Kirjat ja lukeminen

En ole ikinä pitänyt lukemisesta. Se ei vain ole yhtään mun juttu. Koulussa kokeisiin lukeminen oli aina jotain niin järkyttävää. Tai jos joitain tehtäviä varten täytyi lukea eri kirjoja jne. Joo toki koulu-/opiskelukirjat on ihan eri juttu kun jotkut romaanit ja muut. En kuitenkaan ole oikein ikinä lukenut vapaa-ajallakaan kirjoja. Lehtiä lueskelen/selailen joskus.

Usein kesäisin, etenkin ennen lapsen syntymää, tuli fiilis, että olisi kiva lainata kirja kirjastosta ja lukea sitä rannalla tms. Usein lainasinkin kirjan/kirjoja kesäisin, mutta sinne ne jäi johonkin pöydän päälle lojumaan tai saattoi ne rantakassissakin jopa mukana olla, mutta harvoin niitä oikeasti luin. Laina-ajat kuluivat loppuun ja uusin lainaa. Lopulta kiikutin aina kirjat lukemattomana takaisin kirjastoon. 

Vaikka itse käytännössä melkeimpä vihaan lukemista, tykkään aivan älyttömästi lukea Aatulle. Aatu kuuntelee jatkuvasti enempi ja enempi kun hänelle lukee. Vieläkään ei toki jaksa mitään kovin pitkiä tarinoita kuunnella. Parhaita on isot värikkäät kuvat ja joka sivulla maksimissaan pari-kolme lyhyttä lausetta. Sanotaan, että lapselle kannattaa puhua ja lukea paljon, jotta puhe kehittyy paremmin. Uskon tuohon väittämään, mutta meillä sillä ei ole ollut vaikutusta Aatun puheen kehittymiseen. Olen lukenut Aatulle kirjoja vauvasta lähtien, mutta silti Aatu ei vieläkään puhu selkeitä sanoja, ei ääntele esim. eri eläinten ääniä tms. Juhannuksena sanoi useaan otteeseen "pappa", mutta tuntuu, että senkin sanoi ilman, että tajusi sanan yhteyttä kehenkään ihmiseen. Aatu kyllä ymmärtää todella paljon mitä hänelle sanoo, mutta puhetta ei vain vielä tuota.

Käydään Aatun kanssa noin kerran kuukaudessa kirjastossa. Selaillaan ja katsellaan kirjoja paikan päällä ja aina lainataan kirjoja myös kotiin. Jonkin verran olen ostanut kirjoja omaksi, mutta mielestäni kirjastosta on kuitenkin niin kätevää käydä hakemassa läjä kirjoja, katsella/lueskella niitä muutama viikko, palauttaa kirjastoon kun alkaa tympäsemään ja lainata taas kasa uusia tilalle.

Mielestäni on surullista, että lapsille ei enää nykyään lueta niin paljon kuin ennen. Kaikenlaiset tabletit, älylaitteet ja tv on syrjäyttänyt aidon kirjan lukemista. Itse olen ehdottomasti kirjojen lukemisen puolestapuhuja. Olen tehnyt kouluaikoina jopa suht kattavan kirjoitelmankin satujen/kirjojen merkityksestä lapsille. Satujen lukeminen lapselle on ihana rauhallinen hetki lapsen/lapsien kanssa. Siinä aidosti kohtaa lapsen ja viettää hänen kanssaan aikaa. Lapsella on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja yhdessä voidaan ihmetellä sadun tapahtumia. Vielä Aatu on sen verran pieni, että usein satuhetket eivät kestä kuin muutaman minuutin ja lopuksi siinäkin ajassa jo kiehnätään pois tai Aatu itse alkaa jo selaamaan kirjan sivuja eteenpäin tai sulkee koko kirjan. Odotan todella paljon sitä, että Aatu on niin iso, että hänelle voi alkaa lukea kunnon pitkiä satuja. Voi avata suuren satukirjan, lukea siitä kerralla useamman sivun ja taas toisena hetkenä jatkaa samaa satua eteenpäin. Ja vaikkahan lukea joskus se pitkä satu yhdellä kertaa alusta loppuun. Sadut kasvattavat lapsen mielikuvitusta todella paljon. Tietenkin nyt Aatulle luettavat kirjat sisältävät paljon isoja, selkeitä ja värikkäitä kuvia, mutta parasta olisi ehdottomasti lukea satua ilman mitään kuvia. Lapsi saisi itse mielessään kuvitella ja muodostaa sadun tapahtumat ja hahmot.

Melkein tekisi jo mieli hamstrata itselleen läjät suuria satukirjoja valmiiksi. Yksinäni en tykkää kirjoja lukea, mutta nautin suunnattomasti siitä, kun saan lukea muille ja etenkin lapsille.

Aurinkoinen juhannus

Oi vitsit miten ihanaa oli ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen viettää juhannusta aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä! Tämä mamma nautti ja oikeen kunnolla.

Juhannusaattona lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan mun vanhempien luo. Siellä käytiin juhannusmarkkinoilla, josta on tullut jokavuotinen perinne. Oli paljon mukavampi käydä noilla markkinoilla nyt kuin esim. viime vuonna. Viime vuonna saatiin värjötellä takit päällä vesisateessa. Aatullakin oli viime vuonna jumppis päällä, hanskat kädessä ja pipo päässä. Nyt Aatukin tarkeni hyvin paljon kevyemmällä vaatetuksella. Toki tuo hyvä keli näkyi sitten siinä väen määrässä. Oltaisiin haluttu ostaa muurinpohjaletut, mutta jokaisella kojulla oli niin järkyttävän pitkät jonot että ne sai nyt jäädä välistä. Markkinoilla tuli ja meni vanhoja traktoreita. Aatu oli niistä aivan haltioissaan ja tarkasti seurasi aina mihin ne menivät. Kahdella traktorilla oli perässä peräkärry, jonka kyydissä ihmiset pääsivät heittämään pienen lenkin. Tottahan Aatunkin piti päästä. Aatu istui koko lenkin hiljaa paikoillaan ja tarkkaavaisena valvoi traktoria :D

Markkinoiden jälkeen mentiin vanhemmilleni syömään. Paikalle tuli myös veljeni ja hänen tyttöystävä. Kun saatiin syötyä lähdettiin vanhempieni mökille. Pitkästä aikaa oltiin mökillä kerrankin niin että oli oikeasti hyvä ja lämmin keli. En muista käytiinkö viime kesänäkään oikein ollenkaan mökillä niin että aurinko olisi oikein kunnolla paistanut ja olisi ollut lämmin.

