Uusi blogi

Hellurei piiiiiitkästä aikaa! Häiden jälkeen oli jotenkin sellainen vaihe, että blogin kirjoittelu ei yhtään napannut. Vihdoin kirjottelu sai taas tulta alleen. Halusin aloittaa kuitenkin puhtaalta pöydältä kirjoittelun ja perustin uuden blogin. Blogikirjoittelu on siis siirtynyt osoitteeseen: 

http://unelmientikapuut.blogspot.fi/

Tervetuloa lueskelemaan! 

Tahdon!

Nyt on sanottu toisellemme miehen kanssa tahdon. Takana on aivan mahtava päivä ja kaikki sujui ainakin omasta mielestäni paremmin kuin hyvin. Pari viikkoa ennen häitä oli tosi kiireisiä eikä aikaa jäänyt kirjoitella tänne blogiin.

Nyt alkaa olla tilanne rauhoittunut ja ehtii jo vähän vetää tuota hääpäivää yhteen. Päivä alkoi heti aamulla kampauksella sekä meikillä. Kampaamon tuolissa vierähtikin melkein kolme tuntia. Siitä suoraan mäkin autolinjalle kaasojen kanssa hakemaan jotain syömistä ennen kuin aivan alkoi heikottaa. Täytyy sanoa että tuossa hetkessä mäkki ei kyllä ollut mikään nopein mahdollinen vaihtoehto vaan saatiin yllättävän pitkään odotella autossa ruokiamme. Ruoat vihdoin saatuamme syötiin ne melko lennossa ja kiirehdittiin vaihtamaan vaatteita että päästään kuvauksiin. Aurinko paistoi, mutta kävi ihan järkyttävä tuuli! Kaasot nauroivat, että ei tiedä onko heillä mekko vai housut kun tuuli veti mekkoa ihan mihin sattuu. Hytistiin kaikki kylmästä ja lopulta kuvien ottamiset hoidettiin melko nopeasti. Toisaalta oli mukava kun ennen kirkkoon menoa ehti vähän rauhottua. Tuulen vuoksi kampauksestani lähti irtautumaan muutama hiussuortuva ja kaasot niitä yrittivät paikkailla ennen alttarille astelua.

Kirkossa kaikki meni loistavasti. Kaasoni laulama ja hänen miehensä säestämä Oothan tässä vielä huomenna-kappale, oli aivan mieletön. Sormuslupauksenkin muistin hyvin vaikka sitä ehkä eniten jännitin. Aatu toi bestmanin avustuksella sormuksen miehelleni ja sekin meni paremmin kuin hyvin. Aatu käyttäytyi ylipäätään kirkossa todella mallikkaasti vaikka pappi vihkikeskustelussa niin kovasti pelotteli, että mitäs jos Aatu alkaa kovasti vihkimisen aikana itkemään. 

Juuri ennen hääpäivää pieniä sydämentykytyksiä aiheutti musiikki kirkossa. Olin viestitellyt jo hyvän aikaa sitten jonkun pääkanttorin kanssa meidän toivekappaleista kirkkoon (meidän tilaisuuden kanttoria ei silloin vielä tiedetty). Meidän tilaisuuden kanttori oltiin vähän myöhemmin valittu mutta pääkanttori ei sitten ollutkaan välittänyt viestiä kappaleistä meidän kanttorille vaikka niin luulin/oletin. Hääviikolla tuli itselle sellainen olo, että onkohan ne kirkkokappaleet nyt varmasti ok ja laitoin meidän kanttorille viestiä niistä. Seuraavana päivänä kanttori soitti että ei ollut kappaleista mitään keltään kuullut eikä pysty niin nopealla aikataululla 100% varmuudella lupaamaan, että hän voi juuri ne kappaleet soittaa kirkossa, kun ei ollut niitä ikinä ennen soittanut. Lopulta perjantai-iltapäivänä (häät oli lauantaina) kanttori soitti ja ilmoitti että kappaleet ovat mahdolliset ja hän pystyy ne soittamaan. Huh mikä helpotus se oli!

