Häävalmisteluiden tilanne

Kirkko, check! Juhlapaikka, check! Minun hääpuku, check! Hääpuvulle ompelija, check! hääkuvien ottaja, check! Koristelut, osittain check! Kutsut, osittain check! Musiikki häihin, osittain check! Miehen puku, ei. Hääauto, ei. Kukat, ei. Kampaus&meikki, ei. Sormukset, ei. Oliskohan vielä muuta? :D Mä olen ihan käsittämättömän huono laittamaan mitään ylös... Yleensä sitten aivan viimeisenä alan paperille rustailemaan, että mitä pitäis olla ja mitä jo on jne. Ja tämä pätee siis aivan kaikessa. Typerää, tiedän! Joka kerran jälkeen ajattelen että nyt kunnostaudun ja kun seuraavan kerran tulee joku asia/juttu eteen mitä pitää oikein kunnolla miettiä ja suunnitella niin laitan heti kaiken ylös. Noh....en ole laittanut. Vielä en ole siis näitä häitäkään varten tehnyt mitään listoja (tai noh vieraslista vaivoin saatiin tehtyä :D :D). Nyt ajattelin kyllä, että pakko laittaa oikein paperille ylös mitä kaikkea täytyy muistaa ja mitä jo on ja mitä täytyy vielä hommata/miettiä. Asiaa ei auta yhtään se, että mies on vielä saamattomampi kaikissa tälläisissä asioissa.

Kirkkohan me varattiin heti ensimmäisenä, jotenka se oli ekana lukkoon lyöty asia. Juhlapaikan valinnassa menikin sitten suhteellisen paljon aikaa. Paikka on nyt kuitenkin löytynyt ja lukkoon lyöty. Tärkeimmät asiat on siis hoidossa. Hääpukuja kävin toisen kaasoni kanssa katselemassa muutamaankin otteeseen, kunnes alkoi jo paniikki iskeä, että joku puku on pakko löytää, että sitä ehditään rauhassa muokata. Etenkään pituuden vuoksi kun minulle ei heti valmista pukua löydy. Muutoinkin joka suunnassa niin pienet hääpuvut kun mitä minä tarvitsisin, on kiven alla muutoin kuin itse ompelijalla muokkaamalla. Löysin hääpukuni yhdeltä yksityiseltä myyjältä. Myyjä oli puvun ostanut itselleen, mutta ei ollut lopulta sittenkään kyseistä pukua käyttänyt. Puku on siis käyttämätön ja sain sen mielestäni todella hyvään hintaan. Ensi viikolla pitäisi pukua viedä ompelijalle näytille.

Hääkuvat on lupautunut ottamaan yksi miehen ystävä, joka osallistuu myös itse juhlaan. Sekin asia on onneksi siis hoidossa. Vielä varmistellaan luultavasti miehen siskolta tms., että hänkin ottaisi kuvia järjestelmäkamerallaan itse juhlassa ja kirkossa ettei miehen ystävän taakka kuvien ottajana kasva liian suureksi. Miehen ystävä kun on kuvaamisen lisäksi myös yksi vieraista. Mietittiin myös oikein ammattikuvaajan ottamista, mutta päädyttiin säästämään tässä kohtaa. Miehen ystävä on todella hyvä ottamaan kuvia vaikkei sitä ammatikseen teekkään.

