Mainio AW16 Drop 1 + metsäretki

Siitä lähtien kun olen lastenvaatteisiin niin sanotusta hurahtanut, olen tykännyt Mainion vaatteista. Jotenkin vaan kuosit on aina kolahtanut. Tosin AW15 malliston vaatteista värit ei napannut ollenkaan. Sen vuoksi AW15 malliston vaatteista ei meille päätynyt mitään, vaikka kuosit olisi kyllä ollut kivoja. SS15 mallisto oli ensimmäinen mallisto josta ostin Aatulle vaatteita ja tykkäsin niistä kovasti. Edelleen meillä on yksi käytettynä ostettu SS15 malliston paita käytössä. SS16 malliston kuosit ja värit olivat myös kivoja, mutta jostain kumman syystä en heti dropeista mitään ostanut ja sitten kun jotain olisin halunnut tilata, oli Aatulle sopivat koot jo menneet. 

Nyt seurasin jo etukäteen millaisia kuoseja ja värejä AW16 mallistossa on tulossa ja taas löytyi kivoja omaa silmää miellyttäviä juttuja vaikka kuinka. Tällä kertaa sekä äidille että pojalle. Heti, kun drop 1 mallisto julkaistiin, olin kärppänä valmiina tilaamaan, että saan sen mitä haluan eikä tarvitse myöhemmin harmitella liian myöhään tilaamista. Aatulle tilasin Chalk-collegehousut harmaansinisinä sekä saman kuosin collegepaidan. Itselleni tilasin Pencil-kuosin legginsit. Muuta en tilannut, koska en raaskinnut. Muutakin tilattavaa olisi siis kyllä löytynyt. 

Tilaus saapui lähipostiin todella nopeasti. Tein tilauksen maanantaina aamulla ja jo torstaina sain hakea pakettia. Aatun vaatteet olivat tosi hyvät. Omien Pencil-legginsien kuosi ja väri olivat kyllä kivoja, mutta vaikka otin legginsit pienimmässä mahdollisessa koossa, olivat ne minulle liian suuret. Pesin legginsit kerran toivoen, että ne edes vähän kutistuisivat pesussa. Yhtenä päivänä pidin legginsejä, mutta jouduin toteamaan että kyllä ne vaan on liian löysät minun makuun. Tuli sellainen kalsari-fiilis kun ne olivat jalassa. Nyt legginsit ovatkin menossa jo toiselle käyttäjälle, jolle ne toivottavasti sopivat minua paremmin. On todella harmi, että Mainion aikuisten pieninkin koko on minulle liian suuri. Lasten vaatteissa koot loppuvat kokoon 134/140, joka taasen on kyllä liian pieni vaikka pienikokoinen olenkin. Esimerkiksi Vimman ja Papun legginseistä minulla on käytössä lasten 150 koko ja se on minulle juuri sopiva. Mainion vaatteissa mikään koko ei nähtävästi ole minulle hyvä, jotenka valitettavasti Mainion vaatteet jää omalta osaltani ostamatta vaikka kuosit ja värit olisivat todella ihania. Täytyy jatkaa vain Aatulle ostamista tältä merkiltä.

Onneksi kuitenkin Aatun vaatteet olivat hyviä. Pienellä varauksella tilasin vaatteet kokoa 86/92. Meillä on nyt alettu siirtyä kokoon 92 ja mietin, että hitsi jos nuo Mainion vaatteet eivät sovi kuin pari kuukautta. Eihän sitä tietysti ikinä tiedä millainen kasvupyrähdys Aatulle yhtäkkiä tulee, mutta kyllä nuo Mainion vaatteet sen verran reiluja vielä olivat, että mitä luultavimmin menevät useamman kuukauden mutta vaatteet pystyy ottaa käyttöön jo nyt. Tarkoitus oli ottaa sovituskuvaa uusista Mainion vaatteista Aatun päällä, mutta kummasti taas tämäkin päivä vierähti niin että en ehtinyt/muistanut kuin napata vaatteet Aatun laatikosta kuvaamista ja tätä postausta varten. Legginseistä ei myöskään valitettavasti ole sovituskuvaa minun päälläni.