Sädetikkujen tuikkeen saattelemana siirryttiin miehen kanssa kirkosta vihkimisen jälkeen hääautoon ja lähdettiin juhlapaikalle. Juhlapaikalla kaikki meni todella hyvin. Mitä nyt lapset meinasivat vähän turhan paljon välillä villiintyä. Minulla ja miehellä pysyi hyvä fiilis koko illan ja kaasot sekä bestman hoitivat iltaa eteenpäin ihan mahtavasti! Valokuvaaja (miehen ystävä) sai otettua todella hyviä kuvia. Illan aikana alkoi sataa lunta. Asian huomattuamme sännättiin miehen, valokuvaajan ja bestmanin kanssa ulos ottamaan aivan mahtavia kuvia! Oli jo pimeää, lunta tuprutti taivaalta ja me seistiin miehen kanssa katulampun alla. Yksi kuva tuosta kuvaussessiosta ollaan jo saatu itselle ja vitsit että olin kuvasta ihan fiiliksissä!

Pari myöhäisintä tuntia juhlapaikalla juhlittiin pienemmällä porukalla. Vaikka porukka pieneni, niin fiilis pysyi todella hyvänä. En oikeasti edes uskonut, että voisin olla koko päivän niin hyvällä fiiliksellä kuin olin! Ja miten oikealta koko tilanne tuntuikaan! Vihdoin minä ja mies saatiin toisemme ihan virallisesti ja se tuntuu yksinkertaisesti niin oikealta ja nimenomaan siltä, että vihdoin! Sukunimenvaihdokseen tottumisessa menee varmasti jonkin aikaa. Ainakin vielä olen vastannut esimerkiksi töissä puhelimeen ja esitellyt itseni vanhalla sukunimellä :D Ehkä sitä pikkuhiljaa oppii...

H-hetki lähestyy!

H-hetki alkaa lähestyä ja ainakin itestä tuntuu että moni asia on vielä rempallaan! Kaikki hankinnat on onneksi melko pitkälle tehty. Jotain pikkujuttuja täytyy vielä käydä hommaamassa mutta pääosin hankinnat on kunnossa.

Vieraiden ilmoittautuminen loppui perjantaina jotenka nyt alkaa olla koossa vieraat, jotka häihin tulevat. Pöytäkartta on myös oikeastaan valmis. Piakkoin pitäisi pöytäkartta ja vierasmäärät laittaa juhlapaikalle tiedoksi. Samalla on tässä tullut esille muitakin asioita jotka täytyy vielä juhlapaikalta kysäistä. Tälläisiä asioita on esimerkiksi tupakkapaikan sijainti, videotykin käyttö (ei tiedetty tarvitsevamme videotykkiä ennen kuin bestman eilen ilmoitti että sitä tarvitaankin :D), hoitopöytä vauvoja varten (onko sellaista?), kuinka yleensä tapahtunut juhlien alun onnittelujutut.... Lisäksi miehen täytyy käydä vielä testaamassa kuinka saadaan kuulumaan ruokailun ja kahvituksen aikana taustalla soiva musiikki juhlapaikan katossa olevista kaiuttimista.

Pieni pelko oli tuossa siitä, että tuleeko kaikki meidän koristeluihin tarkoitetut tavarat perille ennen häitä. Paljon tilattiin koristelutavaroita ebaystä ja siitä kun ei sitten ikinä tiedä koska tarkalleen tavarat tulee. Yksi valoverho jo joutui kadoksiin, joka toisaalta oli myös onni meille koska todettiin sittenkin tarvitsevamme isompaa valoverhoa. Myyjältä tuli siis tieto, että valoverho on kadonnut, mies maksoi välirahan suurempaan valoverhoon ja se lähetettiin meille. Tuota valoverhoa eniten pelkäsin, että tuleeko se vai ei. Onneksi se kuitenkin yksi päivä oli ilmestynyt meidän postilaatikkoon!

