Uusia tuulia sisustuksessa

Etenkin sen jälkeen, kun todettiin, että ei saada tätä asuntoa myytyä, päätettiin alkaa tekemään hiljokseen muutoksia sisustukseen/pientä pintaremonttia.

Nyt parin-kolmen kuukauden aikana on vaihdettu tapetti yhdelle seinälle keittiössä, hommattu uusi jalkalamppu olohuoneeseen, uudet taulut sohvan päälle sekä uusi edellistä huomattavasti pienempi sohvapöytä. Näiden lisäksi on (mies on) maalattu pikkueteisen seinät entisestä ruskeasta valkoiseksi. Keittiössä on myös vaihdettu jalkalistat valkoisiksi ja joitain kohtia päällystetty valkoisella dc-fixillä sekä pieniä alueita maalattu valkoisiksi. Täytyy sanoa, että itse olen ollut tooodella laiska tekemään mitään noiden pintojen uudistuksen eteen :D Haluan kyllä todella paljon laittaa uusiksi pintoja tässä asunnossa, mutta itse en millään jaksaisi/haluaisi tehdä asian eteen oikein muuta kuin päättää, että mitä niihin uusiin pintoihin tulee. Onneksi mies on ollut minua huomattavasti innostuneempi ja motivoituneempi. Mies on siis hyvin pitkälti pistänyt pintoja uusiksi (tapetoinut, maalannut jne.) ja minä olen valkannut uusia sisustusjuttuja. Oikein hyvä työnjako minun mielestä :D

Olohuone vanhan sohvapöydän ja taulun kanssa

Uusi sohvapöytä

Uudet julisteet/taulut

Tykkään tuosta uudesta sohvapöydästä ja tauluista ihan älyttömästi! Pienempi sohvapöytä tuo paljon enemmän tilaa olohuoneeseen. Meidän olohuone on melko pitkulan mallinen ja jotenkin tuntui, että tuo isompi sohvapöytä tukki koko olohuoneen ja teki koko sohva+sohvapöytä kompleksista jotenkin oman laatikkonsa/erillisen tilan koko olohuoneeseen. Aluksi oli kova tottuminen kun sohvapöytä vaihtui niin paljon pienempään yhtäkkiä. Silmä kun on aina tottunut siihen entiseen. Nyt olen täysin in love koko sohvapöytään! Sohvapöydän malli, koko ja väri on aivan täydelliset. Yhtään tuota isompaa sohvapöytää me ei tarvita. Edellinen iso vesiaiheinen taulu seinällä oli ihan jees, mutta se on ollut tuossa seinällä siitä lähtien kun on tähän asuntoon muutettu. Nyt siis kaivattiin vaan vähän jotain muuta välillä. Päädyttiin tilaamaan Deseniosta kuu-aiheinen ja voikukka-aiheinen juliste. Kehykset ostettiin Ikeasta. Sinänsä surkuhupaisa tuo voikukka. Meidän takapiha on täynnä voikukkia ja huh kun olen yrittänyt niitä joka ikinen kesä saada hävitettyä! Nyt meidän olohuoneen seinääkin koristaa voikukka :D Kuva, jossa on vanha taulu ja pöytä näyttää paaaljon paremmalta kuin minun tänään räpsimät kuvat....Syy on siinä, että vanhan kuvan on mies ottanut meidän asunnon myynti-ilmoitusta varten. Sen valoitukseenn jne. on käytetty pikkuisen enemmän aikaa kun minun tänään suht nopeasti räpsimiin kuviin :D Kyllä noi uudet jutut siis on (minun mielestä) kivemmat kuin vanhat, vaikka näyttäähän tuo kokonaisuus paljon paremmalta vanhassa ajan kanssa otetussa ja muokatussa kuvassa.

Olohuoneen nurkassa olleet vanhat valaisimet

Uusi jalkalamppu

Vanhat olohuoneen nurkassa kököttäneet jalkalamput alkoivat myös jo hiljalleen tympiä. Nekin kun olivat olleet tuossa samassa paikassa siitä lähtien kun tähän on muutettu. Lamppujen väritys/malli ei ehkä myöskään enää istuneet meille.

                                  Keittiön seinä ennen tapetin vaihtoa                                    

Keittiön seinä tapetin vaihdon jälkeen

Keittiön uusi tapetti saattaa jakaa mielipiteitä. Tapetissa on kapeita koivunrunkoja. Varmin vaihtoehto olisi ollut tietysti maalata seinä vain valkoiseksi. Etenkin myynnin kannalta. Asunto ei kuitenkana ole nyt myynnissä eikä tiedetä koska se taas myyntiin laitetaan, jotenka haluttiin nyt juuri sellainen seinä ja tapetti kuin mikä meitä miellyttää. Tuohon tapettiin vasta olikin tottuminen beigen vähäkuvioisen tapetin jälkeen. Haaveena olisi saada tuohon seinälle vielä kapea seinävitriini jossain vaiheessa.