Koko loppupäivä kului mökillä. Mitään sen erikoisempaa ei tehty, eikä tarvinnutkaan. Ihan parasta kun sai vain nauttia lämpöisestä ja aurinkoisesta säästä. Se oli myös vaihteeksi mukavaa, että Aatun perään oli katsomassa joku muu niin itsekin pääsi edes hetkeksi oikeasti istahtamaan alas ja nauttimaan auringosta. Aatu pääsi ekaa kertaa uimaan järveen. Tai noh, kahlaamaan. Aatu oli ihan innoissaan vedessä, läiskytteli sen minkä kerkisi. Yhtään kahlaamissyvyyttä syvemmälle ei tosin suostunut tulemaan. Saunottiin ja syötiin toooodella hyvin, eli ihan liikaa! Illalla ajeltiin kaikki takaisin vanhempieni kotitalolle, Laitettiin Aatu nukkumaan ja istuttiin vielä hetki itse ulkona.

Juhannuspäivänä oltiin puoleen päivään saakka vielä vanhemmillani, kunnes lähdimme ajelemaan miehen vanhemmille. Miehen vanhemmille tuli kylään myös miehen siskojen lapset. Olihan menoa ja melskettä! Tunnit kuluivat todella nopeaa ja kohta sunnattiin jo auton nokka kohti kotia. Aatu oli todella väsynyt reissusta ja lauantai-ilta menikin hyvin pitkälti kitistessä. Sunnuntaina herättiin vasta(!) puoli yhdeksän aikoihin. Aamupäivä touhuttiin kotosalla ulkona ja Aatun päikkäreiden jälkeen lähdettiin ensimmäistä kertaa tälle kesää oikein kunnolla rannalle. Otettiin eväitä mukaan ja käytiin uimassa. Aatu tykkäsi taas todella paljon läiskytellä matalassa vedessä, täyttää sankoa ja muutoinkin kaivaa hiekkaa. Syvemmälle ei edelleenkään suostunut tulla vaan huuto tuli heti kun yritin viedä vähänkin pidemmälle. Aatu viihtyi todella hyvin eikä olisi halunnut lähteä millään. Käytiin vielä keskustassa Rossossa syömässä ja palattiin kotiin. Muutkin taloyhtiön asukkaat olivat alkaneet palailla juhannuksen vietoista ja Aatulla (+meillä vanhemmilla) riitti loppuillaksi seuraa ja tekemistä taloyhtiön pihassa.

Täytyy sanoa, että meidän juhannus meni kyllä aivan nappiin! En muista koska viimeksi olisi ollut noin ihana juhannus. Suurta roolia toki tämän vuoden juhannuksessa näytteli sää, joka oli suurimmaksi osaksi aivan ihana. Kaikki muu kuin sade ja alle +10 astetta lämpöä on pelkästään plussaa juhannuksena.

Tästä on hyvä jatkaa kesää ja odotella miehen jäämistä kohta lomalle! :) Mitähän kaikkea kivaa sitä keksisikään meidän perheen yhteisille viikoille! :)

Pää tyhjillään

Miten voikin pää olla näin tyhjillään kaikesta...Ajattelin, että yhden postauksen kyllä teen ennen juhannusta. Mutta ihan äkkiä arvaamatta tuli totaalinen lamaannus, että mistä sitä nyt oikein kirjottaisi. Erilaisia aiheita on kyllä risteillyt mielessä joka päivä mutta kun heti ei ole laittanut johonkin ylös ideaa, niin johan se nyt on kadonnut kun koneen ääreen kunnolla ehtii. Ainakin omasta saliharjoittelusta piti kirjoittaa, mutta nyt ei vaan löydy yhtään fiilistä alkaa siitä kirjottelemaan. Mutta aiheesta tulee kyllä postaus tässä aivan lähiaikoina varmasti.

Nyt alkuviikosta on taas ollut kesäisempiä ja aurinkoisempia kelejä ja paljon on taasen vietetty aikaa ulkona. Aatulla on viime viikosta lähtien ollut flunssaa ja eilen yllätys yllätys todettiin taas vaihteeksi pojalla korvatulehdus toisessa korvassa. Ei muuta kun antibioottia naamaan. Kolmas korvatulehdus tälle vuotta. Saas nähdä onko tässä vielä edessä korvien putkitus jossain vaiheessa...Vielä ei kuitenkaan lääkärin mukaan ole mitään tarvetta miettiä putkitusta. Tuntuu nuo nuhat vain aina menevän heti korviin.

Alennusmyyntejä alkaa olla yhdessä ja toisessa paikassa. Saan kyllä todella pidellä itseäni että en haali kaikkea ihanaa ostoskoreihin. Papulta tein pienen tilauksen. Omaksi yllätykseksi sieltä ei kylläkään ole tulossa mitään Aatulle! Tilasin vain ja ainoastaan itselleni?! Aatun koossa ei Papulta löytynyt enää mitään kivaa/sellaista mitä Aatu tarvitsisi, mutta itselleni bongasin pari kivaa juttua. Niistä enemmän sitten kun kotiutuvat ;) Eksyin Weecosin sivuilta jostain kumman syystä tutkimaan enempikin mitä siellä on tarjolla naisille ja niin siinä sitten kävi että ostoskorista löytyi lopulta myös yhdet puiset korvikset. Korvikset saapuivatkin jo tänään ja on ne kyllä ihan älykivat! 

Olen nyt paljon yrittänyt löytää kivoja suht pieniä korviksia. Tykkään kyllä tosi paljon isoista ja näyttävistäkin korviksista, mutta eipä niitä arjessa tule juurikaan käytettyä. Aatukin edelleen välillä tykkää korviksia hiplata sylissä ollessaan jotenka senkään vuoksi kauhean isot ja roikkuvat korvikset ei ole nyt just ne parhaimmat. Nämä pisaran muotoiset korvikset ei ihan pienimmät ole. Saatavana oli myös vain yhden pisaran kokoisia nappikorviksia, mutta en sitten taas ihan niin pieniä halunnut. Näissä korviksissa pisarat on jämäkästi liimattu toisiinsa kiinni, jotenka vaikka ne periaatteessa ovat roikkuvat ei ne kuitenkaan jää mihinkään kiinni kun eivät pääse heilumaan sinne tänne. Korvikset ovat Kupiolaisen RIEMUpuodin. RIEMUpuodin sivuille pääset tästä.

