa vain kotosalla mutta nyt on myös ollut melko paljon jotain ohjelmaa ainakin jommaksi kummaksi päiväksi. Esimerkiksi eilen olin itse koulutuksessa melkein koko päivän eri paikkakunnalla.

Itse tympäännyn herkästi sellaiseen tasaiseen arkeen. Nyt piristysruiskeena onkin ollut tuo viime postauksessa mainitsemani omakotitalon hankinta. Se talo, josta kerroin, jää nyt luultavasti haaveeksi. Talo ei ollut sittenkään aivan sitä mitä halutaan. Taloa olisi kyllä voinut muokata enemmän meidän tarpeita vastaavaksi, mutta silloin hinta olisi pompsahtanut niin korkealle, ettei talon osto olisi ollut enää oikein mahdollista. Harmittaa kyllä, koska talo olisi muuten ollut aivan ihana. Nyt on alettu katsella mitä muuta tarjontaa omakotitaloista olisi. Pari kohdetta on vahvoja ehdokkaita, mutta ei niistäkään ole mitään "Tämän minä ehdottomasti haluan!"-fiilistä tullut. Pidetään silmät auki ja katsotaan innostutaanko jostain kohteesta erityisen paljon.

Hiljalleen on alkanut tuntua myös siltä, että olisi kiva tehdä edes joku pieni yhden yön reissu johonkin. Unohtaa hetkeksi se perusarki ja lähteä Seinäjoen rajojen ulkopuolelle. Ehkä tässä siis jotain minireissua täytyy alkaa suunnitella...

Aatun synttärit on ihan kohta. Tuntuu, että synttäreiden valmistelut on saaneet minulta aivan liian vähän huomiota. Tosin totesin myös sen, että en jaksa ottaa mitään turhaa stressiä noista synttäreistä. Leipomuksia ei kuitenkaan voi kamalan ajoissa tehdä eikä synttäreillä muutoinkaan ole mitään erityistä teemaa tai muuta mitä pitäisi valmistella ja mihin liittyviä koristeita täytyisi kauheasti hommata. Go with the flow siis enemmänkin :D

Miehen kanssa meille tuli torstaina 10vuotta yhteistä taivalta täyteen. Itse olin koko tuon torstain töissä, koska meillä oli vielä työpäivän jatkoksi koulutusilta. Mitenkään erityisesti ei siis päivää juhlittu. Jotain spesiaalia halusin järkätä tuotä meidän juhlapäivää ajatellen. Varasin jo alkuviikosta pöydän yhdestä paikallisesta vähän hienommasta ravintolasta. Ravintolaan mentiin lauantaina illasta kun ehdin kotiin koulutuksesta. Aatu oli meidän mukana, jotenka mikään romanttinen kynttiläillallinen ei ollut kyseessä. Aatu osasi kuitenkin olla todella hienosti ravintolassa. Jotain juhlallista siihen hetkeen haluttiin jotenka kilisteltiin miehen kanssa kuohuvalla syömisen alkuun. Vaikka Aatu olikin mukana, niin oli aivan ihana käydä välillä syömässä vähän "paremmin". Käydään kyllä jonkin verran ulkona syömässä, mutta harvoin tuollaisessa oikeasti hienommassa ja paremmassa ravintolassa.

Talohaaveilua

Keväästä lähtien on ollut sellainen vaihe, etten ole kauhean tosissani jaksanut haaveilla muutosta saatika omakotitalosta. Keväällä oltiin myyty meidän asuntoa melkein vuosi ilman yhtäkään oikeasti järkevää tarjousta. Keväällä alettiin olla niin väsyneitä koko myymiseen, että vedettiin asunto myynnistä. Toki myynti piti lopettaa jo senkin takia, että meidän täytyi jo tietää missä syksyllä asuttaisiin koska minun piti alkaa katsella töitä ja Aatulle piti alkaa miettiä hoitopaikkaa. Tarkoituksenahan meidän oli muuttaa Tampereen suunnalle.

Nyt asunnon myyntiin laittaminen on alkanut taas käydä mielessä. Tällä kertaa mietinnässä on se, että onko Seinäjoki se paikka jossa halutaan nyt sitten oikeasti asua vai lähdetäänkö taas havittelemaan asuntoa Tampereen suunnalta. Mikäli jäädään Seinäjoelle, on haaveissa ehdottomasti omakotitalo. Viime aikoina Seinäjoella asuminen ei ole tuntunut niin vastenmieliseltä kuin esim. noin vuosi sitten kun meidän asunto viimeksi oli myynnissä. Toki arki on nyt todella erilaista. Minä ja mies käydään kumpikin töissä ja Aatu on päivät hoidossa. Enää ei edes niin ehdi miettiä sitä, että missä asuu. Enemmän nyt tulee mietittyä sitä, että miten asuu. Onko asunto oikeasti mieluinen ja millaisessa kodissa olisi seuraavaksi kiva asua?