Vaikka pieniä muutoksia on tähän asuntoon jo nyt saatu, on vielä niin paljon juttuja mitä haluaisin muuttaa/vaihtaa. Jos saisin päättää ja rahaa+aikaa olisi huomattavatsi enemmän, vaihtuisi meillä eteisen ja olohuoneen parkettilattia heti joksikin muuksi, keittiön kaappeihin tulisi uudet ovet, keittiön välitila kokisi muutoksen, luultavasti keittiön tasotkin vaihtuisivat ja eteiseen+olohuoneeseen vaihdettaisiin tapetit. Olohuoneeseen minulla on ollut haaveena saada myös isompi vitriini, kun nyt siellä on vain pieni ja matala Ikeasta muutama vuosi sitten ostettu pikkuvitriini johon ei millään mahdu läheskään kaikki mitä haluaisin. Toisaalta, jos keittiöön hommataan seinävitriini, isolle vitriinille olohuoneessa ei ehkä enää välttämättä ole tarvetta...

Aatun huoneesta on suunniteltu kiikkustuolin heivaamista pois. En kyllä tiedä mihin se sitten laitetaan kun en haluaisi sitä kuitenkaan myydäkään. Olohuoneeseen se kyllä mahtuisi, mutta toisaalta pidän olohuoneesta nyt juuri sen vuoksi, että siellä on niin paljon tyhjää tilaa. Aatun huoneeseen kiikkustuolin tilalle tulisi leikkikeittiö, joka meillä onkin jo hommattuna mutta nököttää nyt olohuoneessa kun muualla ei ole tilaa...Aatun huoneeseen pitäisi lisäksi saada lisää säilytystilaa. Yhdessä nurkassa Aatun huoneessa on hyllykkö, joka on mielestäni hieman epäkäytännöllinen. Luultavasti siis se myytäisiin ja tilalle tulisi joku hyllykkö/laatikosto tms. johon mahtuisi paremmin Aatun leluja.

Onhan tässä siis paljon haaveilua tämän asunnon suhteen, mutta katsotaan mikä lopulta toteutuu ja etenkin, missä aikataulussa! Vai päätetäänkö kuitenkin laittaa asunto jo myyntiin ennen kuin on kaikki saatu tehtyä?

I am what I am

Toisille se on ainakin lähes aina selkeää, olla juuri sitä mitä ovat, mitä haluavat olla. Minulle tuo asia ei ole ikinä ollut mitenkään itsestään selvää. Uskon, että asiaan on paljon vaikuttanut koulukiusaaminen ja muut negatiiviset elämänkokemukset ja elämä nyt noin ylipäätään.

Olen jo todella todella pitkään (jo teinivuosista lähtien) suoraan sanoen elänyt elämääni ja tehnyt valintoja sen mukaan mitä olen ajatellut, että muut hyväksyvät. Kiinnittämättä niinkään huomiota siihen mitä MINÄ OIKEASTI ja AIDOSTI haluan ja millainen minä OIKEASTI olen ja mitä haluan. Tietenkin jollain tasolla olen tehnyt omia päätöksiä. Esimerkiksi Seinäjoelle opiskelemaan lähteminen vähän alle 16 vuotiaana ihan yksin oli täysin minun oma päätös, josta muuten olen tänä päivänäkin todella onnellinen ja ylpeä! Mutta paljon on muutoin asioita, joissa olen aina kulkenut valtavirran mukana ja päätöksiä/tekemisiä on paljon ohjannut muiden mielipiteet ja ajatukset. Olen vain halunnut kuulua porukkaan ja pelännyt liikaa jääväni yksin.

Toissapäivänä ajelin salilta kotiin. Aurinko paistoi, oli lämmin. Odottelin liikennevaloissa punaisten vaihtumista vihreiksi. Radiossa soi hyvä biisi. Yhtäkkiä tuli ihan mahtava fiilis! Mahtava fiilis nimenomaan siitä, että ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan olen ainakin lähes täysin sinut oman itseni kanssa. Uskallan tehdä aidosti päätöksiä täysin sen mukaan, mitä itse haluan. Osaan paljon paremmin ajatella, että tämä elämä on minun ja minulla on mahdollisuus elää sitä juuri niin kuin haluan eikä minun tarvitse, enkä  edes saa, ajatella muiden mielipiteitä.