Nyt täytyisi kirjoittaa koneella päivän menu sekä ohjelma ja tulostaa ne sekä liimata pöytiin tuleviin kartonkikolmioihin. Aluksi pohdin noita kolmioita, että joku muu tyyli voisi olla kivempi ja pöytien numeroissakin mietin jotain hienompaa ja tyylikkäämpää tapaa. Jotenkin nyt vain alkaa jo hiljalleen väsyä kaikkien tarvikkeiden hankintaan ja mietintään, niin nyt vain mennään sieltä mistä helpoin on. A4-kokoisia helmiäisvalkoisia kartonkeja löytyi valmiiksi iso pino niin niistä vain äkkiä taittelin kolmiot ja laitoin yhdeltö sivulta pienellä silkkinauhan pätkällä kiinni. Onnittelukortteja varten päällystin pahvilaatikon hopeisellä lahjapaperilla ja helmiäisvalkoisella vähän kirjailin. Näin oli hetkessä valmis laatikko johon vieraat saavat kortit tiputtaa ettei kenenkään tarvitse niitä olla keräämässä vierailta eivätkä ne myöskään leviä pitkin lahjapöytää.

Tässä vähän extemporee päätettiin, että meidän häihin tulee hääbingo. Olin aiemmin ajatellut ettei sellaista meille tulisi, mutta on kuitenkin kiva, että vierailla on jotain ns. "tekemistä". Tuollainen bingohan tietysti on myös aivan vapaaehtoinen jotenka jos tuntee epämukavaksi sellaista täyttää, niin ei tietenkään tarvitse. Bingoa varten täytyy laput vielä tehdä ja tulostaa.

Kihlasormukset meillä on tällä hetkellä huollettavana ja vihkisormus odottaa kaiverrettuna hakemista kultasepänliikkeestä. Miehen puku odottaa jo kaapissa valmiina ja oman häämekon saan mitä luultavimmin tänään mukaan ompelijalta. IIKS! Aatun vaatteet on housujen lyhentämistä vaille valmiit.

Kyllä tässä siis melko valmiita aletaan olla. Kaasojen ja bestmanin kanssa täytyy virlä yksityiskohtia viilata ja sopia. Lisäksi kirkosta ei ole kuulunut vielä mitään! Kysyin jo vähän aikaa sitten seurakunnalta, että onkohan meidän tilaisuuteen jo pappi ja kanttori valittu kun mitään ei ole kuulunut. Kuulemma on ja saatiin nimet sekä puhelinnumerot. Saatiin myös tieto, että pappi yleensä ottaa yhteyttä 1-2viikkoa ennen häitä. Mielestäni etenkin tuo yksi viikko ennen on todella myöhään tässä nykyisessä kiireisessä ja aikataulutetussa maailmassa! Luultavasti tänään soitellaan itse papille ja kysellään jo jutteluaikaa sekä kirkkoharjoitusaikaa.

Pienoinen täpinä tässä alkaa näistä bailuista jo itsellä olla. Paniikki meinaa iskeä, ettei ehditä millään saamaan kaikkea valmiiksi. Sitä myös pelkään, että meidän koristeluaika loppuu aivan totaalisesti kesken tai joku tekniikkajuttu ei toimikkaan heti niin kuin miesväki on ajatellut ja yrittävät sitten niitä hommia saada kuntoon koko koristeluajan.... Tietysti pelottaa ja jännittää myös vähän kaikki itse hääpäivässä, että onnistuuko kaikki ja viihtyykö vieraat ja tuleeko vieraat paikalle ja ja ja....riittäähän näitä stressattavia asioita. Nyt täytyy vain muistaa hengitellä syyyyväään ja rauhassa aina välillä ja luottaa ainakin osittain siihen että asiat järjestyy kyllä.