Tänään Aatu heräsi vasta puoli yhdeksän jälkeen aamulla. Heti tuli mieleen, että mitenhän saadaan ikinä Aatu nukkumaan päikkäreitä fiksuun aikaan kun aamun herääminen venähti niin pitkälle. Päätettiin lähteä vähän sunnuntai-ajelulle Aatun päikkäriaikaan. Aatu kun nukahtaa todella herkästi autoon. Meillä ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa siitä, mihin lähdettäisiin ajelemaan. Melko lähellä meidän asuntoa vastaan tuli asunnon esittely -kyltti. Sanoin puoliksi vitsillä miehelle, että mennäänkö käymään talonäytöissä. Siitä se sitten lähti. Aloin heti selailemaan etuovesta myynnissä olevia taloja. Pyörittiin vähän siellä sun täällä vilkuilemassa millaisia myynnissä olevat talot/talojen ympäristöt ovat. Ei siis kuitenkaan käyty missään näytössä. Etuovea selatessa tuli vastaan yksi talo, joka on ollut myynnissä kesästä lähtien. Jostain syystä tuo talo pisti minulla silmään jo kesällä. Talossa oli näyttö tänään, mutta sen verran myöhään ettei tuolla samalla reissulla sinne menty. Koko näyttö jäi vähän muhimaan mieleen. Ei siis päätetty että taloa mentäisiin katsomaan. Tultiin kotiin ja mies jäi hetkeksi Aatun kanssa ulos. Itse menin sisälle ja mielessä jyskytti vain ajatus siitä, että haluan kyllä mennä sitä taloa katsomaan. Niinpä lopulta päätettiin näyttöön lähteä koko perheen voimin.

Talo oli I-H-A-N-A-! En kerro sen tarkemmin, millainen talo on ulkoa tai sisältä, mutta sen verran voin paljastaa, että se on täysin erilainen suhteessa siihen millaisia taloja olen aiemmin katsellut tai millaisen olin aikaisemmin ajatellut haluavani. Tähän taloon minun sydän yksinkertaisesti suli. Teki mieli alkaa pieneksi lapseksi ja karjua että "mutta kun minä HAAALUUUUAAAAN!" :D Meidän asunto kun nyt ei tosiaan edes ole myynnissä ja vaikka olisikin niin vaatisi tosiaan sen että joku tämän meidän nykyisen asunnon haluaisi myös ostaa järkevään hintaan. Olen vain nyt niin fiiliksissä tuosta talosta, että tuntuu jopa siltä, että mikäli se oikeasti saataisiin niin voisin aivan hyvin jäädä sen voimin asumaan Seinäjoelle. Asunnon sijainti on myös meidän mielestä hyvä. Tampereelta ei ikinä saataisi tuollaista taloa tuolla hinnalla ja noin hyvällä sijainnilla. Alla olevissa kuvissa jotain pientä mikä jotenkin liittyy tuohon taloon jota käytiin katsomassa ;)

Kuva täältä

Kuva täältä

Salille!

Ajatuksena oli, että jätetään miehen kanssa omat harrastukset/menemiset ihan minimiin iltaisin nyt, kun Aatulla on alkanut hoito. Sen sijaan keskityttäisiin enemmän viettämään aikaa yhdessä koko perheenä. Toteutettiin tätä ajatusta n. 1,5 viikkoa. Aatulla on hoito alkanut rullaamaan sen verran hyvin, että mieleen alkoi hiipiä ajatus salille pääsystä. Oma mieli ja keho alkoi jo kaivata treeniä. Alkoi olla jo sellainen tukala olo ja fiilis, että nyt olisi kyllä jo pakko päästä jotain tekemään.

Aatun hoidon aloitus kun on mennyt niin hyvin, niin päätettiin miehen kanssa tällä viikolla että palautettaisiin jo omat harrastukset mukaan kuvioon ainakin yhtenä iltana viikossa kummallekin. Itse kävin salilla keskiviikkona ja voi vitsit miten ihana fiilis tuli vaikka taukoa nyt ei lopulta ollut kuin se 1,5 viikkoa. Tuli taas todettua, että kyllä minun oma kokonaisvaltainen hyvinvointi tarvitsee sitä fyysistä kunnon treeniä säännöllisesti. Mikäli treenissä on tauko, alkaa yhtä sun toista paikkaa herkemmin kolottamaan ja oma mielikin alkaa olla koko ajan huonompi mitä pidemmälle tauko venyy. Nautin treenistä täysin siemauksin mutta kuitenkin mielessäni kiiruhdin jo takaisin kotiinkin. Tuntuu, että treeni tulee tehtyä jopa tehokkaammin kuin ennen, kun haluaa päästä kuitenkin kotiin vaikka treenaaminenkin on omalle hyvinvoinnille melko ehdotonta.