Toisten mielestä saatan olla hyvin pinnallinen ihminen. Pidän kauniista asioista. Tykkään huolehtia siitä, miltä itse näytän, minkälaisissa vaatteissa Aatu kulkee ja kyllä jonkin verran katson myös miehen perään että mitä hän on laittamassa mihinkin päälle :D Tykkään, että kotimme näyttää kivalta ja kiinnitän huomiota sisustukseen. Ennen jotenkin ehkä peittelin näitä asioita. Selittelin aina muille miksi teen mitäkin ja miksi olen ostanut esim. uuden valaisimen tai maton. Pelkäsin, että leikkipuistossa minua katsotaan kieroon, kun olen meikannut ja vähän katsonut mitä olen päälleni laittanut ennen kuin olen ulos lähtenyt. Nyt aidosti osaan ajatella, että ihan sama mitä muut ovat mieltä! Enää en vain kulje valtavirran mukana ja ole onneton sen vuoksi, että pyrin väkisin olla kuin muut ja miellyttää muita. Mitä sitten jos joku äiti miettiikin leikkipuistossa että olen liian laittautunut ja että enkö kehtaa ilman meikkiä lähteä edes leikkipuistoon lapseni kanssa. Jos minulle itselleni tulee parempi mieli siitä, että esimerkiksi meikkaan tai kiinnitän huomiota siihen miltä meillä kotona näyttää, ei minun todellakaan tarvitse miettiä mitä muut siitä ajattelevat! Olen merko tarkka myös esimerkiksi omasta ja Aatun ruoasta. Toisten mielestä varmasti aivan turhaa hifistelyä! It's my life ja that's it! Jos joku ei minun seurastani pidä sen vuoksi millainen olen ja miten elän, niin sille en sitten vain voi mitään.

Pakko sanoa, että olen ollut oman itseni kanssa onnellisempi viime kuukausina kuin ikinä! Se, että uskallan aidosti olla sellainen kuin olen, on tehnyt elämänlaadustani paljon parempaa! Olen saanut tehdä itseni kanssa töitä PALJON ja pitkään, että tähän pisteeseen olen päässyt. Edelleen välillä unohdun liiaksi miettimään muiden mielipiteitä omista valinnoistani, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Ihan mieletön helpotus kun uskaltaa olla täysin oma itsensä välittämättä muista! Uskallan myöntää, että kyllä, olen materialisti ja jollain tasolla myös pinnallinen ihminen (tunnistan kyllä jos pinnallisuus meinaa mennä ihan överiksi). Jos elämäni on siten minun itseni mielestä onnellista, niin en sitä väkisin yritä itseltäni kieltää. Muut saavat elää juuri niin kuin parhaaksi näkevät ja niin aion minäkin vihdoin elää ja hyväksyä ne tosiasiat joista oikeasti olen kiinnostunut ja johon haluan panostaa ja pyrkiä. Enää en yritä peitellä niitä asioita ja sysätä syrjään vain miellyttääkseni muita!

Rhodes

Ollaan oltu koko perheen voimin viimeinen viikko Kreikassa Rodoksella. Osittain siis siitäkin syystä täällä blogin puolella on ollut hiljaista. Muutamat päivät ennen reissua meni pakkailessa ja muutoinkin reissuun valmistautuessa niin ei kauheasti aikaa revennyt blogikirjoitteluun. Mutta nyt siis täällä taas! :D

Nyt niihin Rodoksen kuulumisiin....Me majoituttiin all inclusive-hotellissa ja täytyy sanoa että olipahan kätsyä kun ei tarvinnut miettiä että missä syödään ja koska jne. Nimenomaan helppoutta haviteltiin tuolta reissulta jotenka käytettiin kyllä kaikki mahdollisuudet missä voi vain päästä helpommalla.

Rodokselle meidän lento saapui iltapäivästä lauantaina 14. päivä. Lentokentältä oltiin varattu bussikuljetus hotellille. Myös tuo todettiin käteväksi systeemiksi että oltiin bussi etukäteen varattu. Oli mukava matkaoppaiden avustuksella mennä suoraan oman bussin luo ja körötellä sillä hotellille saakka. Ei tarvinnut miettiä mitään takseja tms. vieraassa paikassa pienen lapsen kanssa.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta Rodoksen kaupunkiin päin