Koristeluita olen jo vähän hankkinut. Esimerkiksi koristetimantteja, lasimurskaa ja hopeisia konfetteja löytyy. Olen käyttänyt paljon aikaa miettien, millainen asettelu olisi kiva pöytiin. Aluksi ajattelin laittaa vähän korkeampien lasimaljakoiden pohjalle lasimurskaa ja upottaa maljakkoon veteen kukan ja vielä päällimmäiseksi laittaa kelluvan kynttilän palamaan. Lisäksi ajattelin aluksi käyttää pöydissä tekolunta. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut ja nyt ajatuksissa olisi saada pöytään jonkinlaista hopeista kaitaliinaa, kaitaliinan päälle pienet keijuvalot ja keijuvalojen päälle jonkinlaista valkoista harsoa, jonka läpi pienet valot loistaisivat. Lisäksi tulisi tuikkukippoihin tuikkuja palamaan ja harson päälle hopeista konfettia ja timantteja. Se on ollut alusta lähtien selvää että jonkinlaista blingblingiä pöytiin tulee. Kukkia pöytiin ei siis luultavasti tule eikä mielestäni etenkään talvihäissä tarvitsekaan olla. Hääkimppu minulle tulee ja mahdollisesti erillinen heittokimppu, mutta siihen taitaa jäädä meidän kukat.

Kutsut on lähes valmiit. Niistäkin olen jo panikoinut, koska meillä on tässä viime viikkojen aikana ollut ihan mukavasti sairastelua ja oma aika sekä energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kutsujen tekemiseen ja miettimiseen. Tällä hetkellä kutsuja on tekemättä enää kaksi. Tekstit kutsukortteihin on tulostamatta, mutta teksti itsessään on valmis. Vähän siis vielä leikkaa-liimaa hommia niin kutsut saa vihdoin postin vietäväksi. Tarkoitus olisi saada kutsut ensi viikon aikana postiin.

Musiikki tulee olemaan meidän häissä melko tärkeässä roolissa. Oli itsestäänselvyys, että meidän häihin musiikkia tulee. Bändiä ei tule, mutta musiikkia kyllä. Musiikkia tullaan soittamaan jo syömisen ja kahvittelun aikana ja suuremmat jamit alkavat myöhemmin illalla. Kirkkoon toivoisin etenkin saapumismusiikiksi jotain muuta kuin urkumusiikkia... En tiedä onko se mahdollista edes. Se asia täytyy vielä selvittää. Hieman päänvaivaa aiheuttaa myös se, että juhlapaikalla ei ole kunnon äänentoistovarusteluita valmiiksi. Kovassa pohdinnassa onkin nyt, että riittääkö meidän kotoa löytyvät musiikkivehkeet siihen tilaan. Ei millään huvittaisi vuokrata niitä mistään. Rahan menoa olisi sekin... Häävalssia meille ei tule, mutta häätanssi ehdottomasti. Valssejakin juhlissa varmasti kuitenkin muutamia soitetaan.

Miehen puku on vielä aivan totaalisen täysin vaiheessa. Ideaa siihen on kyllä katsottu ja joku ajatus siitä on, mutta toteutus on vielä täysi nolla... Pitäisi saada aktivoitua tuo mies nyt jotenkin! Hääauto on myös vielä varaamatta. Haluttaisiin joku uusi hieno auto. Ei olla yhtään sen tyylisiä ihmisiä, että lähdettäisiin kirkosta millään vanhalla autolla, millaisia monet käyttävät hääpäivänään. Tämä on myös asia mihin täytyisi tuo toinen osapuoli nyt saada kunnolla aktivoitua tai joudutaan pian omalla autolla kurvaamaan kirkolta juhlapaikalle. Kukkia meille ei tosiaan luultavasti oman hääkimpun lisäksi juurikaan tule (ehkä kaasoille joku juttu käteen ja miehelle viehe tms.? Vaiheessa vielä näiden mietintä). Joku kukkia myyvä paikka täytyisi nyt kuitenkin jo hiljalleen valita hääkimpun tekijäksi ja alkaa tosissaan miettiä, että millaisen kimpun haluan. Valkoista ja blingblingiä tietysti ainakin :D Kampaajaa/meikkiä en ole myöskään vielä varannut, mutta tarkoitus on. Itse en ala mitään näihin hiuksiin ja naamaan värkkäämään noin tärkeänä päivänä. En oikein tiedä vielä miten hiukseni haluaisin. Minun hiukset eivät ole mitenkään erityisen pitkät, jotenka se tuo vähän rajoitteita. En myöskään halua viritellä päähäni mitään lisäkkeitä tms. Minulle ei ole muodostunut mitään luottokampaajaa ja sne takia onkin hankala arpoa, että kenelle menen meikin ja ja kampauksen tekemään.