Aatun vaatteet AW16 mallistosta

Leggarit jotka harmikseni olivat minulle liian isot

Tänään päätettiin aamulla lähteä metsäretkelle paikalliselle pitkospuureitille. Minun täytyy myöntää, että olen surkea metsässä kävijä vaikka olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja asunut koko lapsuuteni aivan metsän vieressä. Ei metsään meneminen minulle mitenkään erityisen vastenmielistä ole, mutta en vain kauhean usein tunne mitään välttämätöntä tarvetta päästä metsään. En silti osaisi ajatella, että en kävisi metsässä vuosiin saatika että en tutustuttaisi Aatua metsiin ja siihen, mitä kaikkea luonnosta löytyy. Etenkin syksyisin minulle tulee usein sellainen fiilis, että olisi kiva päästä johonkin metsäreitille ja paistaa makkaraa jne. Mutta nimenomaan syksyisin minua ahdistaa metsässä lymyilevät hirvikärpäset! Joo tiedän että hirvikärpäset eivät ole mitenkään haitallisia mutta silti... En vain pääse yli siitä miten inhottavia ne on ja miten inhottavaa on kun tunnet että niskassa kutiaa ja kun alat raapia niin sormiin osuu hirvikärpänen! Hyrr! Muistan ikuisesti kuinka lähes aina metsässä viihtyvän pappani selkä, niska ja pää kuhisi hirvikärpäsiä syksyisin ja niitä noukittiin sekä kammattiin pois usein jopa parikymmentä. Kuulostan varmaan todella pinnalliselta kaupunkilaiselta mutta hyyyyiiii! En vain voi sille mitään :D Noh nyt kun päätettiin tänään metsään lähteä, ajattelin että ei siellä varmaan hirvikärpäsiä ole ja että onko niitä muutenkaan nyt vielä. Metsäretki meni todella hyvin. Aatu käveli jonkin verran matkasta, mutta suurimmaksi osaksi matkusti minun tai miehen selässä Tulassa. Eväiden syönnin jälkeen Aatu väsähti päikkäreille Tulaan ollessaan mieheni selässä. Ei olla Tulaa käytetty pitkään aikaan mitenkään kovinkaan aktiivisesti ja yllätyin, että Aatu nukahti kyydissä ollessaan niin helposti. Aloin vain katsoa kun yhtäkkiä Aatun pää retkahteli puolelta toiselle. Onneksi mukana oli Tulan huppu jolla sai tuettua päätä niin ettei se heilunut mihin sattuu. Aatu nukkui todella rauhallisesti Tulassa aina siihen saakka kunnes päästiin takaisin autolle ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Ehdittiin olla pari tuntia kotona ja jossain kohtaa raavin niskaani kun tuntui, että kutittaa. Sillä samalla hetkellä tunsin kuinka sormiin osui jotain ja heitin äkkiä lattialle löydökseni. HIRVIKÄRPÄNEN! Hyi kamala mikä paniikki iski ja samantien totesin Aatulle että metsään mennään sitten seuraavan kerran kun on ollut pakkasia ja hirvikärpäset kuolleet :D Noh tilanteesta selvittiin mutta kyllä edelleen puistattaa ajatus hirvikärpäsistä mönkimässä päässä, niskassa ja selässä...hyh! Tähän loppuun kuvia tuolta meidän retkeltä (hirvikärpäsistä huolimatta :D)

Nyt vähän väsyttää...

Kuten jo ennen töiden alkua arvasin, kello kuuden aamut aiheuttavat minulle iltavirkkuna ihmisenä ongelmia. Nyt takana on ensimmäiset työvuorot kun töissä on täytynyt olla kello kuusi. Herätä on täytynyt ihan viimeistään viideltä, että ehtii jotain pikaisesti tekemään ennen lähtöä. Matkaan kun täytyy varata puolisen tuntia. Iltaisin olen yrittänyt päästä edes vähän ns. normaalia aikaisemmin nukkumaan. Pikkuisen aikaisemmin olenkin jopa sänkyyn saakka päässyt mutta uni ei ole tullut millään. Lopuksi mielessä on pyörinyt pelko siitä, että mitäs jos kännykkä ei jostain syystä herätäkkään aamulla ja nukun pommiin! Kello kuusi aamulla kun ollaan menossa ensimmäisenä työntekijänä töihin niin ei olisi hyvä juttu myöhästyä.