Polttarit

Mulla oli polttarit viime viikonloppuna! Ihan mahtavaa! :D

Osasin vähän odottaakin, että polttarit saattaisivat hyvin olla silloin kun olivat. Itseasiassa vaihdoin kiireellä perjantaina jouluverhot pois ikkunoista sillä ajatuksella että hävettää jos jouluverhot on vieläkin ikkunassa kun polttariporukkaa lappaa sisään :D samalla ajatuksella myös siistin paikkoja koko perjantai-illan. Missään vaiheessa en alkanut mieheltä utelemaan että onkohan mun polttarit tänä viikonloppuna. Halusin, että asia pysyy yllätyksenä.

Lauantaiaamuna alettiin imuroida ja muutoinkin siivoilla koko porukalla. Aamupalalla ihmettelin, kun mies puhui yhtäkkiä jostain aikaisesta lounaasta kun pohdin että mitä sitä aamupalaksi söisi. Siivoiltiin ja aloin jo mielessäni ajatella että ehkä polttarit ei ollutkaan nyt. Kymmenen jälkeen ovikelloa pimputettiin ja heti tiesin että se on sittenkin polttariiit! Tupa täyteen naisia ja mulle käteen lappu missä kerrottiin että mitä täytyy pakata. Kädet täristen yritin löytää mahdollisimman nopeasti kaiken listassa olevan. Vielä eräänlaisen polttarivalan sanominen ääneen ja oltiin valmiita lähtöön.

Ensimmäisenä ns. "ohjelmanumerona" oli brunssi naapurissa rakkaan kaasoni luona. Itse olin niin täpinöissä koko touhusta että ei oikein mikään maistunut :D Brunssin jälkeen lähdettiin autolla ja minun silmät sidottiin etten näe mihin mennään. Mentiin Seinäjoen keskustaan pelaamaan Megazonea. Ihan mahtava peli/systeemi! Pelissä ammutaan muita laser(?)pyssyllä ja yritetään itse tietenkin pysytellä piilossa. Pari erää pelattiin. Eka erä joukkueina ja toinen kaikki kaikkia vastaan.

Megazonen jälkeen lähdettiin siistiytymään ja hakemaan tavarat naapurikaasoni luota. Tulipahan muuten kuuma tuossa megazonessa! Siistiytymisen jälkeen lähdettiin taas autolla ja minun silmät sidottiin. Mentiin erääseen kauppakeskukseen, jossa minun piti kysyä neuvoja avioliittoon sekä ottaa kuvia tietynlaisten miesten kanssa.

Lopulta lähdettiin taas autolla matkaan. Mentiin n. 30km päähän mökille. Mökillä tehtiin ruokaa, syötiin, saunottiin ja paljuiltiin (+vähän juotiin ;D). Ilta sisälsi myös tietovisaa siitä mitä tiedän miehestäni ja mitä hän on vastannut eri kysymyksiin, polttarivieraiden esittelyä sekä morsiussaunan tai suihkun tai mikä nyt olikaan? Osa porukasta jäi mökille yöksi. Juteltiin pitkälle yöhön kaikenlaista. 

Seuraavana aamuna heräiltiin, syötiin aamupalaa, jumitettiin ja juteltiin. Lopulta pakattiin tavarat kasaan ja suunnattiin auton nokka kohti kotia.

Oli ihan mahtava viikonloppu ja mahtavat polttarit! Melko maltilliset polttarit oli, mutta just parhaat! En olisi tykännyt edes mistään baarikierroksista tms. rymyämisestä. Päivä ja ilta tyttöporukalla mukavan tekemisen merkeissä oli just sitä mitä kaipasin. Ei tuollaisia kunnon päiviä tyttöjen kanssa tule enää järjestettyä oikeasti ikinä. 