Vihkisormukset myös vielä uupuu. Miehelle ei luultavasti toista sormusta edes hankita vaan hänellä yhdistyy kihla- ja vihkisormus. Minulle erillinen vihkisormus tulee ja joku ajatus minulla jo on millainen sen haluaisin olevan. Nyt täytyisi vain lähteä kiertelemään kultasepänliikkeitä ja valitsemaan se oikea. Kihlasormukset täytyy tietenkin myös huoltaa ennen suurta päivää.

Kyllä tässä siis vielä miettimistä riittää. Nyt kun saisi seuraavaksi ne kutsut lähtemään vieraille niin vierisi taas yksi kivi sydämmeltä pois.

Meidän perhepeti

Aina olen ollut ainakin jossain määrin perhepetiä vastaan oman perheen kohdalla. Ikinä en ole täysin lapseltani keiltänyt meidän sängyssä nukkumista, mutta olen huolehtinut, ettei siitä tule tapa. Aatu on nukkunut heti vauvasta lähtien omassa pinnasängyssä ja silloin tällöin pieniä hetkiä yöstä/aamuyöstä/aamusta vieressä. Siirrettiin Aatu n.5kk iässä omaan huoneeseen nukkumaan. Varsinaista protestointia omassa huoneessa/omassa sängyssä nukkumiselle ei ole koskaan tullut. Itseasiassa Aatu on aina nukkunut kaikista parhaiten omassa sängyssään. Joskus ärsytti se, että Aatu ei osannut ollenkaan rauhottua nukkumaan meidän väliin. Edes silloin tällöin olisi ollut mukava kun toinen olisi rauhassa tuhissut vieressä.

Tällä hetkellä tuntuu olevan historiaa tuo omassa huoneessa ja etenkin omassa sängyssä nukkuminen! Aatun yöt on ollut enemmän ja vähemmän levottomia oikeastaan siitä lähtien kun hoito alkoi. 24/7 flunssa iski Aatuun n.1-2 viikkoa hoidon alkamisesta ja jatkuu edelleen. On otettu melkein "puoliväkisin" Aatu nukkumaan meidän väliin aina jossain vaiheessa yötä, kun ei ole jaksettu hypätä Aatun sängyllä tai hengailla ympäri asuntoa Aatu sylissä. Eihän Aatu aluksi meinannut millään rauhottua meidän väliin nukkumaan. Siitä kierre kuitenkin lähti. Aatu tottui melko nopeasti lopulta meidän välissä nukkumiseen ja nyt siitä tuntuu tulleen tapa. Omaan sänkyyn nukahdetaan illalla välillä kovempien ja välillä vähän pienempien taisteluiden jälkeen mutta jo alkuyöstä kuuluu huoneesta itku ja mikään muu ei auta kun viereen ottaminen jos aikoo itse saada edes vähän unta ennen työpäivää ja toki Aatunkin täytyy hoitopäivät jaksaa. Välillä on käyty tarkistamassa Aatu lääkärissä, kun yöt on olleet niin levottomia. Kaikilla muilla kerroilla kaikki on ollut lääkärissä ok, paitsi nyt tällä viikolla kun taas vaihteeksi pistäydyin lääkärissä Aatun kanssa. Korvatulehdus oli tuomio sekä pitkittynyt flunssa. Antibiootit sai korvatulehdukseen ja muuta lääkettä yskään/muihin flunssan oireisiin. Eilen illalla/yöllä Aatu taas itki muutaman tunnin ensin omassa sängyssään nukuttuaan. Heti kun luokse meni, viisoi kädellä meidän makkariin. Ei puhettakaan, että olisi suostunut enää omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn jäämään loppuyöksi. Siinä pari hetkeä mielessäni mietin, että jaksanko alkaa taistelemaan asiasta. Miehellekin huikkasin, että annetaanko periksi vai taistellaanko. Otettiin viereen.... Ja siitähän ilo syntyi Aatulle. Heti kun tajusi pääsevänsä meidän väliin, alkoi nauraa ja oli niiiin hyvällä tuulella. Aatu alkoi kuitenkin onneksi heti uudestaan nukkumaan ja nukkuikin aamuun saakka heräämättä! Useamman tunnin yhtäjaksoiset yöunet ovat olleet tässä asunnossa viime aikoina todella harvinaisia. Nyt ei siis milläään riitä voimavarat pakottaa Aatua nukkumaan taas omassa sängyssä ja huoneessa koko yön. Aluksi Aatu nukkui meidän välissä jotenkin todella leveästi ja potki ja hakkasi käsillään jatkuvasti. Yhtenä yönä siirryin nukkumaan osan yöstä Aatun sänkyyn kun en jaksanut sitä touhua. Nyt Aatu tuntuu oppineen vähän rauhallisemman nukkumisen meidän välissä ja viimeisimpinä öinä olen itsekin saanut ihan hyvin nukuttua vaikka Aatu onkin meidän välissä.