Jospa sitten päättäisin tämän sekametelisoppa-päivityksen tähän ja palaan linjoille sitten taas juhannuksen jälkeen :) Ihanaa juhannusta kaikille! Toivottavasti säät edes jokseenkin suosivat. Tällä hetkellä ainakin ulkona tulee vettä...

Taaperon elämää

Toisinaan (jatkuvasti) taaperon elämä tuntuu olevan niin kovin vaikeaa ja epäoikeudenmukaista. Huoh. Näihin mun tuntemuksiin voi varmasti samaistua jokainen taaperon omistava.

Mikään ei ole hyvin, hermot menee (siis lapsella ja kyllä äidilläkin!), kun kielletään tehdään ihan varmasti kahta kauheammin sitä kiellettyä juttua, ollaan ilkikurisia jne. jne. Eilen kävin Aatun kanssa kaksin kirppiksellä. Virhe! Mies olisi ollut kotona. Miksi ihmeessä en jättänyt tuota nykyään rattaissa viihtymätöntä päättömästi juoksentelevaa, huutavaa taaperoa kotiin! Oi miksi!? Otin Aatulle vieläpä omat rattaat mukaan että viihtyisi vähän paremmin. Viihtyihän se pari ekaa hyllyn väliä. Sitten alkoi kitinä ja kiemurtelu rattaissa ja niistä oli pakko päästä pois. Siitä seurasi sinne tänne säntäily ja minun juoksentelu karkuun lähtevän lapsen perässä. Suurin osa kirpparilla vietystä ajasta meni siis siihen, että yritin pitää Aatun edes jokseenkin näkyvissä ja valvoa ettei Aatu ota pöydistä ainakaan helposti särkyviä tavaroita eikä muutenkaan kiikuttele tavaroita minne sattuu. Yllättävän hyvin Aatu kyllä laittoi aina tutkimansa tavaran takaisin sinne mistä sen otti. Meidän perjantai-illan kauppareissu meni hyvin samalla kaavalla vaikka mies oli tosin siellä mukana jotenka toinen sai juosta Aatun perässä ja toinen haalia tavaroita ostoskärryyn. Kirppikseltä ostin Aatulle kaksi pientä koiralelua. Annoin ne Aatulle autoon tutkittavaksi. Taustapeilistä huomasin, että Aatu tukki toista koiraa suuhunsa. Komensin, että ei suuhun! Tästä seurasi vain ja ainoastaan se, että Aatu tukki kahta kauheammin koiraa suuhunsa ja otti vielä sen toisenkin koiran ja alkoi oikein hädällä viemään suuhun! Tiesi siis juuri mitä tarkoitin! Täytyi vaan taas kokeilla että onkohan se äiti nyt ihan tosissaan. Tietysti en voinut komentaa autolla ajaessa muuta kuin suullisesti. En voinut esim. ottaa koiria pois Aatulta kun ei usko.

"Ei! Lopeta! Älä mene sinne! Et ota! Nyt uskot mitä sanotaan!" Tätä mantraa hoen nykyään päivästä toiseen ja ainakin tuntuu siltä että ihan koko ajan! Välillä en enää edes jaksa kieltää vaan annan Aatun tehdä/ottaa jotain ns. kiellettyä ellei siitä mitään suurta vaaraa ole. Esimerkiksi keittiön laatikoista hakee yhtä sun toista tavaraa ja keittiön alalaatikosta käy napsimassa minun myslejä. Aina ei jaksa kieltää ja pyrin arvioimaan tilanteen, että onko siitä nyt oikeasti jotain haittaa jos Aatu esimerkiksi sen paistinlastan laatikosta hetkeksi ottaa tai napsii muutaman murun minun mysleistä. Eikä tämä varmasti vielä tästä helpota. Edelleen vain kauhulla odotan sitä kunnon uhman syttymistä. Aatu on nyt keksinyt myös syöttötuolissa seisomisen. Ei ole ikinä ennen edes yrittänyt seistä syöttötuolissa. Ajattelin jo, että Aatu ei sitä ala tekemäänkään. Kunnes eilen jostain kumman syystä yhtäkkiä seisoi syöttuolissa ja sen jälkeen on muutaman kerran ihan ilman mitään kunnon syytä noussut yhtäkkiä istumasta seisomaan. On myös hoksannut sen, että voi työntää keittiön tuoleja sinne tänne ja tuolin avulla ylettyä kaikkiin sellaisiin paikkoihin joihin ei muuten ylety. Nyt siis selkeästi hiljalleen aletaan ihan tosissaan testaamaan niitä äidin ja isän hermoja ja sitä mitä nyt oikeasti saa tehdä ja mitä ei. Nykyisin paljon puhutaan siitä, että pitäisi välttää sanomasta lapselle aina ei. Tietysti olisi ihan kiva varmasti jos edes välillä oma reaktio olisi jotain muuta kuin EI! Välillä yritän viedä Aatun huomion johonkin muuhun, että kielletyn asian tekeminen loppuisi. Mutta ei sitä vain aina arjessa jaksa etsiä jotain kiertoilmaisua/tekemistä. Lisäksi mielestäni lapsen on kuitenkin todella tärkeää oppia sana ei ja että kun ei sanotaan, niin sitä myös tarkoitetaan! Aatu tietää jo melko hyvin mitä hän saa tehdä ja mitä ei. Silloin kun Aatu alkaa jotain kiellettyä tekemään usein vilkaisee minuun juuri sen näköisenä, että tietää kyllä tekevänsä jotain kiellettyä mutta silti täytyy vielä kokeilla josko kuitenkin saisi. Aatulla myös menee hermot siihen, jos joku juttu ei toimi niin kuin hän haluaa. Silloin tavarat lentää ja tulee itku.