Yöt on siis ollut melkoista tuskaa ja olen pyörinyt sängyssä tuskanhiki päällä kelloa jatkuvasti vilkuillen. Jossain kohtaa illalla/yöllä iskee myös se paniikki, että "Ei hitto kello on jo noin paljon! Nyt on pakko nukkua!". Tuollainen paniikki kun iskee niin ei ainakaan varmasti saa unta....Viime aikojen yöt onkin mennyt parin tunnin yöunilla. Töissä olen jaksanut yllättävän hyvin tsempata väsymyksestä huolimatta mutta kotiin kun on päässyt ei ole jaksanut tehdä mitään! Aatu tietenkin on aina ollut heti repimässä leikkimään kun kotiin pääsen eikä ymmärrä yhtään kun yritän kertoa että äitiä nyt vähän väsyttää...Onneksi mies on lähtenyt parina päivänä ulos Aatun kanssa minun ollessa aivan poikki ja olen saanut hetken nukkua päikkäreitä. Päikkäreiden jälkeen olen taas vähän paremmin jaksanut loppuillan touhuta myös Aatun kanssa.

Aatun nukkumaan menot on nyt taas päässyt vähän venähtämään. Iltaisin vielä vähän ennen kymmentä on kuulunut huikintaa Aatun huoneesta ja nyt parina aamuna on herännyt aamulla vasta kahdeksan jälkeen. Hetken meni jo niin, että Aatu nukahti viimeistään siinä vartin yli yhdeksän illalla ja heräsi n. puoli kahdeksan aikaan, joskus vähän aikaisemminkin. Aatun kun on saanut nyt taas vasta niin myöhään iltaisin nukkumaan, on omakin iltarauhoittuminen venähtänyt. Ei ollenkaan hyvä juttu noita kuuden aamuja ajatellen!

Kuuden aamut on nyt taas muutaman viikon ajaksi taputeltu. Josko tässä taas saisi edes vähän paremmin ja pidempään öisin nukuttua. Aikaisissa aamuvuoroissa on toki se kiva juttu että pääsee aikaisin töistä, mutta eipä siitä kauheasti ole hyötyä ollut kun väsymys on ollut niin valtava työpäivän päätteeksi.

Oma mieli on alkanut vaihtua hiljalleen syksy-moodiin. Olen useana iltana keittänyt itselleni teetä mitä en kesällä tainnut tehdä yhtenäkään iltana. Jotenkin syksyisin alkaa heti tehdä mieli poltella kynttilöitä ja nauttia lämpöistä teetä viltin alla. Kamomillatee pienellä tilkalla hunajaa lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa syksyn pimenevissä ja viilenevissä illoissa.

Toivottavasti tämä teksti nyt ei ole aivan kauhean sekavaa. Väsymys verottaa jo sen verran, että ajatuskaan ei oikein kulje. Sen verran vielä, että Mainiolta tuli viime viikon maanantaina AW16 drop1. Heti kun näin mitä kuoseja on tulossa, innostuin kovasti. Tilaukseen lähtikin muutama vaate sekä äidille että pojalle. Niistä lisää seuraavassa postauksessa kuten myös ylipäätään minun henkilökohtaisia kokemuksia/mielipiteitä Mainion tuotteista.

Syksy tulee

Viime vuonna elokuussa oli todella hyviä ja lämpöisiä kelejä. Etenkin elokuun alussa viime kesänä sai ulkona kulkea täysin kesävaatteissa ja viettää aikaa uiden uima-altaassa/järvessä. Toista on ollut nyt tänä vuonna elokuussa. Tuntuu niin kuin syksy olisi jo pidemmällä kuin oikeasti onkaan. Vettä sataa joka päivä ja lämpötilakin huitelee maksimissaan 15 asteessa. Kaappien perukoilta on saanut kaivaa välikauden vaatteita ja pipon sekä hanskat on saanut etenkin Aatulle laittaa ulkoillessa.

