Tahdon!

Nyt on sanottu toisellemme miehen kanssa tahdon. Takana on aivan mahtava päivä ja kaikki sujui ainakin omasta mielestäni paremmin kuin hyvin. Pari viikkoa ennen häitä oli tosi kiireisiä eikä aikaa jäänyt kirjoitella tänne blogiin.

Nyt alkaa olla tilanne rauhoittunut ja ehtii jo vähän vetää tuota hääpäivää yhteen. Päivä alkoi heti aamulla kampauksella sekä meikillä. Kampaamon tuolissa vierähtikin melkein kolme tuntia. Siitä suoraan mäkin autolinjalle kaasojen kanssa hakemaan jotain syömistä ennen kuin aivan alkoi heikottaa. Täytyy sanoa että tuossa hetkessä mäkki ei kyllä ollut mikään nopein mahdollinen vaihtoehto vaan saatiin yllättävän pitkään odotella autossa ruokiamme. Ruoat vihdoin saatuamme syötiin ne melko lennossa ja kiirehdittiin vaihtamaan vaatteita että päästään kuvauksiin. Aurinko paistoi, mutta kävi ihan järkyttävä tuuli! Kaasot nauroivat, että ei tiedä onko heillä mekko vai housut kun tuuli veti mekkoa ihan mihin sattuu. Hytistiin kaikki kylmästä ja lopulta kuvien ottamiset hoidettiin melko nopeasti. Toisaalta oli mukava kun ennen kirkkoon menoa ehti vähän rauhottua. Tuulen vuoksi kampauksestani lähti irtautumaan muutama hiussuortuva ja kaasot niitä yrittivät paikkailla ennen alttarille astelua.

Kirkossa kaikki meni loistavasti. Kaasoni laulama ja hänen miehensä säestämä Oothan tässä vielä huomenna-kappale, oli aivan mieletön. Sormuslupauksenkin muistin hyvin vaikka sitä ehkä eniten jännitin. Aatu toi bestmanin avustuksella sormuksen miehelleni ja sekin meni paremmin kuin hyvin. Aatu käyttäytyi ylipäätään kirkossa todella mallikkaasti vaikka pappi vihkikeskustelussa niin kovasti pelotteli, että mitäs jos Aatu alkaa kovasti vihkimisen aikana itkemään. 

Juuri ennen hääpäivää pieniä sydämentykytyksiä aiheutti musiikki kirkossa. Olin viestitellyt jo hyvän aikaa sitten jonkun pääkanttorin kanssa meidän toivekappaleista kirkkoon (meidän tilaisuuden kanttoria ei silloin vielä tiedetty). Meidän tilaisuuden kanttori oltiin vähän myöhemmin valittu mutta pääkanttori ei sitten ollutkaan välittänyt viestiä kappaleistä meidän kanttorille vaikka niin luulin/oletin. Hääviikolla tuli itselle sellainen olo, että onkohan ne kirkkokappaleet nyt varmasti ok ja laitoin meidän kanttorille viestiä niistä. Seuraavana päivänä kanttori soitti että ei ollut kappaleista mitään keltään kuullut eikä pysty niin nopealla aikataululla 100% varmuudella lupaamaan, että hän voi juuri ne kappaleet soittaa kirkossa, kun ei ollut niitä ikinä ennen soittanut. Lopulta perjantai-iltapäivänä (häät oli lauantaina) kanttori soitti ja ilmoitti että kappaleet ovat mahdolliset ja hän pystyy ne soittamaan. Huh mikä helpotus se oli!

Sädetikkujen tuikkeen saattelemana siirryttiin miehen kanssa kirkosta vihkimisen jälkeen hääautoon ja lähdettiin juhlapaikalle. Juhlapaikalla kaikki meni todella hyvin. Mitä nyt lapset meinasivat vähän turhan paljon välillä villiintyä. Minulla ja miehellä pysyi hyvä fiilis koko illan ja kaasot sekä bestman hoitivat iltaa eteenpäin ihan mahtavasti! Valokuvaaja (miehen ystävä) sai otettua todella hyviä kuvia. Illan aikana alkoi sataa lunta. Asian huomattuamme sännättiin miehen, valokuvaajan ja bestmanin kanssa ulos ottamaan aivan mahtavia kuvia! Oli jo pimeää, lunta tuprutti taivaalta ja me seistiin miehen kanssa katulampun alla. Yksi kuva tuosta kuvaussessiosta ollaan jo saatu itselle ja vitsit että olin kuvasta ihan fiiliksissä!

Pari myöhäisintä tuntia juhlapaikalla juhlittiin pienemmällä porukalla. Vaikka porukka pieneni, niin fiilis pysyi todella hyvänä. En oikeasti edes uskonut, että voisin olla koko päivän niin hyvällä fiiliksellä kuin olin! Ja miten oikealta koko tilanne tuntuikaan! Vihdoin minä ja mies saatiin toisemme ihan virallisesti ja se tuntuu yksinkertaisesti niin oikealta ja nimenomaan siltä, että vihdoin! Sukunimenvaihdokseen tottumisessa menee varmasti jonkin aikaa. Ainakin vielä olen vastannut esimerkiksi töissä puhelimeen ja esitellyt itseni vanhalla sukunimellä :D Ehkä sitä pikkuhiljaa oppii...

H-hetki lähestyy!

H-hetki alkaa lähestyä ja ainakin itestä tuntuu että moni asia on vielä rempallaan! Kaikki hankinnat on onneksi melko pitkälle tehty. Jotain pikkujuttuja täytyy vielä käydä hommaamassa mutta pääosin hankinnat on kunnossa.