Älyttömän iso kiitos etenkin rakkaille kaasoilleni! <3 tiedän että olette monen monta tuntia uhranneet polttareiden järjestämiseen ja siihen, että kaikki onnistuisi. Te teitte sen! <3 Suuri kiitos tietenkin myös kaikille ihanille jotka osallistuitte jollain tapaa polttareihin <3

Perjantaifiilis(+"vieraskirja")

Jotenkin tänään on jatkuvasti ollut sellainen fiilis, että huomenna olisi perjantai. Vaikka huomenna onkin vasta torstai. Viikko on tuntunut jostain syystä kauhean pitkältä. Aatu on taas ollut kuumeessa ja ihan kamalassa yskässä! Meillä on nyt n.1,5kk aikana Aatu ollut kolme kertaa kuumeessa ja jatkuvasti on jonkinlaisia flunssan oireita. Sitä se hoidon aloitus kai vain teettää... Vaikka on nyt ollut paljon ja pitkään kipeänä sellaisiakin lapsia, jotka ovat jo pidempään hoidossa olleet. Tuntuu oikein kunnon flunssa-aalto jyräävän. Tänään onneksi Aatulla ollut kuumeeton päivä, jotenka huomenna taas hoitoon.

Tällä viikolla on ehtinyt olla jo paljon tohinaa. Sen vuoksi ihmettelenkin, että miten tämä viikko on tuntunut niin pitkältä, kun yleensä jos on ollut kauheasti viikon aikana touhua, niin tuntuu että viikot vain sujahtavat ohi. Väsymys on ainakin ollut toooodella kova. Aatu on heräillyt öisin ihan jatkuvasti yskimään ja itkemään. Siihen päälle omat aikaiset herätykset aamuvuoroihin niin kyllä sitä melko haahuilua on saanut töissä harrastaa. Olen siis itse ollut tällä viikolla normaalisti töissä ja mies on ollut Aatun kanssa pari päivää kotona.

Tämän viikon ohjelmaan on töiden lisäksi minulla itsellä kuulunut kampaajan juttusilla käyntiä, häiden juhlapaikalla palaveria (tässä toki mieskin oli mukana), tarjottimen, karkkien ja ulkotulien tsekkailua yhdestä sun toisesta kaupasta sekä häämekon sovitusta. Näiden lisäksi mahdutin maanantaille vielä bodyattackin ja eilen illalla kävin kaason kanssa lenkillä. Päivät on siis olleet ihan mukavan kiireisiä.

Mutta mitä ihmeen tarjotinta olen kaupoista metsästänyt? Bongasin pinterestistä (kuinka ollakaan, hah!) ihan loistavan idean häiden ns. "vieraskirjaksi". Ei tunnu oikein omalta laittaa häihin mitään kirjaa mihin vieraat kirjottaisivat tai jakaa mitään lippuja/lappuja joissa "pakotetaan" vastaamaan tiettyihin asioihin. Tuossa tarjottimessa on se tarkoitus, että vieraat kirjoittavat siihen terveisensä/neuvonsa hääparille ja hääpäivän jälkeen tarjottimen pinta käsitellään niin, että tekstit eivät pääse kulumaan pois. Näin tarjotin on mahdollista ihan oikeasti ottaa käyttöön. Tänään tarjotinta etsin todella monesta kaupasta, mutta yhdestäkään ei löytynyt sellaista kuin toivoin. Pinterestin esimerkissä tarjotin on muovinen. Joitain edes vähän sinnepäin tarjottimia löysin puisena. Samanlaista pintakäsittelyä ei varmaan puutarjottimelle voi tehdä mitä muoviselle, mutta kyllähän puutarjottimeenkin saa jonkinlaisen lakan tai lasin päälle, joka suojaisi tekstejä. Mikäli nyt tuohon tarjotinideaan päädytään, niin tarjotin tulee luultavasti olemaan puinen kun sopivia muovisia ei yksinkertaisesti löytynyt.