Meidän päivät koostuu tällä hetkellä hyvin pitkälti tuosta minun mantrasta, kitinästä ja kaikkien kiellettyjen asioiden tekemisestä ihan jatkuvasti. Toisaalta sitten taas Aatusta tulee esiin koko ajan uusia ihania puolia. Yhtäkkiä saattaa vain nauraa ja nauraen juosta ympäri asuntoa touhottaen. Sitä touhua ei voi kuin itsekin nauraen seurata. Tietenkin Aatun kanssa yhdessä touhuaminen on myös koko ajan hauskempaa, kun Aatun taidot kehittyy ja hommassa alkaa olla jotain järkeä/suunnitelmallisuutta. Välillä Aatu pysähtyy yhtäkkiä jo joksikin aikaa oikeasti leikkimään. Tosin nämä hetket ei todellakaan ole vielä pitkiä, mutta kuitenkin. Joskus harvoin kun tulee hiljaista ja vilkaisen mitä Aatu tekee, on ihana huomata että hän välillä hiljaa itsekseen tutkii lelujaan tai jotain kirjaa. Useimmiten kyllä nykyään jos hiljaista tulee niin se ei tiedä mitään kovin hyvää...Aivan normaalia taaperon käytöstä mutta silti niin raastavaa!

Ah tätä ihanaa kamalaa taaperon elämää!

P.S. Saisi nuo sateet jo loppua! Pää meinaa ihan tosissaan hajota koko meidän perheellä kun ei kunnolla pääse ulos moneen päivään.

Ratatouille

Viimeisen vajaan vuoden aikana olen yrittänyt panostaa siihen, että meillä olisi vähintään kerran viikossa kasvisruokaa. Hitusen olen vaan ollut hukassa, että mitä sitä aina tekisi. Nyt kasvisruokina on pyörinyt kasvissosekeitto, pinaattikeitto ja linssikeitto. Silloin tällöin on saattanut olla jotain muutakin esimerkiksi pinaattilättyjä tms.

Ei ole siis tuo kasvisruokien valikoima mitenkään laaja. Pitkään on ollut jo mielessä, että pitäisi koittaa tehdä jotain uutta kasvisruokaa. Jotenkin pidän kasvisruoan tekemistä työläämpänä kuin jonkin lihan ympärille tehtyä ruokaa. Tuntuu, että kasvisruokia varten täytyisi ostaa ihan ihme aineksia ja että niitä kasviksiakin pitäisi olla sen seitsemää sorttia. Todellisuudessa sitä pitäisi vaan alkaa opetella ostamaan sen lihan tilalle muuta eikä saisi ajatella liian monimutkaisesti.

Maanantaina kävin yksistäni kaupassa ja yhtäkkiä sain päähänpiston ostaa munakoison. En ole ikinä tehnyt munakoisosta mitään! Heti tuli mieleen joku uunissa tehtävä juttu johon tulee muitakin vihanneksia, esim. kesäkurpitsaa. Mitään tarkkaa reseptiä ei ollut mielessä, mutta nappasin kaupasta mukaan munakoisoa ajatellen vielä paprikaa, sipulia ja kesäkurpitsaa.

Kotona aloin googletella että mitähän siitä munakoisosta nyt tosiaan voisi tehdä. Googlettelemalla ei löytynyt noin pikaseen tutkittuna mitään mistä olisin kauheasti innostunut. Mieleen tuli ratatouille ja googlettelin mitä siihen tulee. Ja juuri siihen minulta löytyi kuin löytyikin ainekset (ainakin melkein)! Luulin jostain syystä, että ratatouille tehtäisiin uunissa, mutta se tehdäänkin pannulla/kattilassa liedellä. Ohjeen bongasin täältä. Vähän muokkailin tuota ohjetta itse. Meillä ei sattunut olemaan tuoretta valkosipulia, paseerattuja tomaatteja, kuorittuja tomaatteja, laakerinlehtiä eikä fetaa tai mozzarellaa. Sipulinkin vaihdoin ohjeen punaisesta ihan ns. normi sipuleihin. Tomaatiksi laitoin tomaattimurskaa ja tomaattipyrettä. Tuoreen valkosipulin korvasi valkosipulijauhe ja tuoreen rosmariinin kuivattu. Basilikakin oli tällä kertaa kuivattua, vaikka usein kyllä ostan myös tuoretta, mutta nyt en ollut sattunut ostamaan. Tuore persilja tuli myös tällä kertaa kuivattuna versiona. Paprikaksi laitoin vain punaista paprikaa ja ohjeesta poiketen vain n.1,5 paprikaa joka kyllä riitti todella hyvin. Tuon ohjeen mukaan ratatouillea tulisi 4 annosta. Kyllä meillä tuli ainakin paljon enemmän vaikka en edes laittanut niin paljoa yhteensä tomaattia enkä paprikaa kuin ohjeessa on! Lisäksi juusto jäi meiltä puuttumaan kokonaan. Syötiin tuosta koko perhe kerran ja lisäksi seuraavana päivänä vielä minä ja Aatu. Tähän huomiona pakko laittaa se, että Aatu tosiaan jo syö ihan kunnon kokoisia annoksia. Silti sain laittaa ratatouillea vielä pakkaseenkin hyvän määrän.

Syötiin ratatouillea perunan/vaalean leivän kanssa. Ja oli muuten hyvää! Suosittelen! Tätä teen kyllä useamminkin. On mukavaa kun löytää uusia raaka-aineita omaan ruoanlaittoon ja saa tehtyä niistä vieläpä ihan syötävää ruokaa. Itse tosin olen hulluna melkeimpä kaikkeen missä on tomaattia. Kuva on huono. Se on itse asiassa otettu seuraavana päivänä ratatouillen teosta ja jääkaappikylmänä...Mutta hyvää siis oli! Etenkin vaalean leivän/patongin kanssa suosittelen ehdottomasti.

Spinning

Maanantaina lähdin kuntosalille ja salille päästyäni tuli heti sellanen fiilis, että nyt haluan jotain treeniä missä kunnolla tulee hiki ja hengästyy. Viikonloppuna tuli syötyä ihan liikaa kaikkia herkkuja, jotenka oli sellainen olo että nyt täytyy tehdä jotain oikeasti tehokasta. Juoksumatolla juoksu ei innostanut ja ryhmäliikunnassakaan ei mennyt juuri silloin mitään kivaa. Niinpä päätin mennä spinningin puolelle. Spinning toimii kuntokeskuksessa jossa käyn virtuaalitunteina. Spinning"saliin" voi siis koska vain mennä ja klikata siellä olevalta näytöltä jonkun spinningtunnin, vaihtoehtoja on monta ja tuntien kestot on joko 30min tai 45min. 