Olosuhteiden pakosta siis sallitaan nyt perhepedissä nukkuminen. Pääasia, että kaikki tässä asunnossa saisivat edes välillä nukkua paremmin yöunensa. Katsotaan sitä omassa sängyssä nukkumista sitten joskus.... Se olisi kyllä enemmän kuin kiva, jos Aatu itse kömpisi sängystään meidän viereen eikä alottaisi sitä kauheaa huutokonserttia ja vaatisi, että hänet haetaan ja kannetaan. Mutta onhan se toisaalta ihanaa, kun oma lapsi vihdoin suostuu rauhassa tuhisemaan vieressä, herää hyväntuulisena ja änkee itsensä aivan lähelle ♥ 

P.S. Seuraavassa postauksessa vähän välitietoja häistä

Kuningas Alkoholi

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen tästä aiheesta. Tai lähinnä siitä, mikä on mielipiteeni alkoholiin ja millainen alkoholin käyttäjä itse olen.

Alkoholi...Niin...Suomessa tuttuakin tutumpi aihe mutta silti hyvinkin vaiettu asia. Omasta mielestäni Suomessa käytetään aivan liikaa alkoholia ja nimenomaan humaltumistarkoituksessa. Kuinka paljon alkoholin suurkulutus onkaan tuonut ongelmia suomalaisille sekä aivan yksityisinä käyttäjinä että aivan valtakunnallisesti?

Itse olen käyttänyt alkoholia runsaasti teinivuosina ja ammattikorkeakouluaikanakin alkoholin kulutus oli melko huimaa. Etenkin ammattikorkean viimeisenä vuotena iski tylsistyminen koko alkoholin kittaamiseen ja ainaiseen biletykseen/baarissa hengailuun. Eikö tässä elämässä todella ole muuta? Eikö hauskaa oikeasti voisi pitää ilman alkoholiakin? Kaksin käsin alkoholin kiskomiseen tuli totaalinen pysähdys ammattikorkeakoulun loputtua. Toki osittain syynä oli työelämään meno, mutta suurin syy oli ehdottomasti se, että ei yksinkertaisesti vain huvittanut. Ei todellakaan huvittanut bilettää viikonloppuna pää täynnä alkoholia ja muutoin kuluttaa kaikki aika huonovointisena sängyn/sohvan nurkassa miettien, että mitähän sitä edellisenä iltana oikein tapahtui.