Koska kelit on niin syksyiset on omakin mieli jo todella paljon syksyssä. Tänään syksytti jo niin kovaa, että vaihdoin sisustukseen muutaman syksyisemmän yksityiskohdan ja laitoin kynttilöitä palamaan. 

Kesä meni nopeasti. Tuntuu, että kunnon helteitä ja aurinkoisia päiviä ei kovin montaa ollut ja useammin kuin kerran tuli tuskasteltua jatkuvaa vesisadetta ja kylmyyttä. Yhtenä päivänä kesäkuussakin kun oli +4 astetta lämmintä?!? Niistäkin vähistä lämpöisistä ja aurinkoisista päivistä kyllä nautittiin parhaamme mukaan. Vaikka kelit ei niin hyviä ollut tänä(kään) kesänä, niin pakko myöntää, että meidän perheellä oli kyllä ainakin omasta mielestäni ihan huippu kesä. Ehdittiin tehdä ja nähdä paljon. Varsinaisella kesälomareissulla ei käyty. Tai noh kai meidän Ti-Ti Nallen talon + Ikaalisten kylpylän yhden yön reissua voi kutsua jonkinlaiseksi kesälomareissuksi. Muutoin ei yötä oltu koko kesänä missään muualla kuin minun vanhemmillani muutaman yön. Siitä huolimatta, että ei juurikaan oltu öitä pois kotoa, tehtiin ihan mukavasti sellaisia osittain ex tempore reissuja lähiympäristöön. Käytiin kesän aikana Ähtärin eläinpuistossa, mökillä, Wanhalla Markilla, Raippaluodon sillalla, Tampereella (minä ja Aatu kaksin junalla), Stundarsin museoalueella, Vaasassa, poimimassa mansikoita Vähässäkyrössä, asuntomeissuilla... Olikohan vielä jotain :D Nokiallakin piipahdettiin samalla reissulla kun mentiin Ikaalisiin. Siihen päälle vielä ns. normiarkeen kesällä kuuluvia juttuja eli rannalla käyntiä, piknikkiä, leikkipuistoja, pyöräilyä, torilla käyntiä jne. Ja tietenkin käytiin useamman kerran sekä minun että miehen vanhempien luona. Kyllä me vaan minun mielestä ihmeen paljon ehdittiin!

Nautin syksyllä pimenevistä illoista, kynttilöistä, teestä, viltin alla hengailusta, ylipäätään kotoilusta. Toisaalta nimenomaan tuo lisääntyvä pimeys vähän masentaa. Etenkin nyt kun olen palannut työelämään ja osa työvuoroista on todella aikaisia aamuja, enkä ole muutenkaan yhtään aamuihminen, niin hirvittää jo valmiiksi ne säkkipimeät aamut kun pitäisi saada riuhdottua itsensä ylös sängystä ja lähteä aivan puolipökerryksissä ajamaan autolla kohti työpaikkaa. Huh! Noh ei mietitä sitä vielä. Etenkin näin alkusyksystä olen aina vain ja pelkästään innoissani lisääntyvästä pimeydestä ja siitä, että saa oikein luvan kanssa tuoda lämpöä taloon kynttilöillä ja nauttia ylipäätään siitä että saa olla kotona sisällä lämpöisessä. Kyllä se tuskastuminen ainaiseen vesisateeseen, harmauteen, kylmyyteen ja pimeyteen vielä aivan varmasti tulee niin aion nyt täysin siemauksin nauttia tästä ihanasta syksy fiiliksestä. En malta odottaa niitä ihania pikkupakkaspäiviä kun maa on huurteessa ja ilma ihanan raikas <3

Isojen poikien sänky

Tilattiin jo melkein kolme viikkoa sitten Aatulle jatkettava lastensänky. Tähän saakka Aatu on nukkunut pinnasängyssä. Laitoja ei olla pinnasängystä otettu pois vaikka se olisi ollut mahdollista ja pinnasänkyyn olisi voinut hommata erillisen turvalaidan. Mietittiin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että poistettaisiin vain toinen laita pinnasängystä ja hommattaisiin turvalaita. Turvalaitaa ei kuitenkaan valmiiksi pinnasängyn mukana tullut ja ajatuksissa olisi luultavasti kuitenkin ollut pian ostaa lastensänky.