Kuviakin otin tuolta spinningistä. Kuinka ollakaan ihana puhelimeni/sd-kortti taas vaihteeksi kadotti kuvat! Että suututtaa! En uskalla pian enää ollenkaan ottaa kuvia puhelimella kun ne heti katoaa taivaan tuuliin. Ja nyt kun ei varmuudella tiedä onko vika puhelimessa vai sd-kortissa. Taitaa kyllä puhelin kohta lähteä vaihtoon...

Tuollaisia päähänpistoja, että menenpä spinninkiin, tulee minulle suhteellisen harvoin, jotenka niihin on kyllä heti tartuttava. Spinning on todella rankkaa. Yleensä valitsen jonkun 30min tunnin. Tuo aika on aivan tarpeeksi! En todellakaan jaksa lisätä vastusta joka kerta, kun niin kehotetaan tekemään. Itse asiassa välillä saatan jopa keventää omaa vastusta, vaikka sitä pyydettäisiin lisäämään. Spinning on siitä kiva tunti, että sen raskauden voi itse määritellä. Välillä itseä ärsyttää, kun yksinkertaisesti ei jaksa eikä pysty lisäämään yhtään enempää vastusta vaikka niin käskettäisiinkin tehdä. Pääasiana pidän kuitenkin sitä että hiki tulee ja hengästyttää. 30 minuutin spinningissä tulee helposti vähintäänkin yhtä kova, ellei kovempikin, hiki kuin esimerkiksi 60min attackissa. Välillä on niin hengästynyt että tuntuu jo, että ihan just kaatua rojahtaa maahan eikä jaksa enää yhtäkään kierrosta polkea pyörän polkimilla. Siinä vaiheessa on usein ihan pakko vähän höllätä vastusta ja pakottaa vain itsensä polkemaan. Hetken kun on polkenut vähän pienemmällä vastuksella, jaksaa taas hyvin jatkaa tuntia ja polkemista.

Kuva täältä. Tuollaiset pyörät löytyy salilta, jossa käyn.

Koska spinnintunnit on kuntokeskuksessa jossa käyn virtuaalitunteja, sattuu samalle tunnille harvoin kukaan muu. Joskus saattaa olla, että joku osuu juuri samaan aikaan tai niin kuin viimeksi kävi, että oma valitsemani treeni oli jo ihan lopussa, kun saliin tuli kaksi muuta. Yksin treenaaminen spinningissä on minun mielestä ihan kivaa ja silloin ei ainakaan tule sitä oloa, että joku vahtaisi kuinka sinä treenin teet ja lisäätkö vastusta aina kun pyydetään jne. Toisaalta mikäli muitakin polkijoita olisi, tulisiko sitä puristettua vielä edes ihan pikkuriikkisen enemmän kuin silloin, kun treenaa yksin? Yleensä saan kyllä vedettyä spinningtunneilla itseni aivan loppuun, vaikka olisinkin yksin. Vaikka olin spinningin jälkeen aivan loppu, jäin vielä salin puolelle toiseksi puoleksi tunniksi tekemään liikkeitä käsille, selälle ja vatsoille. Treenin jälkeen olin aivan poikki, mutta tuollaisten rankempien treenien jälkeen fiilis on vielä parempi kuin silloin jos on käynyt tekemässä treenin vain salin puolella.

DIY autorata

Kyhättiin viime viikolla miehen kanssa dc-fixistä autorata Aatun Ikean säilytyspenkkiin. Idean nappasin yhdestä facebookin ryhmästä. Ostettiin mustaa dc-fixiä valmiiksi melkeimpä heti kun idean bongasin, mutta pitkään rulla makasi vain meidän makuuhuoneen lipaston päällä. Viime viikolla vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin oikeasti toteuttaa tuota projektia. Varmasti huonot ja kylmät(!) säät vaikutti myös siihen, että tuli sellainen fiilis että nyt se autorata vihdoin tehdään. Aatuhan ei kauheasti autoilla edes leiki, mutta toivottavasti jossain vaiheessa alkaisi leikkiä, ettei rataa ihan turhaan tehty. Vaikka on rata kyllä hienon näköinen sellaisenaankin penkin päällä.

Yritin alkaa piirtämään autorataa dc-fixiin. En ole varsinaisesti mikään lahjakkuus missään piirtämisessä tms... Kyllä nyt suoraa tietä osasin piirtää, mutta esim. mutkat piti tehdä harpilla että niistä tulisi varmasti hyvät/tasaiset. Siihen ne minun taidot sitten tyssäsi...Yritin ja yritin ja Aatu pomppi minun sekä dc-fixin päällä. Lopulta meni hermot ja lopetin koko homman. Mies tuli kotiin ja huomasi, että olin aloitellut radan piirtämistä. Tuhahtelin miehelle vaan että en minä tajua kuinka ne mutkat harpilla tehdään, en minä osaa! Lähdin illalla bodypumpiin ja sieltä palatessani mies oli piirtänyt koko radan tuosta noin vaan. Mies kiinnitti radan vielä Ikean säilytyspenkkiin ennen Aatun nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä minä leikkasin valkoisesta dc-fixistä ohitus-/kaistaviivat tiehen. Pienien suorakaiteen muotoisten kappaleiden leikkaaminen ja kiinnittäminen rataan onnistui jopa minulta! Viivojen välejä en mitenkään tarkasti jaksanut alkaa mittaamaan ja viivat on muutenkin kaikki ihan erikokoisia. Olen kuitenkin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Radasta tuli ihan mahtava! Nyt kun vielä Aatukin innostuisi siitä yhtä paljon kun me vanhemmat. Mies yritti jo kovasti saada Aatua ajelemaan autoilla radalla, mutta Aatu päätti vain kerätä autot radalta pois ja viedä olohuoneeseen....Nooh, josko se innostus siitä jossain vaiheessa alkaisi.