Ahdistus! Ja vähän talvitouhuja

Nyt alkaa pukata hiljalleen sellaista ahdistusta häistä että oksat pois! Päässä pyörii vain vielä keskeneräisenä roikkuvat hommat ja epävarmuus siitä että kaikki saadaan hoidettua ennen häitä alkaa uhkaavasti kasvaa. Eiköhän me (toivottavasti) kaikki kuitenkin saada määräaikaan mennessä tehtyä ja hoidettua mutta silti! Varmasti ihan yleistä etenkin meillä morsiamilla tälläinen paniikki ja ahdistus. Seuraavat postaukset tulee luultavasti kaikki käsittelemään jollain tavalla häitä, koska se nyt vain on aihe joka alkaa olla jatkuvasti lähempänä ja lähempänä.

Nyt kun ahdistus häistä alkaa kasvaa, yritän hääkiireiden lomassa muistaa myös perusarjen. Liikunta on minulle arjessa henkireikä ja siitä en mielellään luovu. Viime viikolla kävin pitkästä aikaa BodyAttackissa ja loppuviikon kyllä huomasi ettei ole hetkiin tullut käytyä! Tykkään attackista todella paljon, mutta edellisessä ryhmäliikunta-aikataulussa tunnit olivat niin huonoihin aikoihin ettei ne oikein sopinut meidän aikatuluihin. Nyt on tullut uudet aikataulut ja nyt pääsen taas hyvin osallistumaan myös noihin attack-tunteihin. Ihan huippua!

Ensi viikolle onkin tiedossa kampaajalla pikaisesti käyntiä, juhlapaikalla palaveeraamista ja hääpuvun sovitusta. Touhua siis riittää aina työpäivien jälkeen.

 Aatulle pitäisi vähintään jotkut uudet housut häitä varten hommata. Mahdollisesti myös jonkunlainen liivi hankitaan. Tilasin Aatulle kravattikaulaan-sivustolta lasten rusetin. Rusetin piti olla hopea/harmaa. Rusetti on kyllä hopea, mutta aivan eri sävyinen kuin kuvassa! Kuvassa rusetti oli melko vaalea hopea/harmaa, mutta todellisuudessa rusetti on todella paljon tummempi ja väri taittaa violettiin. Olin pettynyt, mutta en jaksa enää alkaa etsimään uutta ja lähteä palauttamaan tuota muutaman euron rusettia. Täytynee siis tyytyä tuohon. Kummastuttaa vain. että miten sivustolla voi olla niin vääristäviä kuvia! 

Viime viikonloppuna ehdittiin käydä ensimmäistä kertaa luistelemassa tälle talvea. Aatulla ei luistimia vielä ole, vaikka olen kyllä kovasti harkinnut niiden hankkimista jo täksi talveksi. Ehkä kuitenkin jätetään luistinten ensimmäinen kokeilu seuraavaan talveen. Miehen kanssa luisteltiin molemmat ja vedettiin vuorotellen Aatua pulkassa. Luistelu on sellainen talvilaji, josta olen aina pitänyt. Joskus lapsena haaveilin taitoluistelusta tai muodostelmaluistelusta. Paikkakunnalla jossa lapsena asuin, ei kuitenkaan ollut kumpaankaan mahdollisuutta. Ainoastaan jääkiekko oli mahdollinen laji ja se minua ei kiinnostanut. Hiihtämisestä en ole oikein koskaan tykännyt ja nyt aikuisiällä sen harrastaminen on kyllä jäänyt käytännössä kokonaan. Haluan kuitenkin ehdottomasti, että Aatu oppii sekä luistelemaan että hiihtämään jotenka sen verran sitä täytyy itsekin aktivoitua ja innostua hiihtämisestä. Luistelun lisäksi olen tykännyt jo lapsesta saakka laskettelusta. Ensin laskettelin useamman vuoden suksilla ja siinä yläasteiän kynnyksellä alkoi innostus lumilautailua kohtaan. Yläasteikäisenä lumilautailin todella paljon. Nyt aikuisiällä laskettelun harrastaminen on ikävästi jäänyt. Jotenkin ei saa lähdettyä rinteeseen ja se tuntuu niin vaikealta. Vaikka eihän se sitä ole, etenkin kun itse omistan lumilaudan. Toki laskettelemaan on aina kiva saada joku kaveriksi ja mies ei omia lasketteluvälineitä omista vaikka on myös lasketellut jonkin verran. Tietysti nyt on myös se, että Aatun kanssa täytyisi aina olla joku sillä aikaa vaikka sekin on käynyt mielessä, että kokeilisi jo nyt Aatullekin hiljalleen lumilautaa. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vain pohdinnan tasolle ja on tyydytty pulkalla sekä stigalla mäen laskemiseen... Josko sitten ensi talvena paremmalla innolla kun ei ole näitä häähössötyksiäkään sotkemassa kuvioita.