Eka viikko hoidossa

Nyt on Aatun eka täysi hoitoviikko takana. Hoitopäivät on ollut tällä viikolla jo ihan kunnon mittaisia. Onneksi pystytään miehen kanssa vuorottelemaan niin, että silloin kun minulla on iltapainotteisempi työvuoro, mies menee aikaisemmin aamulla töihin, että pääsee hakemaan Aatua hyvissä ajoin. Sitten taas kun minulla on aamupainotteisempi vuoro niin mies menee töihin vähän myöhemmin ja minä haen Aatun töistä päästyäni. Näin Aatun ei tarvitse oikeastaan ikinä olla hoidossa  yli 8 tunnin päivää.

Aatun eka viikko hoidossa on mennyt hyvin! Tosin kotona on ollut ihan järkyttävää kiukkuilua. En tiedä osoittaako Aatu mieltään hoidon aloituksesta vai johtuuko kiukkuaminen puhkeavasta poskihampaasta. Viime viikonloppuna ja alkuviikosta Aatu heräsi tooodella aikaisin aamulla itkemään eikä itku lakannut ollenkaan. Lopulta halusi meidän väliin, mitä ei yleensä halua ikinä. Ei Aatu kuitenkaan meidän välissä nukkumaan suostunut vaan pyöri ja hyöri. Iltaisin kiukkuaminen on ollut aivan käsittämätöntä ja hermot on mennyt ihan joka asiasta. Tavarat on lennellyt ja itku raikunut. Saattaa alkaa jo kunnon uhmakin nostaa päätään hiljalleen... Kiukkujen ja levottomien öiden vuoksi käytiin lääkärissä tarkistamassa ettei korvissa vain ole tulehdusta kun Aatulla jokin aika sitten oli flunssaa. Korvat olivat onneksi puhtaat ja lääkärikin oli sitä mieltä, että puhkeava poskihammas saattaa häiritä.

Hoidossa päivät ovat menneet kuitenkin todella hyvin. Kun Aatun aamulla vie hoitoon, lähtee hän heti touhuamaan jotain ja ottamaan kontaktia muihin. Hakiessa on taas vastassa touhuissaan oleva poika. Eilen kun Aatun hain iltapäivällä, seisoi hän tuolilla leikkivispilä kädessä ja piti kauheaa kälätystä :D  On tuntunut jopa epätodelliselta, että hoidon aloitus on ainakin tähän saakka mennyt näin kivuttomasti! Aatulla ei edelleenkään kauheasti puhetta tule. Ihan muutamia sanoja on miehen kanssa bongailtu. Toivon, että hoito edistäisi Aatun puhetta. Olisi se Aatullekin mukavampi, että saisi sanottua mitä haluaa ja mitä tarkoittaa kuin että joutuu vain sormella näyttämään ja önisemään jotain epämääräistä. Nyt jo on nimittäin ollut huomattavissa kuinka Aatu turhautuu kun häntä ei ymmärretä.

Moposta on tuntunut tulevan kova juttu nyt hoidon alettua :D Potkupyörä ei edelleenkään oikein kiinnosta...

Reipas päiväkotilainen ♥

Päiväkodilla oli tällä viikolla vanhempainilta johon osallistuin. Vanhempainillasta jäi todella hyvä fiilis ja tuli sellainen olo, että on ihanaa, että Aatu on saanut hoitopaikan juuri tästä päiväkodista. Tällä hetkellä siis kaikki hyvin Aatun päiväkodin aloituksen suhteen. Tietysti olen varautunut myös siihen, että takapakkia voi tulla. Nyt kuitenkin iloitaan koko perhe siitä, että homma on lähtenyt näin hyvin rullaamaan. Omat harrastukset on miehen kanssa nyt tarkoituksella jätetty minimiin hetkeksi ja keskitytään viettämään aikaa koko perheen voimin iltaisin. Tosin, koska hoidon aloitus on mennyt näinkin hyvin, niin luulen, että aloitellaan jo pian taas ottamaan arkeen mukaan omatkin harrastukset. Eilen oikein mietin, että tällä hetkellä olen todella iloinen ja hyvillä mielin meidän arjesta. Tuntuu, että kaikki palaset ovat loksahdelleet paikoilleen juuri niin kuin kuuluukin. Tästä on hyvä jatkaa arkea sekä syksyä eteenpäin :)