Työelämässä ehdin olla noin vuoden, kunnes tulin raskaasti. Silloin en tietenkään nauttinut edes niitä harvoja kertoja alkoholia, mitä ennen. Imetys jatkoi alkoholittomuutta. Imetyksen loputtuakaan en alkanut alkoholia juurikaan käyttää. En kokenut tarvetta lähteä mihinkään bilettämään, kun Aatukin oli vielä niin pieni.

Viimeisen melkein kolmen vuoden aikana olen juonut itseni kunnolla humalaan tasan kerran. Tuo yksi kerta oli tämän vuoden tammikuussa, kun oltiin miehen kanssa juhlimassa veljeni kolmikymppisiä. Tuon illan jälkeen muistui mieleen taas hyvin kirkkaana se, miksi alkoholin juominen humaltumiseen saakka ei ole kiva juttu. Tuon illan jälkeen olen kyllä nauttinut alkoholia, mutta en niin, että olisin kunnolla humalassa. 

En ole siis todellakaan mikään absolutisti. Tykkään kuitenkin nykyään nauttia alkoholia hyvin hillitysti. Yksi tai kaksi lasia hyvää viiniä viikonloppuna riittää oikein hyvin. En osaisi oikein edes kuvitella itseäni riekkumassa missään baarissa totaalisen humalassa enää nykyään. Ruoan kanssa tykkään juoda lasillisen viiniä. Sitäkin teen kuitenkin suhteellisen harvoin, mutta minulle ei ole ongelma nauttia Aatun läsnä ollessa sitä yhtä tai kahta lasia viiniä. Ja nimenomaan YHTÄ TAI KAHTA lasia viiniä ja yleensä ruoan kanssa sekin. Mikäli yhtään enemmän alkoholia olisi tarkoitus nauttia, en haluaisi, että Aatu on samassa tilassa. Aatun ei todellakaan tarvitse, eikä hän edes saa, nähdä minua humalassa. Usein viikonloppuisin saatan sen yhden tai kaksi lasia viiniä juoda illalla tv:tä katsellen ja rentoutuen, kun Aatu on jo mennyt nukkumaan. Toivoisin kovasti, että Suomeen rantautuisi enemmän Etelä-Eurooppalainen tyyli nauttia alkoholia hyvän ruoan kanssa ja seurustellessa ilman, että ainut päämäärä olisi humaltua oikein kunnolla. Itseä oikein ärsyttää suomalaisten junttius alkoholin käytössä. Alkoholin tulee olla mahdollisimman halpaa ja sitä tulee olla mahdollisimman paljon. Itse juoman mausta viis, kunhan prosentteja on tarpeeksi. Hyh! Ei mene minun ymmärrykseen enää nykyään tuollainen ajatus. Nykyään sitä on myös oppinut, että kivaa ja rentouttavaa voi todellakin olla myös ilman alkoholia tai vain sen yhden viinilasillisen kanssa.

Liikunnasta ja sen määrästä

Mun liikunnan määrä viime aikoina on ollut surkea! Salilla olen käynyt kerran viikossa tai en ollenkaan. Onneksi edes työ on hyvin liikuttavaa ja Aatun kanssa touhuaminen on myös melko liikunnallista.

Aika ja jaksaminen ei vain ole antanut periksi salilla hyppäämiselle. Häitä on ollut pakko melko intensiivisesti nyt miettiä joka raossa kun pystyy ja Aatun/perheen kanssa olen tietysti myös halunnut viettää aikaa. Joinakin iltoina on ollut pakko lähteä käymään kaupassa kun jääkaappi alkaa jo huutaa tyhjyyttään jne. Siinä ne illat on sitten mennytkin.... Enkä ole yhtään sen tyyppinen että pystyisin/jaksaisin lähteä salille vielä sen jälkeen kun Aatu on mennyt nukkumaan. Tuosta kerran viikossa salilla käynnistä olen yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni. Oma mieli alkaa tökkiä ja pahasti jos ei kertaakaan viikon aikana pääse sitä purkamaan johonkin omaan liikunnalliseen hetkeen.