Häiden kampaus ja meikki

Olen aivan pihalla hääpäivän kampauksen ja meikin kanssa. Tai etenkin tuo kampaus tuottaa päänvaivaa. Kampauksen lisäksi päänvaivaa on aiheuttanut mm. jotkut jutut häämekossa sekä juhlien kukat. On inhottavaa kun menet asioimaan liikkeeseen ja siellä oletetaan/halutaan sinulla olevan tarkka visio siitä mitä tahdot. Mutta kun ei ole! Välillä tekisi mieli vain huutaa että en minä tiedä!! Sano sinä ammattilaisena mikä olisi paras!

Vaikka olen tietyissä asioissa tulevissa häissä tarkka, on monet asiat myös sellaisia mistä minulla/meillä ei ole tarkkaa lukkoon lyötyä ajatusta. Tuntuu kuitenkin että myyjät, kampaajat, meikkaajat jne. haluavat jonkun todella tarkan kuvan/ajatuksen siitä mitä haluan.Sitten kun sanon, että en oikein tiedä niin mennään ihan lukkoon ja jankataan vaan sitä että joku kuva/vähän tarkempi ajatus tms. täytyisi kyllä olla että yhtään mitään pystytään tekemään tai mitään hintoja mistään arvioimaan. Huoh... Toivoisin, että alan ammattilaiset osaisivat jotain edes ehdottaa itse.

Kampaajalla/meikkaajalla en ole vielä käynyt. Ollaan ainoastaan puhuttu puhelimessa.  Ensi viikon aikana olisi tarkoitus olla paikkaan taas yhteyksissä. Sanoin kampaajalle, että minulle ei ole niin tarkkaa millainen kampaukseni on, kunhan minun ei tarvitse itse alkaa mitään hiuksilleni/naamalleni sinä päivänä säätämään. Lisäksi omia pohdintoja jarruttaa todella paljon se, etten tiedä millaiset kampaukset ylipäätään ovat mahdollisia minun hiuksiini. Hiukseni eivät ole mitenkään kauhean pitkät. Sekin ärsyttää, jos katselee erilaisia kampauksia ja ihastuu johonkin ja sitten saa kuulla että se ei ole mahdollinen minun hiusteni mittaan. Ajatuksissa olisi säästää siinä, että en ottaisi koekampausta ollenkaan. Toki ymmärrän, että kampaajakin haluaisi mielellään etukäteen vähän tsekata hiuksiani ja miten ne käyttäytyvät jne. Meikin hintaan kuuluu automaattisesti koemeikki, jotenka ainakin alustavasti puhuttiin kampaajan kanssa, että hän koemeikin yhteydessä vähän tsekkaa hiuksiani mutta mitään koekampausta ei kuitenkaan tehtäisi. Katsotaan nyt kuinka lopulta käy ja saako kampaaja puhuttua minut ympäri koekampauksen ottamiseen. Minulla kuitenkin on luotto ammattilaiseen, että hän osaisi loihtia kivan kampauksen myös ilman kauhean tarkkaa koekampausta. Se kyllä mietityttää, että haluanko kampaukseen mukaan jonkin korun vai mennäänkö ilman. Huntua minulle ei tule, jotenka joku hiuskoru voisi olla ok. Kuitenkin, kun en tiedä millainen kampaus ylipäätänä hiuksiini on mahdollinen, on todella hankala ajatella myöskään korua mikä kampaukseen sopisi.