Näkymiä hotellihuoneen parvekkeelta eräänä tuulisena aamuna

Näkymiä hotellin ikkunasta

Meidän hotelli sijaitsi Ixiassa. Ixiasta on Rodoksen kaupunkiin matkaa noin 5 kilometriä. Ixia sijaitsee saaren ns. tuulisella(läntisellä) puolella. Tiedostettiin tämä tuulisuus jo silloin kun matkaa varattiin, mutta päädyttiin siitä huolimatta varaamaan hotelli Ixiasta. Kyllähän tuolla Ixiassa sitten tuulikin. Toisaalta yhtenä päivänä käytiin saaren toisella puolella ja ainakin sinä päivänä myös siellä tuntui tuulevan melko samalla tavalla. Ehkä parina päivänä tuo tuulisuus oikeasti vähän otti päähän. Hotellin uima-altailla tuuli ei kuitenkaan niin kova ollut ja siellä pysyi lakkikin päässä. Lämpötila meidän reissun aikana ei ollut mikään älytön helle. Lämpöä oli joka päivä yli 20 astetta, mutta siihen kun lisää tuulen, oli lämpötila monena päivänä todellisuudessa luultavasti siinä n.20 asteen paikkeilla. Hyvin tarkeni shorteissa, t-paidassa tai mekossa mutta ei tarvinnut pelätä että hiki virtaisi selässä. Sanoisin, että sää oli oikeastaan juuri hyvä meille, kun mukana oli pieni lapsi. Perjantaina sää oli selkeästi lämpöisempi kuin muina päivinä ja tuulikaan ei niin käynyt. Heti silloin aloin miettiä, että kuinkahan Aatu jaksaa ja mitä sille tulisi laittaa päälle ettei aivan läkähdy, mutta ettei myöskään pala. Ixiassa ja ylipäätään oikeastaan koko länsirannikolla merenranta on kivikkoinen. Rannalla ei siis ole hienoa hiekkaa vaan kiviä. Toisaalta nuo kivet olivat todella nättejä ja sileitä, kun merivesi oli niitä huuhtonut edestakaisin. Kivien seasta oli mukava etsiä niitä kaikista kauneimpia ja Aatun mielestä kivointa oli tietenkin heitellä kiviä ja kerätä niitä käsiin/sankoon. Ixian merenrannalla me ei juurikaan vietetty aikaa. Rannassa kävi todella kova tuuli kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina ja tuuli oli lisäksi vielä tähän aikaan vuodesta melko viileä.

Lauantaina kun savuttiin Rodokselle satoi ihan pienesti vettä. Ensimmäinen ilta meni syödessä sekä hotellia ja sen menoa ihmetellessä. Sunnuntaina satoi oikeastaan koko päivän ihan kunnolla vettä. Ainoastaan aamupäivästä oli ihan pikkuisen parempaa ja silloin käytiin kävelemässä hotellin lähiympäristössä. Muutoin sunnuntai meni lähinnä vain aikaa kuluttaen hotellin sisätiloissa. Illalla sanoin miehelle että huh jos tälläisiä sadepäiviä olisi enemmän! Alkoi nimittäin tekeminen loppua jo ihan tosissaan kesken ja Aatu olisi jatkuvasti halunnut vain ulos. Loppuviikko oli onneksi joka päivä aurinkoista.

Hotellin merenrannalta sunnuntaina

Maanantai ja tiistai vietettiin pääosin vain hotellilla leikkien ja uiden. Tiistaina meinattiin lähteä käymään bussilla Rodoksen kaupungissa, mutta päädyttiin sittenkin vuokraamaan auto seuraavaksi päiväksi. Ixiassa ei juurikaan mitään sen erikoisempaa nähtävää ollut. Lisäksi Ixiassa oli todella huono kulkea rattaiden kanssa! Jalkakäytäviä ei ollut joko ollenkaan tai sitten ne oli niin kapeita ja keskellä jalkakäytäviä oli katuvaloja tai istutuksia ettei niissä mahtunut millään menemään. Jalkakäytävät  oli myös melko huonossa kunnossa ja niin korkeita, että tienristeyskohdissa sai tehdä tosissaan töitä että sai rattaat aina alas jalkakäytävältä ja taas takaisin jalkakäytävälle. Ixiassa oli paljon ravintoloita ja pieniä supermarket kauppoja. Myös muutama isompi kauppa oli. Paljon rakennuksia oli autioina tai puoliksi purettu. Ihan meidän hotellin vieressä oli joskus ollut lelukauppa. Nyt rakennuksen seinässä oli enää kyltti, jossa oli lelukaupan nimi, mutta itse kauppaa ei enää ollut ja rakennus oli autio. Hotellin lähimaastot oli siis äkkiä tsekattu ja päätettiin lähteä autolla katsomaan mitä muuta saarelta löytyy. Auton vuokraaminen kannatti ehdottomasti! Vaikka ensin sitä mietittiinkin.

Hotellin uima-altaalta

Meidän hotellin lähimaastoa

Paljon oli hylättyjä rakennuksia

Autolla suunnattiin ensin Rodoksen kaupunkiin. Kaupungissa ajettiin auto parkkiin satamaan ja lähdettiin kävellen jatkamaan matkaa. Käytiin Rodoksen Vanhassakaupungissa, jonka kadut olivat täynnä kaikenlaisia kojuja ja ravintoloita. Muutama ihan nähtävyyskin siellä oli. Rodoksen kaupungissa olisi ollut varmasti vaikka kuinka nähtävää ja siellä olisi helposti saanut kulutettua koko päivän. Haluttiin kuitenkin jatkaa matkaa ja käytiin Vanhankaupungin jälkeen vain nopeasti tsekkaamassa millaista on Rodoksen ns. uudessa kaupungissa.