Kesäsandaalit

Viime viikon helteiden innoittamana menin ja tilasin Aatulle kesäsandaalit, joiden tarvetta kyseenalaistin ja pohdin jo aiemmin. Lämpöisellä kelillä kun vietettiin paljon aikaa Aatun kanssa ulkona aloin miettiä, että olisi se kuitenkin kätevä ainakin tässä kotosalla että olisi sellaiset kengät jotka saisi vetäistä jalkaan ilman sukkaa. Lenkkareita kun ei viitsi ilman sukkaa laittaa. Tämän lisäksi en ole saanut mielenrauhaa yksistä sandaaleista joihin totaalisesti ihastuin :D Sandaalit lähti tilaukseen ja samantien kelit tietysti muuttui kylmiksi ja sateisiksi...Eilen oli koko päivän n.+4 astetta lämmintä! Hei haloo! Nyt on KESÄKUU! 

Nyt olen miettinyt, että oliko sandaalien ostaminen sittenkään kannattavaa :D Haluan uskoa, että hellepäiviä tähänkin kesään kaikesta huolimatta vielä mahtuu että eiköhän sandaaleita tule käytettyä. Tosin sitten aloin miettimään, että jääköhän uimakengät kokonaan käyttämättä. Niitä kun ajattelin käyttää Aatulla rannalla...Ehkä uimakengät on kuitenkin hyvät rannalle, jossa on hiekkaa, koska uimakengissä ei ole reikiä toisin kuin sandaaleissa. Mutta olisiko ns.sandaaleiksi riittänyt myös esimerkiksi jotkut halpis crocsit...Mutta eihän crocsit ole yhtään niin söpöt kun nuo Niken sandaalit! Huh näitä kenkähommia :D Ja pitäisi jo lujaa miettiä ensi talven vaatteitakin...Toppahaalaria tai muutakaan talvikamaa ei vielä ole ollenkaan...Onneksi kohta alkaa työt :D

Nää on vaan niiin söpöt ja ihanat!

Sandaalien lisäksi tuli jo valmiiksi tilattua uudet lenkkarityyppiset kengät Aatulle. Niistäkin jäin kyllä miettimään, että onko niiden lesti liian kapea Aatulle. Kyllä Aatu niillä ainakin ihan mielellään tepasteli kun ne jalkaan hänelle laitoin. Hankalia nämä kenkäjutut noiden kokojen/mallienkin vuoksi, kun ei nämä pikkuiset taaperot osaa kertoa, että onko kenkä hyvä jalkaan vai ei :/ Aatun Niken lenkkarit on kuitenkin nyt kovaa vauhtia jäämässä pieniksi (kuten arvelinkin etteivät mene koko kesää) ja pakko oli toiset kengät hommata. Tai ei ihan vielä olisi ihan pakko ollut mutta piakkoin joka tapauksessa.

Kenkien lisäksi tilaukseen lähti mukaan Adidaksen verkkapuku Aatulle. Joidenkin mielestä verkkapuvut on so last season, mutta mun mielestä verkkapuvut on ihan ylikätevät vähän viileämmillä kesäkeleillä ulkoilussa! Verkkareihin ei jää esim. hiekka niin lujaa kiinni kuin collegeen. Collegekankaaseen hiekka oikein uppoaa ja sitä on hankala saada edes pesemällä pois. Eikä verkkarit ole minun mielestä yhtään rumia! Päinvastoin. Etenkin lapsille verkkarit sopii tosi hyvin ja todella kätevät minun mielestä vähän vanhemmillakin lapsilla esimerkiksi urheilussa jne. Kuva verkkapuvusta ei ole minun ottama, mutta juuri tuollaisen puvun Aatulle tilasin. Koko jonka tilasin on 92, kun pääosin Aatu käyttää tällä hetkellä kokoa 86. Ihan joitakin yksittäisiä vaatteita on jo koossa 92 käytössä. Verkkapuku oli Aatulle jo nyt todella sopiva. Housuihin ja hihoihin jäi kuitenkin pituudesta vielä jonkin verran varaa, jotenka toivottavasti puku menee vielä syksylläkin.

Kuva täältä

Aatun eka junamatka+päivä Tampereella

Eilen tiistaina matkattiin Aatun kanssa kahdestaan junalla päiväksi Tampereelle. Junamatka oli Aatulle ensimmäinen. Aatulle en varannut omaa istumapaikkaa, koska siitä olisi joutunut maksamaan eikä matka kestänyt kuin vähän päälle tunnin. Mennessä juna oli todella täynnä ja oikeastaan jokaisella paikalla istui joku. Me istuttiin Aatun kanssa paikalla, jossa oli pöytäryhmä. Toisella puolella pöytää istui vanhempi nainen joka viihdytti Aatua välillä ja toisella puolen käytävääkin istui oikein mukavia ihmisiä jotka pitivät seuraa meille ja ottivat vastaan Aatun leluja ja kirjoja kun Aatu niitä tarjosi heille :D Aatulla on tuollainen tapa ojennella omia tavaroitaan kaikille vieraille :D Joskus harvoin jostain esineestä saattaa selkeästi olla sellaisella mielellä että "Minun!" mutta pääsääntöisesti ennemmin aina tarjoaa omia tavaroitaan muille. Muutoinkin Aatu lähestyy vieraita ihmisiä välillä vähän turhankin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Toki ihan kiva ettei vierasta jokaista vastaan tulijaa, mutta ei nyt tarvitsisi aivan jokaisen ihmisen naaman eteen mennä tuosta noin vaan :D

Pendolinosta

Matkattiin Tampereelle Pendolinolla. Pendolinoissa ei ole minkäänlaista leikkivaunua tai muutakaan erityistä viihdykettä lapsille. Aatu viihtyi kuitenkin ihmeen hyvin minun sylissä ja tosiaan lähettyvillä olevien ihmisten kanssa seurustellessa. Loppumatkasta jouduttiin muutaman kerran käydä kävelemässä käytävää päästä päähän kun muuten meinasi hermot mennä. Pendolinoihin ei myöskään pysty rattailla vain ajamaan sisään, koska Pendolinoon täytyy nousta rappusia. Täytyy sanoa että ihan mahtavia ihmisiä kyllä löytyy tästäkin maasta! Seinäjoella ei tarvinnut kuin mennä rattaiden kanssa junan sisäänkäynnin eteen niin heti joku mies oli tarjoamassa apuaan rattaiden nostossa. Samoin Tampereella heti yksi mies automaattisesti auttoi nostamaan rattaat pois junasta. Olin aivan ällistynyt että automaattisesti ihmiset tuolla tavalla auttoivat (ja kyseessä ei siis ollut konduktöörit jotka auttoivat)! Takaisin tultiin InterCityllä. InterCityihin pystyy vain ajelemaan rattailla sisään, koska sisäänkäynti on samalla tasolla kuin juna-asema. InterCityssä olin varannut istumapaikan perhehytistä. Oleskeltiin Aatun kanssa ehkä puolet ajasta tuossa perhehytissä ja puolet ajasta lasten leikkipaikalla. Takaisintulomatka meni kyllä todella nopeasti kun tekemistä oli erilailla kuin Pendolinossa.