Sängyksi meillä valikoitui Unipuun Jatkopuu-sänky. Sänkyä on paljon kehuttu ja se sattui olemaan Askossa -40% alessa. Suuri syy ylipäätään sängyn hankintaan juuri nyt oli tuo sopivasti kohdalle osunut ale. Lisäksi mietittiin, että sängyn vaihdon tulisi tapahtua nyt lähiviikkoina tai sitten vasta hetken päästä Aatun hoidon alettua, ettei hoidon aloituksen aikaan tulisi heti muita muutoksia.

Ihan kauheasti en aikaa jaksanut käyttää tuon sängyn valitsemiseen. Minulle olisi käynyt joku muukin sänky kuin tuo Jatkopuu. Ainoana ehtona pidin, että sänky olisi jatkettava (olisi tuntunut kamalalta laittaa pieni poika heti täyspitkään sänkyyn) ja laatu nyt edes jonkinlainen ettei heti ole palasina. Oikeastaan lähdettiin alunperin vain vilkaisemaan sänkyä Askoon, mutta myyjä kun niin kovasti kehui sängyn olevan niin hyvässä alessa ettei luultavasti hetkeen taas niin hyvässä alessa tule olemaan,  päädyttiin sänky samantien laittaa tilaukseen.

Kuva ei meidän sängystä. Meillä sänky juuri sama muutoin paitsi päädyn lisähyllykköä ei otettu. Sen sijaan otettiin sängyn alle pyörillä kulkeva sängynaluslaatikko. Kuvassa näkyvä lisäturvalaita myös otettiin. Lisäturvalaita ja sängynaluslaatikko eivät siis kuuluneet automaattisesti mukaan sänkyyn, Kuva täältä

Maanantaina päästiin sänky hakemaan. Aluksi mietittiin, että kootaanko sänkyä heti. Ajateltiin, että kootaan sänky vasta kun minulla on myöhäisempää aamuvuoroa nyt loppuviikosta kun alkuviikon menin töihin aikaiseen aamuvuoroon. Olin nimittäin jo valmiiksi varautunut siihen, että Aatu ei sängyssä aluksi pysy ja illat saattaa olla melkoisen levottomia. Ei maltettu kuitenkaan olla kokoamatta sänkyä ja todettiin, että kun se kerran nyt kootaan niin kyllä se sitten heti otetaan Aatulle käyttöön.

Aatu oli aivan innoissaan uudesta sängystä ja seurasi tarkkaan kun sitä koottiin. Kun sänky saatiin kokoon, piti Aatun heti päästä sitä testaamaan. Iltatouhut tehtiin niin kuin ennenkin ja Aatu meni uuteen sänkyynsä ihan ok. Ei mennyt varmasti minuuttiakaan kun Aatu jo tepasteli sängystään ja huoneestaan pois. Ei muuta kuin poika takaisin sänkyyn. Taas lähes samantien Aatu tuli pois huoneestaan. Taas takaisin sänkyyn. Tuon kahden "karkaamisen" jälkeen Aatu jäi sänkyyn ja nukahti! Aamulla heräsi tuttuun tyyliinsä itkien eikä itse tullut pois sängystä vaan odotti kontillaan sängyn turvalaitaa vasten että joku tulee hänet hakemaan. Aatu siis tajuaa kyllä kuinka sängystä tullaan pois mutta jostain syystä ei kuitenkaan itse sieltä tule pois herätessään. Tänään mies oli kylläkin Aatun herätessä päikkäreiltä huikannut että "Tule tänne!" ja Aatu oli itse tullut pois sängystä. Nyt illalla tulikin sitten taas kerran pois sängystään/huoneestaan kun oltiin hänet jo viety nukkumaan. Saas nähdä lisääntyykö tuo sängystä ja huoneesta pois hyppääminen kun Aatu oikeasti alkaa jotenkin paremmin hoksata että todella pääsee ja voi tulla sängystä pois juuri silloin kun haluaa. Toisaalta toivoisin, että heräämisiin liittyvä kamala raivoaminen/itkeminen loppuisi sen myötä kun tajuaa itse nousta sängystä. Toisaalta taas kauhulla odotan sitä, että Aatu alkaa hyppäämään pois sängystä pitkin iltaa ja yötä...