Rodoksen Vanhaakaupunkia

Rodoksen uutta kaupunkia 

Edessä näkyy Rodoksen kaupunki

Rodoksen satama-aluetta

Rodoksen Vanhankaupungin katuja

Rodoksen kaupungin jälkeen suunnattiin auton nokka mahdollisimman ylös saaren kukkulalle. Aatu nukahti päikkäreille autoon, jotenka ei pysähdytty kukkulan päällä. Seuraavaksi lähdettiin ajelemaan kohti Falirakia. Falirakin kohdalla päätettiin että ei pysähdytä siihenkään. Osittain edelleen siitä syystä että Aatu nukkui. Lähdettiin ajelemaan kohti Seitsemän lähteen nähtävyyttä. Seitsemän lähteen alueella on monta pientä(!!) lähdettä ja alueelta löytyy myös melkein 200metriä pitkä tunneli, jota pitkin pääsi kävelemään alueen tekojärvelle. Tunnelin pohjalla virtasi koko ajan vähän vettä. Aatun kanssa ei oikein tuonne tunneliin voitu mennä tuon veden vuoksi ja siitäkin syystä että tunneli oli ihan pimeä ja melko kapea. Sanoinkin miehelle että hyi kauhea jos kesken matkan iskisi joku kauhea pelkopaniikkikohtaus! Itse kävelin tunnelia pitkin ihan pienen matkan, mutta käännyin sitten takaisin. Tuo järvi, johon tunneli lopulta päättyi oli kyllä nykyisessä muodossaan kaikkea muuta paitsi järvi. Alue oli todella pahoin kuivunut eikä vettä ollut nimeksikään. Ihan tuon "järven" lähellä oli vesiputous. Ei sekään mikään älyttömän hieno/suuri, mutta ihan kiva sekin oli nähdä. Tuo nimi paikalle, Seitsemän lähdettä, oli myös mielestäni harhaan johtava. Alueelta löytyi kyllä kaikki seitsemän lähdettä, mutta ehkä sellaiselta 5x5metriä alueelta. En niitä edes itse aluksi tajunnut, mutta sitten aloin katsoa että miksi yhdessä kohtaa maassa oli numero. Sanoin miehelle, että tuossa nyt vissiin on yksi niistä lähteistä. Alettiin katsoa tarkemmin, niin kaikki seitsemän lähdettä oli numeroitu ja merkitty siihen ihan pienelle alueelle. Alue, jossa lähteiden olisi pitänyt olla näytti kyllä siltä, että se oli kuivunut melko pahoin ja numeroituja kohtia oli maassa sellaisissakin paikoissa joissa vettä ei ollut yhtään. Seitsemän lähteen alue oli oikeastaan sellainen luontoreitti. Reitin alussa oli pieni matkamuistomyymälä ja ravintola. Alueella eleli myös erilaisia eläimiä. Me nähtiin lähietäisyydeltä yksi hauskan näköinen lintu poikasineen ja vuohia. Aatun kanssa ei lähdetty kävelemään kovinkaan pitkälle tuota luontopolkua. Mikäli polkua olisi lähtenyt oikein kunnolla kävelemään/kiertämään olisi varmasti nähnyt vielä enemmän eläimiä ja erilaisia kasveja jne. Nähtävyytenä paikka oli joka tapauksessa oikein kiva ja viehättävä.

Kuva automatkan varrelta.

Seitsemän lähteen alueelta

Seitsemän lähteen alueelta

Seitsemän lähteen alueelta

Suunnilleen tuolla alueella oli ne kaikki seitsemän "lähdettä"

Seitsemän lähteen alueen ravintolaa

Seitsemän lähteen alueen tunnelin lähtö

Tunnelin päätöspiste

Seitsemän lähteen alueen vesiputous

Seitsemältä lähteeltä lähdettiin ajelemaan muutaman kilometrin päähän Tsambika Beachille, joka oli lapsiystävällinen hiekkaranta. Sää oli mitä mahtavin ja vaikka rannalla välillä kävi melko kova tuuli, oli todella lämmin. Aatu nautti kun sai tonkia hiekassa. Merestä Aatu ei niinkään piitannut. Säikähti reppana aaltoja ja sitä kun vesi yhtäkkiä ylsikin jalkoihin saakka. Aatu tyytyi siis katsomaan merta vähän kauempaa ja lapioimaan hiekkaa sankoon. Itse kävin tuolla uimassa meressä ja oli ihanaa! Tuollainen hieno heikkaranta oli toki nätti ja aivan ihana, mutta rannalla käynnin jälkeen sitä hiekkaa oli ihan joka paikassa! Tsambikan rannan jälkeen lähettiinkin sitten jo ajelemaan takaisin kohti hotellia ja valmistautumaan illalliselle.