InterCity

Tampereella vietettiin aikaa ystäväni ja hänen lapsensa kanssa. Käytiin nappaamassa kahvit mukaan heti kun Tampereelle saavuttiin ja suunnattiin Pikku Kakkosen leikkipuistoon. En siis lähtenyt Tampereelle mitenkään eirtyisesti shoppailemaan tai muutoinkaan en ollut mitenkään suunnitellut mitään tarkkaa mitä halusin tehdä. Halusin mennä fiiliksen mukaan ja aikalailla lasten ehdoilla. Pikku Kakkosen leikkipuistossa oli väkeä toooodella paljon. Melkein hirvitti sekaan mennä :D Tuossa meidän lähipuistossa kun saa usein olla ihan kaksinkin Aatun kanssa. Onhan se kiva että on porukkaa ja muitakin lapsia, mutta kyllä liika on liikaa. Noh kyllä tuossa nyt tuon kerran kävi, mutta tarkkaan piti jatkuvasti seurata missä se oma lapsi menee eli itse ei pystynyt kyllä yhtään istahtamaan. Ehkä tuo Pikku Kakkosen leikkipuisto menee paremmin vähän isomman lapsen kanssa jonka perään ei niin tarkkaan tarvitse enää jatkuvasti katsoa ja joka ei päättömästi säntäile sinne tänne.

Leikkipuistossa aika vierähti nopeasti ja pian oli aika mennä syömään. Loppupuolella syöntiä alkoi sekä Aatu että ystävän lapsi jo kitistä väsymystä. Yritettiin laittaa lapset rattaisiin nukkumaan ja käydä tsekkaamassa Kuopuksen valikoimaa. Ei toivoa, että oltaisiin pystytty yhtään mitään siinä vaiheessa katselemaan. Kumpikin lapsi kitisi eikä meinannutkaan alkaa nukkumaan vaikka väsy selkeästi oli. Ei muuta kuin ulos käveleskelemään vähän rauhallisempaan paikkaan että lapset saisi unenpäästä kiinni. Lopulta kumpikin väsähti rattaisiin. Käveleskeltiin vielä jonkin aikaa kunnes pysähdyttiin Kehräsaareen smoothielle. Siinä vaiheessa Aatu jo heräsi...Nukkui siis n.30min. Kehräsaaresta mentiin suoraan Koskikeskukseen, jossa treffatiin minun veljeä ja hänen tyttöystäväänsä. Kun veli tyttöystävänsä kanssa jatkoi matkaa mentiin me käymään BR-lelussa ja Popin liikkeessä. Sen jälkeen ystäväni lapsensa kanssa lähti ja minä yritin uudelleen lähteä käymään Aatun kanssa Kuopuksessa. En tiedä mikä tuossa Kuopuksessa oli niin kamalaa kun taas tuli vain huuto kun sinne mentiin :D Äkkiä kuitenkin kiersin kitisevän lapsen kanssa valikoiman ja lähdettiin jatkamaan matkaa Tallipihalle. Vähän oli hakemista että löysin koko Tallipihalle mutta lopulta löydettiin kuin löydettiinkin itsemme oikeasta paikasta. Mentiin suoraan Tallipihan kahvilaan, jossa itse join kahvit ja Aatu söi purkkiruoan. Äkkiä ehdittiin käydä vielä Suklaapuodissa ja katsoa ehkä minuutin tanhuja joita pihassa esitettiin, kunnes tuli jo kiire junalle. Paniikki, mistä päästään nopeiten rautatieasemalle. Minun puhelimessa ei tietenkään sillä hetkellä toiminut kartat/navigointi...Pieni epätoivo jo tuli yhdessä kohtaa että nyt myöhästytään kyllä junasta, mutta ehdittiin! Koko Tallipihalla olon ajan Aatu oli hyvällä tuulella kuten myös koko junamatkan mutta autossa kotia kohti kun mentiin alkoi kitinä, joka jatkuikin aina siihen saakka että saatiin Aatu yöunille. Eikä kyllä ole ihme että kitinää jo tuli kun oli niin vauhdikas päivä ja päiväunia takana vain sen 30min.

Tallipihalta

Kyllähän oli äitikin poikki tuon päivän jälkeen! Illalla särki jalkoja niin paljon että oli särkylääke pakko ottaa. Raskaita tuollaiset reissut on mutta kyllä ne sitten taas toisaalta antaa kovasti voimia jaksaa pyörittää sitä ihan perus arkea.

BootCamp

Pääsin onneksi osallistumaan viime viikolla Seinäjoen Joupiskalla järjestettävään BootCampiin. Päivä oli mahtava. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Oikeastaan ennemminkin kuuma. BootCampissa muistutettiinkin siitä, että jokainen tekee treenin oman kunnon mukaan itseään kuunnellen ja muistaa juoda vettä.

