Nyt viime aikoina on tullut huomattua, että entistä useampi äiti, jolla on n.1-2 vuotias lapsi, on uudelleen raskaana. Väkisin sitä tulee mietittyä, että "pitäisikö" sitä itsekin jo olla. Vaikka tietenkään ei ole mitenkään sanottua, että tuosta noin vain tulisin edes uudestaan raskaaksi.
Olen pyöritellyt tuota toista lasta mielessäni enemmän ja vähemmän jo jonkin aikaa. Toisaalta miettii, että olisiko etenkin Aatun kannalta kiva, jos sisaruksen kanssa olisi suht pieni ikäero. Lisäksi on tullut mietittyä, että pitäisikö sitä nyt vain yrittää tehdä se toinen lapsi tähän "samaan rytäkkään". On pohdittu, että meidän lapsimäärä olisi mahdollisesti se kaksi. Jotenka jos toisen yrittäisi tähän nyt jo pian saada olisi se sitten vähän niin kuin siinä.
Kuva otettu noin kuukausi ennen Aatun syntymää |
Mies on ollut nyt koko ajan sitä mieltä että toista lasta ei edes yritetä ainakaan vielä. Aatun yöt on edelleen todella vaihtelevia ja kokonaisia öitä meillä nukutaan harvoin. Nytkin on aikaa varmasti ainakin kuukausi, kun Aatu on viimeksi nukkunut illasta aamuun saakka. Väsymys tekee minusta hirviön. Silloin pinna palaa todella herkästi, kaikki ärsyttää ja itkettää! Tarvitsen siis todellakin hyvät yöunet. Pelkästään jo noita öitä ajatellen tuntuisi aivan hullulta tuoda tähän tilanteeseen vielä pieni vauva. Usein olen sanonutkin miehelle että ajattele jos tässä olisi vielä pieni vauva jota pitäisi jaksaa hoitaa.
Kerroinkin kun aloin tätä blogia taas uudestaan kirjoittamaan, että epäilen minulla olleen jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus oikeastaan koko Aatun vauvavuoden ajan. Pelko siitä, että samat fiilikset ja olot toistuisi taas seuraavan vauvan kanssa on minulla olemassa melko vahvana. Myös tuo ajatus jarruttaa mietteitä toisesta lapsesta. Muutoinkin olen sellaista tyyppiä joka murehtii ja miettii aivan liikaa asioita. Pienen vauvan/lapsen kanssa se ei todellakaan ole ainakaan aina hyvä juttu.
Sydän ehkä voisikin jo sanoa, että toinen lapsi saisi tulla jos on tullakseen, mutta järki sanoo että ehdottomasti ei ainakaan vielä! Välillä järki jopa kyseenalaistaa, että tuleeko meille ikinä toista lasta :D Sitäkin on mietitty, että mitäs jos Aatu jäisi sittenkin meidän ainoaksi lapseksi. Jotenkin kuitenkin sellainen palo ja ajatus mielestä väkisin tunkee läpi, että täytyy Aatulle edes yrittää saada joskus sisarus.
Vaikka sydän voisikin olla jo valmis toiseen lapseen, yritän nyt vahvasti enemmän kuunnella järkeä. Toisen lapsen aika on ehkä joskus myöhemmin, mutta ei vielä. En muutoinkaan pidä vähän pidempää ikäeroa lasten välillä mitenkään kauhean huonona juttuna. Itselläni on veli, joka on minua 4 vuotta ja 9 kuukautta vanhempi. En ole koskaan edes miettinyt, että olisi jotenkin tyhmää, että veljeni on niinkin paljon minua vanhempi. Meidän välit veljen kanssa ovat pysyneet aina läheisinä ja nykyäänkin soitellaan toisillemme vähintään kahden viikon välein. Oikeastaan tyhmältä tuntuu tällä hetkellä minun ja veljen välillä vain välimatka paikkakuntien välillä joissa asutaan. Siitä syystä ei nähdä kovin usein, ehkä kerran kahdessa/kolmessa kuukaudessa. Ehdottomasti näkisimme paljon useammin, mikäli asuttaisiin lähempänä toisiamme.
Toinen lapsi meillä on siis ajatuksissa, mutta ei vielä ajankohtainen. Ehkä joskus lähivuosina...Tai ehkä kuitenkin Aatu jää meidän ainoaksi...Aika näyttää kuinka meidän käy. Nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi nautitaan elämästä ja arjesta kolmihenkisenä perheenä.
Sydän ehkä voisikin jo sanoa, että toinen lapsi saisi tulla jos on tullakseen, mutta järki sanoo että ehdottomasti ei ainakaan vielä! Välillä järki jopa kyseenalaistaa, että tuleeko meille ikinä toista lasta :D Sitäkin on mietitty, että mitäs jos Aatu jäisi sittenkin meidän ainoaksi lapseksi. Jotenkin kuitenkin sellainen palo ja ajatus mielestä väkisin tunkee läpi, että täytyy Aatulle edes yrittää saada joskus sisarus.
Vaikka sydän voisikin olla jo valmis toiseen lapseen, yritän nyt vahvasti enemmän kuunnella järkeä. Toisen lapsen aika on ehkä joskus myöhemmin, mutta ei vielä. En muutoinkaan pidä vähän pidempää ikäeroa lasten välillä mitenkään kauhean huonona juttuna. Itselläni on veli, joka on minua 4 vuotta ja 9 kuukautta vanhempi. En ole koskaan edes miettinyt, että olisi jotenkin tyhmää, että veljeni on niinkin paljon minua vanhempi. Meidän välit veljen kanssa ovat pysyneet aina läheisinä ja nykyäänkin soitellaan toisillemme vähintään kahden viikon välein. Oikeastaan tyhmältä tuntuu tällä hetkellä minun ja veljen välillä vain välimatka paikkakuntien välillä joissa asutaan. Siitä syystä ei nähdä kovin usein, ehkä kerran kahdessa/kolmessa kuukaudessa. Ehdottomasti näkisimme paljon useammin, mikäli asuttaisiin lähempänä toisiamme.
Toinen lapsi meillä on siis ajatuksissa, mutta ei vielä ajankohtainen. Ehkä joskus lähivuosina...Tai ehkä kuitenkin Aatu jää meidän ainoaksi...Aika näyttää kuinka meidän käy. Nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi nautitaan elämästä ja arjesta kolmihenkisenä perheenä.