Tsambika Beach

Tsambika Beach

Tsambika Beach

Keskiviikon ajelun ja suhteellisen vauhdikkaan päivän jälkeen oli mukava viettää taas päivää ihan vain hotellilla. Torstai-perjantai välisenä yönä Aatu oli todella levoton ja heräili aivan jatkuvasti. Aamuyöllä neljän aikaan sängystä kuuluikin ääni, kun Aatu oksensi. Oksentelua ei loppuyönä enää ollut ja särkylääkkeen antamisen jälkeen Aatu nukkui suht ok aamuun saakka. Aamulla pohdittiin, että ehkä tuo oksennus oli nyt vain jostain ruuasta tai muusta johtuva juttu ja meni sillä yhdellä oksentamisella ohi. Alettiin valmistautua kaikki aamupalalle ja oltiin melkein jo lähdössä hotellihuoneesta kun Aatu oksensi uudestaan ja oikein kunnolla! Ei muuta kuin mies lähti ensin aamiaiselle ja minä jäin Aatun kanssa hotellihuoneeseen. Miehen käytyä aamiaisella menin itse vuorostani ottamaan vähän mahan täytettä. Pian tultuani takaisin hotellihuoneeseen Aatu nukahti keskelle meidän parivuodetta. Aatu nukkui siinä varmaan pari tuntia kunnes heräsi ihan ok tuulella. Oksenteluja ei enää aamun jälkeen ollut ja päätettiin antaa kokeeksi Aatulle hedelmäsosetta. Aatu söi kaiken eikä mitään tullut ylös. Siinä vaiheessa arvioitiin, että uskalletaan lähteä yhdessä lounaalle. Aatulle ei ruoka juurikaan maistunut, mutta oli kuitenkin hyvävointinen ja jaksoi taas touhuta. Rattaissa/sylissä tuli jo huuto ja oli päästävä touhuamaan jotain :D En tiedä johtuiko oksentelu lopulta jostain ruuasta tai muusta, mutta hiljalleen Aatun olo ja energiataso alkoi olla parempi. Vähän myöhemmin jo mentiin sellaista vauhtia niin kuin mitään oksentelua ei olisi missään vaiheessa ollutkaan.

Aatun olo onneksi koheni niin nopeasti, ettei koko meidän viimeinen lomapäivä mennyt sairastellessa, vaikka niin aluksi aamulla pelkäsin. Ehdittiin nauttia vielä auringosta/lämmöstä. Uima-altaille Aatua ei tosin saanut tuon oksentelun vuoksi enää viedä. Noh eipä Aatu uimisesta niin kovasti innostunut edes. Tykkäsi kyllä kovasti touhuta veden kanssa altaan reunalla, mutta uima-altaaseen ei kovinkaan mielellään tullut. Vesi uima-altaissa oli toki myös vielä tähän aikaan vuotta vähän viileää. Perjantai-ilta meni tavaroita pakkaillessa ja illallisella. Nukkumaan mentiin suht ajoissa, koska bussi kohti lentokenttää kohti meidän hotellilta klo 3.40 yöllä. Lento takaisin Suomeen lähti lauantaina aamulla puoli seitsemän aikoihin.

Lentokoneita lensi paljon ihan meidän hotellin vierestä/päältä. Kuva otettu meidän huoneen parvekkeelta.

Loma meni oikein hyvin. Ainoastaan alkupäivien sateet ja Aatun loppuviikon oksentelu vähän harmitti, mutta muutoin loma sujui oikein loistavasti! Paikkana Rodos oli ihan kiva, mutta en tiedä lähtisinkö ihan heti uudestaan ainakaan tuonne Ixiaan. Rattaiden kanssa siellä tosiaan oli hankala liikkua, nähtävää ei juurikaan ollut ja se tuuli oli kyllä melko kova ja etenkin kun Rodoksella on nyt vasta enemmänkin kevät kuin kesä, oli tuuli viileää. Keskikesällä tuuli voi olla jo ihan paikallaan, kun muutoin ilma on niin lämmin/kuuma. Jos vielä Rodokselle joskus lähdetään, valitaan hotelli luultavasti toiselta puolelta saarta tai Rodoksen kaupungista. Hotelli itsessään oli kyllä aivan loistava tuolla Ixiassa, siitä ei siis mitään pahaa sanottavaa! Hotellin vuoksi oikeastaan valittiinkin kohteeksi Ixia. Hotellissa oli lasten disco oikeastaan joka ilta ja voi että miten Aatu nautti musiikista, muista lapsista, tanssimisesta ja sinne tänne säntäilystä! :D Muutakin ohjelmaa lapsille oli, mutta Aatu oli niihin touhuihin vielä vähän liian pieni. Bamsekin hotellilla vieraili muutaman kerran seka lisäksi jokin iso pingviini-maskotti. Lasten jutut tuossa meidän hotellissa oli ruotsiksi/englanniksi mutta ei se Aatun menoa haitannut ollenkaan :D

Ruokaakin syötiin :D Ja kaikkia herkkuja ihan liikaa!

Nyt pitäisi saada taas kiinni tästä normaalista arjesta ja alkaa odottaman kunnon kesäisiä säitä myös tänne Suomeen. Ihanaa, kun kesä tulee!