Meitä osallistujia oli sen verran paljon, että BootCampin pitäjät jakoivat meidät kahtia. Toinen porukka lähti alkulämmittelyn jälkeen kipuamaan Joupiskan huipulle ja toinen porukka jäi rinteen alle hiekkakentälle tekemään treeniä. Itse kuuluin porukkaan, joka jäi ensin hiekkakentälle. Hiekkakentällä tehtiin treeniä, jossa ensin 20 sekuntia tehdään jotain tiettyä lihaskuntoliikettä, esim. kyykkyjä, lankkupitoa, vuorikiipeilyliikettä jne. 20 sekunnin jälkeen liikkeessä pidetään 10 sekunnin tauko ja jatketaan jollain toisella liikkeellä. Meillä treeni tehtiin niin, että kahta lihaskuntoliikettä vuoroteltiin kuusi kertaa ja sen jälkeen liikkeet vaihdettiin toisiin. Tälläistä 20sek liikettä, 20sek taukoa treeniä kutsutaan tabata-treeniksi. Itselläni ei ollut aiemmin kokemusta tuosta treenimuodosta, mutta tykästyin kyllä siihen kovasti tuolla Joupiskalla! Tabata-treenin jälkeen oli meidän porukan vuoro lähteä kiipeämään Joupiskan huipulle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoituksena oli vain kiivetä Joupiskan huipulle niin nopeasti kuin pystyi ja niin monta kertaa kuin ehti. En jaksanut millään hölkätä huipulle edes yhtä kertaa. Puolessa välissä jyrkintä kohtaa alkoi sen verran puuskuttamaan, että hölkkä oli pakko vaihtaa reippaaksi kävelyksi. Huipulla piti tehdä vielä 20 askelkyykkyä ennen kuin sai kävellä/hölkätä/juosta takaisin alas ja sitten taas lähdettiin uudestaan ylös. Vaikka olen asunut jo n.10 vuotta Seinäjoella en ole ikinä aiemmin käynyt kipuamassa Joupiskan huipulle. Täytyy sanoa, että raskasta oli ja sain ehkä pienen kipinän lähteä joskus itseksenikin ottamaan mittaa itsestäni tavoitteena ehkä jopa, että jossain kohtaa oikeasti saisin edes kerran hölkättyä huipulle saakka!

Joupiska, kuva täältä

Tällä viikolla olisi vuorossa treenikerta numero kaksi. Saa nähdä vain missä treeni tullaan toteuttamaan, koska torstaiksi on luvattu tällä tietoa sadetta ja alle +10 asteen lämpöä...Mikäli vettä sataa, BootCamp pidetään sisätiloissa. Ymmärsin niin, että treeni on jokaisella BootCamp kerralla tuolla Joupiskalla hyvin saman tyyppinen. Varma en voi tästä kuitenkaan olla, mutta jotenkin sellaiseen käsitykseen jäin. Sisätreenistä ei ole sitten mitään tietoa mitä se pitää sisällään, mikäli se joudutaan toteuttamaan.

Joupiska BootCampin treenin raskauden määrittää täysin treenaaja itse. Kuinka paljon on valmis haastamaan itseään? Kuinka äärirajoille kykenee itsensä viedä? Treenistä on mahdollisuus päästä myös helpolla. Tabata-treenissä tahdin liikkeille saa päättää itse ja liikkeissä on lisäksi kevyempiä vaihtoehtoja. Joupiskan huipulle ei tietenkään ole pakko hölkätä eikä huipulla tarvitse käydä kuin vaikka kerran mikäli siltä tuntuu. Itse en ikinä osaa päästää itseäni yhtään helpolla missään treeneissä. Usein ajattelen jos olen vähän kipeä, että menen tekemään vain ihan kevyen lyhyen treenin salille. Olen kuitenkin todennut, että tuollainen kevyt ja lyhyt treeni ei ikinä minulla toteudu. Jos oikeasti täytyy ottaa rauhassa, en voi lähteä salille ollenkaan.

BootCamp oli oikein positiivinen kokemus ja innolla odotan jo seuraavaa kertaa!

Kesäiset terveiset!

Ulkona on aivan ihanat ja kesäiset kelit! ♥ Aatu on taas vaihteeksi kipeänä, mutta kuumetta kun ei ole ollut ja Aatu on jaksanut hyvin touhuta niin on kyllä vietetty paljon aikaa ulkona. Uimarannalle tekisi kovasti mieli mennä Aatun kanssa, mutta tuon sairastelun vuoksi en oikein uskalla Aatua veteen päästää kauheasti riehumaan.

Kuten varmaan arvata saattaa, nämä kelit on tehneet sen, että ajatukset ei taaskaan ole kauheasti blogissa olleet. Miten nyt onkin jatkuvasti niin jotain että blogia tulee väkisin laiminlyötyä :D Noh ehkä se vaan on tämä kesä. Lauantaina pitäisi kelin muuttua taas kylmemmäksi, joten pakkohan näistä lämpöisistä ja aurinkoisista päivistä on nauttia. Etenkin kun siihen vielä on mahdollisuus. Salillekaan en ole jaksanut lähteä, mutta kävin sentään maanantaina juoksulenkillä pitkästä aikaa. Huomenna alkaisi Bootcamp, jonka järjestää kuntosali, jossa käyn. Tosin tuohon Bootcampiin saa osallistua ihan kuka vain, eikä se maksa mitään. Bootcamp järjestetään ulkona Seinäjoen Joupiskan laskettelurinteiden lähimaastoissa kesäkuun ajan kerran viikossa. Nyt vain tuntuu, että itsellekin on tuo flunssa ainakin vähän tullut ja nenä meinaa olla vähän tukossa. Toivottavasti tämä olo ei tästä pahene ja pääsisin osallistumaan tuohon Bootcampiin! Mikäli pääsen, tulen ehdottomasti kertomaan kokemuksia ja fiiliksiä tänne blogiin.

Ulkona ollaan Aatun kanssa nyt paljon vain oleiltu ja tehty mitä on huvittanut. Aatu on leikkinyt paljon naapurin pojan kanssa kun me äidit ollaan keskenämme juoruttu :D Hah! Paljoa ei siis olla edes omasta kotipihasta lähdetty mihinkään. Ainoa mikä tästä omasta kotipihasta puuttuu, on hiekkalaatikko. Aatu kun tykkää paljon touhuta hiekan kanssa. Kivaa hiekkalaatikkoa ollaankin nyt metsästetty, mutta ei olla sellaista vielä bongattu. Haluttaisiin, että hiekkalaatikko olisi muovinen, jotta sitä voisi siirreellä välillä tuohon meidän taloyhtiön päätyyn ja välillä sitten omaan pihaan. Tänään oltiin aamupäivästä hetki leikkipuistossa, mutta siihen paistaa niin käsittämättömän kuumasti aurinko, että ei siinä kauaa viitsi pienen lapsen kanssa olla. Kukkiakin olen saanut jopa laitettua muutaman ulos. Nimenomaan ihan muutaman. Aiempina keväinä/kesinä olen ollut jotenkin paljon innostuneempi noiden kesäkukkien kanssa. Nyt on ollut vain sellainen fiilis, että kyllä nyt edes yksi kukka täytyy saada mutta that's it. Nyt kukkia on muutama ja kyllä vähän luulen, että ne tosiaan saa nyt riittää. Ei jaksa ottaa riesakseen ja hoidettavakseen kovin montaa :D