Vieraiden ilmoittautuminen loppui perjantaina jotenka nyt alkaa olla koossa vieraat, jotka häihin tulevat. Pöytäkartta on myös oikeastaan valmis. Piakkoin pitäisi pöytäkartta ja vierasmäärät laittaa juhlapaikalle tiedoksi. Samalla on tässä tullut esille muitakin asioita jotka täytyy vielä juhlapaikalta kysäistä. Tälläisiä asioita on esimerkiksi tupakkapaikan sijainti, videotykin käyttö (ei tiedetty tarvitsevamme videotykkiä ennen kuin bestman eilen ilmoitti että sitä tarvitaankin :D), hoitopöytä vauvoja varten (onko sellaista?), kuinka yleensä tapahtunut juhlien alun onnittelujutut.... Lisäksi miehen täytyy käydä vielä testaamassa kuinka saadaan kuulumaan ruokailun ja kahvituksen aikana taustalla soiva musiikki juhlapaikan katossa olevista kaiuttimista.

Pieni pelko oli tuossa siitä, että tuleeko kaikki meidän koristeluihin tarkoitetut tavarat perille ennen häitä. Paljon tilattiin koristelutavaroita ebaystä ja siitä kun ei sitten ikinä tiedä koska tarkalleen tavarat tulee. Yksi valoverho jo joutui kadoksiin, joka toisaalta oli myös onni meille koska todettiin sittenkin tarvitsevamme isompaa valoverhoa. Myyjältä tuli siis tieto, että valoverho on kadonnut, mies maksoi välirahan suurempaan valoverhoon ja se lähetettiin meille. Tuota valoverhoa eniten pelkäsin, että tuleeko se vai ei. Onneksi se kuitenkin yksi päivä oli ilmestynyt meidän postilaatikkoon!

Nyt täytyisi kirjoittaa koneella päivän menu sekä ohjelma ja tulostaa ne sekä liimata pöytiin tuleviin kartonkikolmioihin. Aluksi pohdin noita kolmioita, että joku muu tyyli voisi olla kivempi ja pöytien numeroissakin mietin jotain hienompaa ja tyylikkäämpää tapaa. Jotenkin nyt vain alkaa jo hiljalleen väsyä kaikkien tarvikkeiden hankintaan ja mietintään, niin nyt vain mennään sieltä mistä helpoin on. A4-kokoisia helmiäisvalkoisia kartonkeja löytyi valmiiksi iso pino niin niistä vain äkkiä taittelin kolmiot ja laitoin yhdeltö sivulta pienellä silkkinauhan pätkällä kiinni. Onnittelukortteja varten päällystin pahvilaatikon hopeisellä lahjapaperilla ja helmiäisvalkoisella vähän kirjailin. Näin oli hetkessä valmis laatikko johon vieraat saavat kortit tiputtaa ettei kenenkään tarvitse niitä olla keräämässä vierailta eivätkä ne myöskään leviä pitkin lahjapöytää.

Tässä vähän extemporee päätettiin, että meidän häihin tulee hääbingo. Olin aiemmin ajatellut ettei sellaista meille tulisi, mutta on kuitenkin kiva, että vierailla on jotain ns. "tekemistä". Tuollainen bingohan tietysti on myös aivan vapaaehtoinen jotenka jos tuntee epämukavaksi sellaista täyttää, niin ei tietenkään tarvitse. Bingoa varten täytyy laput vielä tehdä ja tulostaa.

Kihlasormukset meillä on tällä hetkellä huollettavana ja vihkisormus odottaa kaiverrettuna hakemista kultasepänliikkeestä. Miehen puku odottaa jo kaapissa valmiina ja oman häämekon saan mitä luultavimmin tänään mukaan ompelijalta. IIKS! Aatun vaatteet on housujen lyhentämistä vaille valmiit.

Kyllä tässä siis melko valmiita aletaan olla. Kaasojen ja bestmanin kanssa täytyy virlä yksityiskohtia viilata ja sopia. Lisäksi kirkosta ei ole kuulunut vielä mitään! Kysyin jo vähän aikaa sitten seurakunnalta, että onkohan meidän tilaisuuteen jo pappi ja kanttori valittu kun mitään ei ole kuulunut. Kuulemma on ja saatiin nimet sekä puhelinnumerot. Saatiin myös tieto, että pappi yleensä ottaa yhteyttä 1-2viikkoa ennen häitä. Mielestäni etenkin tuo yksi viikko ennen on todella myöhään tässä nykyisessä kiireisessä ja aikataulutetussa maailmassa! Luultavasti tänään soitellaan itse papille ja kysellään jo jutteluaikaa sekä kirkkoharjoitusaikaa.

Pienoinen täpinä tässä alkaa näistä bailuista jo itsellä olla. Paniikki meinaa iskeä, ettei ehditä millään saamaan kaikkea valmiiksi. Sitä myös pelkään, että meidän koristeluaika loppuu aivan totaalisesti kesken tai joku tekniikkajuttu ei toimikkaan heti niin kuin miesväki on ajatellut ja yrittävät sitten niitä hommia saada kuntoon koko koristeluajan.... Tietysti pelottaa ja jännittää myös vähän kaikki itse hääpäivässä, että onnistuuko kaikki ja viihtyykö vieraat ja tuleeko vieraat paikalle ja ja ja....riittäähän näitä stressattavia asioita. Nyt täytyy vain muistaa hengitellä syyyyväään ja rauhassa aina välillä ja luottaa ainakin osittain siihen että asiat järjestyy kyllä.