Potkutellaan

Aatulle tuli postissa maanantaina potkupyörä. Potkupyörää testattiin heti maanantai-iltana sisällä. Vähän Aatu oli pyörästä kummissaan eikä siitä mitenkään kovasti innostunut. Tarkoitus oli tiistaina testata pyörää ulkona. Tiistaina oli kuitenkin niin paljon muita juttuja joita piti hoitaa, ettei ehditty pyörää silloinkaan sen kummemmin testailemaan. Vihdoin nyt keskiviikkona aamusta saatiin roudattua pyörä ulos. Aatu ei vielä ymmärrä potkupyörällä varsinaisesti potkutella. Tällä hetkellä meno on sellaista, että Aatu seisoo pyörän päällä ja kävelee eteenpäin. Peppu ei siis edes ole satulassa :D Kovin pitkää matkaa Aatu ei ole vielä jaksanut myöskään tuolla pyörällä mennä. Vähän harjoitusta joka päivä niin eiköhän kohta jo mennä lujaa :)

Potkupyörän hankkimista olen miettinyt jo pitkin kevättä. Ainoastaan se on pohdituttanut, että onko Aatu kuitenkin vielä liian pieni menemään tuollaisella pyörällä. Meidän naapurilla on hyvin samanikäinen lapsi kuin Aatu ja he tilasivat potkupyörän omalle lapselleen. Aatu sai tuota pyörää vähän testata ja kun meno nyt ei aivan toivotonta ollut heti alkuun, päädyttiin pyörä tilaamaan myös meille. Meidän potkupyörä on merkiltään Puky. Pukyyn päädyttiin sen vuoksi, että sen satulan saa niin alas. Minkään muun potkupyörän satulaa ei oikein tahdo saada yhtä matalalle vaikka tuumakoko olisikin sama kuin Pukyssä. Tuo meillä oleva Puky menee Pukyn mukaan n.2 vuotiaasta lähtien tai siitä lähtien, kun lapsi on vähintään 85cm pitkä. Aatu saattaa ehkä juuri ja juuri olla tuon 85cm. Naapurin lapsi on Aatua jonkin verran lyhyempi ja häneltäkin meno tuon Pukyn kanssa sujuu oikein hyvin. Olen jopa kuullut, että vähän alle 80cm pitkä lapsikin on tuolla pienimmällä Pukyllä päässyt ihan hyvin menemään.

Nyt vain toivotaan paljon hyviä kelejä ja innostusta potkupyöräilyyn Aatulta :)

Kesäisiä päiviä

Nyt on jo monta päivää ollut aivan ihana ja kesäinen sää. Sen vuoksi on postausten kirjoitteleminenkin jäänyt taas vähän vähemmälle. Päivistä suurin osa on tullut vietettyä ulkona. Äitienpäivää vietettiin tänään ihan vain tässä kotona. Ainoastaan käytiin keskustassa kahvilla minun vanhempieni kanssa.

Eilen olin kaverin kanssa väriestejuoksussa. Tuo juoksu oli nyt ensimmäistä kertaa täällä Seinäjoella. Oli todella mahtava tapahtuma ja kokemus! Väriestejuoksussa juostaan/kävellään yhteensä noin viiden kilometrin lenkki ja matkan varrella on erilaisia pääosin ilmalla täytettyjä esteitä jotka täytyy ylittää. Jokaisen esteen kohdalla on myös mahdollista ohittaa este niin halutessaan, mutta tietenkin kaikki esteet piti kokeilla vaikka osa esteistä ruuhkautui melko lailla ja joutui jonottelemaan. Esteisiin sisältyi myös kaksi vesiestettä. Esteiden lisäksi matkan varrella oli niin sanottuja väripisteitä. Niissä tapahtuman järjestäjät suihkivat juomapullon näköisistä pulloista värijauhetta meidän juoksijoiden päälle. Ainoastaan yksi asia jäi häiritsemään/ärsyttämään noissa väripisteissä. Väriä tunnuttiin oikein tahallaan suihkia silmiin ja korviin. Aurinkolasit todella oli tarpeelliset silmien suojaamiseen! Muutoin tapahtuma oli tosi kiva. Maaliin päästyä oli vielä tapahtuman lavan edessä ns. väribileet eli aina odoteltiin että jonkin verran väkeä oli tullut maaliin. Jokainen sai maaliin tullessaan yhden pussillisen värijauhetta. Porukka kokoontui lavan eteen, meni kyykkyyn ja hyppäsi sieltä ylös samalla heittäen myös värijauheen ilmaan. Oli kyllä mahtava meininki :D Suosittelen menemään jos omalla paikkakunnalla/lähistöllä järjestetään! Ja tuota lenkkiä ei tosiaan tarvitse juosta mikäli ei halua. Todella monet kävelivät koko lenkin. Me kaverin kanssa välillä käveltiin ja välillä juostiin. Otin puhelimella muutaman kuvan tapahtumasta mutta ne katosi johonkin! Muutoinkin koko puhelin meinasi eilen totaalisesti seota....Ainoastaan muutama kuva jotka otin vasta kotona jäivät puhelimeen. 