Kun salilla käynnit on nyt aivan minimissä, olen yrittänyt ainakin joinakin iltoina jumpata samalla kun touhuan Aatun kanssa. Aatun mielestä on hurjan hassua kun harpon askelkyykkyjä ulkona tai sisällä ympäriinsä. Usein Aatu yrittää myös matkia sitä mitä teen. Leikkipuistossa pyrin myös liikkumaan mahdollisimman paljon, etenkin jos siellä ei ole muita. Kyykystä hyppääminen ja samalla keinulle vauhdin antaminen on melko tehokasta ja lapsenkin mielestä hauskaa seurattavaa. Tai kun lapsi kiipeää liukumäkeen voi itse samalla tehdä seisovilteen punnerruksia kädet liukumäen rappusten kaiteissa. Ylipäätään aina kun liikun Aatun kanssa etenkin ulkona, pyrin ottamaan myös itselleni kaiken liikunnallisen hyödyn. Sisälläkin pyörittelen paljon Aatua sylissä, hyppyytän, "lennätän", teen kyykkyjä Aatu sylissä jne. Nyt siis vain kaikki liikunta mitä arjen lomassa on mahdollista toteuttaa täytyy ottaa käyttöön ettei kunto aivan rapistu kun salille ei ehdi.

Kesä 2016 Powerpark

Karkkibuffet?

Taitaapi olla nämä minun postaukset nyt melko hää-aiheisia jonkin aikaa kun kaikki hääjutut on nyt päällimmäisenä mielessä ja suunnittelun alla. Koittakaa kestää! :D Seuraavassa postauksessa kirjoittelen minun liikunnasta ja sen määrästä tällä hetkellä, jotenka kyllä postauksia on muustakin kuin häistä tulossa.

Mutta siis...Karkkibuffet... Olin pitkään sitä mieltä, että meidän häihin ei mitään turhanpäiväistä karkkibuffettia tule. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä asiaa uudelleen. En mitenkään kannusta muita syömään kauheasti makeaa. Esimerkiksi Aatu ei ole vielä ikinä maistanut karkkia ja muitakin makeita (kakkua, pullaa jne.) todella maltillisesti ja pieninä annoksina. Ehkä nyt kuitenkin pitäisi häissä relata tuosta ajatuksesta, että ei niin paljon makeaa. Nyt alkaa olla melko varmaa, että pidetään häät paikassa, jossa hintaan kuuluu kahvin kanssa vain kakku ja lusikkaleivät. Karkkibuffetin karkit toisivat mukavasti lisää vaihtoehtoja kahvin/teen/mehun kanssa nautittavaksi eikä tarvitsisi ottaa lisähinnalla mitään muuta makeaa tarjottavaa itse juhlapaikasta. Juhlapaikasta tulee kaikki muu tarjoilu, mutta karkkibuffetin sinne saa itse pystyttää mikäli niin haluaa. Tänään käytiin paikkaa katsomassa paremmin ja esittelijä sanoi, että nykyään käytännössä kaikilla sellainen karkkibuffet on. Eihän meillä tietysti tarvitsisi olla vaikka "kaikilla" muilla on. Aloin vain miettiä tuon käynnin jälkeen, että noh miksipä ei myös meille... Niin se mieli muuttuu (ja budjetti repee liitoksistaan, hah :D säästetään sitten jossain toisessa kohtaa...)...

Kuva Pinterestistä

Kuva Pinterestistä

Yllä olevien kaltaiset karkkibuffetit olisi mahtavat. Olisi kiva, että karkkien väritys myötäilisi muuta teemaa, eikä kulhoissa olisi sekaisin ties minkä värisiä karkkeja. Katsotaan kuinka paljon löydetään meidän teemaväreihin sopivia karkkeja vai täytyykö lopulta antaa periksi ja ottaa myös vähän muun värisiä karkkeja mukaan.