Syksynkin alkaa jo kovaa vauhtia saapumaan. Tänään on jo saanut laittaa vk-haalaria, hanskoja ja pipoa päälle. Ei kai se auta kuin todeta että hei hei kesä ja tervetuloa syksy.

Pikakuulumiset

Ensimmäinen työviikko takana ja ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia/fiiliksiä. Kauhean kattavaa kuulumispostausta en ehdi tehdä mutta tässä nyt kuulumiset lyhyesti.

Työt on ollut ihan kiva aloittaa kahden vuoden tauon jälkeen. Ekat päivät töissä meni fiiliksissä "Mä olen ihan pihalla! Mitä täällä tapahtuu?? Kuinka näitä töitä tehtiinkään?" :D Loppuviikosta alkoi jo hitusen rullaamaan mutta silti edelleen on jonkin verran pihalla fiilis...Seuraavaa työviikkoa kohden lähden innoissani, mutta samalla ahdistaa miten monta juttua jäi miettimättä/tekemättä ja suunnitelematta valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Noh ehkä se tästä hiljalleen lähtee kunnolla rullaamaan.

Etenkin ensimmäisenä työpäivänä ajatukset harhaili paljon kotiin ja itku meinasi tulla jos liiaksi unohduin miettimään Aatua. Onneksi Aatu on vielä kotona eikä aloittanut hoitoa tähän samaan syssyyn. Kyllä olisi ollut todella kova pala jos uusien töiden lisäksi olisi täytynyt jättää heti Aatukin hoitoon. Nyt saan muutaman viikon totutella ensin itse töihin ja vasta sitten tarvitsee ahdistua siitä että Aatu menee päivähoitoon. Tosin kyllä sitä on tullut jo nytkin jonkin verran ahdistuttua pelkästä ajatuksesta, että kohta Aatua täytyy roudata hoitoon.

Kotona ei ole kauheasti omaa aikaa jäänyt. Aatu kun menee iltaisin suhteellisen myöhään nukkumaan ja itsellä on nyt jo muutaman päivän alkanut työt klo 6.30 aamulla, on täytynyt itsekin mennä ainakin lähes samantien nukkumaan kun vihdoin on saanut Aatun nukahtamaan. Nyt on kyllä yritetty saada aikaistettua Aatun rytmiä ihan pelkästään siitä syystä, että itse saisi edes hetken hengähtää illalla ennen kuin itsekin täytyy mennä nukkumaan. Ja onhan tuota rytmiä hyvä yrittää alkaa aikaistamaan muutoinkin jo nyt hyvissä ajoin, kun Aatun hoidon alettua rytmi kuitenkin tulee muuttumaan huomattavasti aikaisemmaksi. Nyt on tosin tullut huomattua, että Aatu todella on perinyt meiltä vanhemmiltaan virkeyden iltaisin. Vaikka Aatu olisi miten aikaisin herännyt päikkäreiltä ja vaikka miten lyhyet päikkärit nukkunut tai miten aikaisin tahansa herännyt aamulla, teettää todella paljon töitä saada Aatu nukahtamaan illalla edes vähän yli yhdeksän. Suurimmaksi osaksi illan nukahtaminen on edelleen mennyt johonkin puoli kymmeneen saakka vaikka kuinka olisi laitettu Aatu sänkyyn jo esimerkiksi vähän ennen yhdeksää...Että eipä sitä omaa aikaa sitten kauheasti iltaisin ole jäänyt...Itselläkin tosin on ollut hankaluuksia päästä ajoissa nukkumaan ja etenkin saada unenpäästä kiinni hyvissä ajoin. Ehkä nämä unirytmi asiatkin tasaantuvat taas hiljalleen.

Viikonloppukin meillä on ollut nyt melko vauhdikas. Ollaan oltu sekä lauantaina että sunnuntaina Vauhtiajoilla radalla katselemassa kun autot ajaa lujaa. Nyt kiirehdin viettämään sunnuntai-iltaa perheen kanssa ♥ 

Vauhtiajoilta