Tapahtuman jälkeen kotona nopeasti napattu kuva

Äitienpäiväkahvittelut

Tuosta lakista on tullut ihan Aatun lemppari. Ostettiin se perjantaina kun oltiin käymässä kaupoilla ja siitä lähtien Aatu on laittanut sisälläkin tuon lakin päähän :D Lippis sen sijaan ei meinaa pysyä päässä millään vaan se revitään heti pois...

Meidän tutiton taapero

Ennen Aatun syntymää ja ensimmäisten päivien aikana kun Aatu oli syntynyt, olin vahvasti sitä mieltä, että Aatua ei totuteta tutin syömiseen. Sairaalassa puhuttiin, että vähintään kolme viikkoa syntymän jälkeen pitäisi etenkin välttää tutin antamista, ettei vauvan imuote rinnasta vääristy. Tämä neuvo oli kyllä ristiriidassa sairaalan käytännön toiminnan kanssa. Yhtenä yönä, kun hoitajat pitivät huolta Aatusta vähän pidempään, oli hänelle tukittu tutti suuhun....Noh en osannut asiasta kuitenkaan erityisemmin suuttua. Itse kuitenkin vältin antamasta tuttia. Päästiin synnäriltä kotiin ja minulla oli siis edelleen ajatuksena, että tuttia ei anneta. Pari yötä siinä sitten valvottiin enemmän ja vähemmän ja lopulta tutti oli ainoa, jolla pojan sai rauhoittumaan. Oli pakko päästää irti tuosta tutittomuuden periaatteesa, että sai edes jonkin verran nukuttua.

Aatulla ikää kuvassa 2 viikkoa

Sen jälkeen, kun tutti lopulta Aatulle annettiin, ei stressattu sen enempää sitä, että Aatu sitä syö. Aatulle puhkesi 6-14kk iän välillä 16 hammasta. Toisaalta tuona aikana, kun hampaita tuli aivan jatkuvalla syötöllä lisää, oli tutti ehdoton rauhoittamaan. Toisaalta sitten taas itse alkoi miettiä tutin haittoja hampaille. Jo pitkästi alta vuoden ikäisestä lähtien otettiin käytäntö, että tuttia syödään vain unilla. Aikalailla tasan vuoden ikäisenä yritettiin ottaa tutti kokonaan pois. Huuto tutin perään oli kuitenkin jotain niin järkyttävää, että luovutettiin ja ajateltiin, että yritetään seuraavan kerran vasta, kun Aatu on sen ikäinen että ymmärtää edes jonkinlaista selitystä siitä miksi tuttia ei enää ole.

Yhtenä päivänä Aatun ollessa n. 1v 5kk päätin ihan yhtäkkiä yrittää laittaa Aatun päikkäreille ilman tuttia. Ei Aatu edelleenkään tuossa iässä mitään selitystä tutittomuudelle ymmärtänyt (tai niin ainakin luulen), mutta päätin kuitenkin koittaa puolitosissaan, että kuinka Aatu reagoi. Huutohan siitä aluksi tuli. Hetken Aatu itki tutin perään ja meinasin jo, että annan tutin, mutta päätin kuitenkin koittaa kerran laittaa Aatun takaisin makuulle ja peitellä ilman tuttia. Ihmetys oli suuri! Makuulle laiton ja peittelyn jälkeen Aatu jäi kuin jäikin nukkumaan ilman tuttia! Pakko oli illallakin jatkaa tuota ilman tuttia nukkumaan menoa ja taas oikeastaan samalla kaavalla mentiin, ensin Aatu kitisi tutin perään, mutta kun kävi peittelemässä uudestaan jäi ilman tuttia nukkumaan. Tuosta päivästä lähtien meillä on nukuttu ilman tuttia. Aatu alkoi saamaan ihan järkyttäviä huutokohtauksia aamuyöllä/aikaisin aamulla juuri noihin aikoihin kun tutti jätettiin pois. En tiedä liittyikö huudot lopulta tutin pois jättämiseen vai mihin...Kuitenkin tutti jäi siltä seisomalta pois. Säilyttelin tutteja vielä varmaan melkein kuukauden, mutta lopulta heitin kaikki pois kun tulin siihen päätökseen tässä tuttiasiassa, että ei sitä nyt enää ainakaan takaisin anneta.

Yllättävän helpolla tuo tutin jättäminen meni! Olin jo valmistautunut järkyttäviin huutopotkuraivareihin aina nukkumaan mentäessä, mutta ei. Uskon ainakin jollain tasolla siihen, että tuohon tutin pois jättämiseenkin on lapsilla omat herkkyyskaudet, jolloin homma hoituu ehkä piirun verran helpommin. Meillä taisi osua kohdalle juuri tuollainen herkkyyskausi ja olen tyytyväinen, että saatiin Aatulta kokonaan tutti pois jo suhteellisen pienenä. Kahta ikävuotta pidin aivan ehdottomana takarajana, mutta aina vain parempi että tutti jäi jo 1v 5kk iässä.