Kuva Pinterst

Kuva Pinterest

Kuva Pinterest

Meikissä olen miettinyt jotain pientä blingblingiä/glitteriä jne. Nyt viimeisimmäksi olen alkanut pohtia myös sitä, että onko meikissä tuo glitteri jne. välttämätöntä vai olisiko sellainen klassinen häämeikki parempi. Ainoa asia, missä meikkaamisessa olen tarkka, on kulmat. Olen ollut ainoastaan kerran meikattavana aikaisemmin ja silloin jouduin lopulta itse tekemään/piirtämään kulmat, koska en ollut ollenkaan tyytyväinen meikkaajaan tekemiseen. Tekoripsiä minulle ei nyt tällä tietoa tule. Tekoripset olisi kyllä todella kauniit, mutta siitä yhdestä kerrasta kun minulla on kunnon tekoripset ollut, on tullut pieni pelko ottaa ripsiä enää uudelleen. Silloin sain jonkinlaisen silmätulehduksen tms. ripsistä/niiden laitosta. Silmät olivat monta päivää aivan punaiset ja niitä särki. Yritettiin miettiä ripsien laittajan kanssa, että missä vika, mutta mitään selkeää syytä ei löydetty. En muutenkaan jotenkin osannut yhtään olla pitkien tuuheiden ripsien kanssa jotenka ehkä ne eivät oikein olleet minun juttu. En todellakaan halua olla häissäni kirkuvan punaisin särkevin silmin! Jotenka ehkä ihan suosista jätän ripsien laiton ja tyydyn pelkästään omiin ripsiini. Olisihan tekoripsien laitto myös melkoinen menoerä.

Geelikynnet minun on tarkoitus ottaa, mutta niitä en edes laske budjettiin. Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi rahaa kynsien teettämiseen. En ole vielä kynsiä tehnyt ja ajattelin sen rahan käyttää nyt hääkynsiin. Hääkynsistä minulla on montakin ideaa millaiset haluaisin ja kaikki niistä on mielestäni todella nättejä ja sopisivat meidän häihin sekä minulle hyvin.

Meidän näköiset häät

Meidän häiden oli alunperin tarkoitus olla todella pienet. Ihan vain lähimmät ystävät sekä perhe. Vihkimisen lisäksi ohjelmassa olisi ollut vain hyvän illallisen syönti ja kakkukahvit ja that's it. Nooh hommahan lähti lopulta hitusen paisumaan...

Edelleenkään meille ei ole tulossa mitään sadan hengen häitä. Aikuisia on kutsuttu n.50 ja siihen lapset päälle. Mielestäni mukavan kokoinen porukka kun on talvi ja etenkin ravintolahäät tiedossa.

Häiden oli siis aluksi tarkoitus olla rutkasti simppelimmät kuin mitä suunnitelmissa/toteutuksessa nyt on. Aluksi mietittiin, että kysytäänkö ketään kaasoiksi tai bestmaniksi vai pyritäänkö pärjäämään ilman kun on niin pikkuruiset häät. Nyt kun häät ovat pienesti paisuneet, on kassojen ja bestmanin rooli ehdottomasti ollut/tulee olemaan paikallaan! Ilman ei selvittäisi! Jo tässä vaiheessa kaikki ovat olleet meille avuksi todella paljon ja heidän avullaan on tullut mietittyä paljon sellaista mitä ei itse oikein ole edes osannut ajatella. Kiitokset ovat jo tässä vaiheessa ehdottomasti enemmän kuin paikallaan!

Vaikka häät ovat nyt isommat kuin alun perin oli tarkoitus, ei se haittaa minua ollenkaan. Joskus vuosia sitten haaveilin suurista prinsessahäistä. En ole käynyt lukiota ja sen vuoksi en ole myöskään tanssinut vanhojentansseja. Vanhojentanssit oli ainut asia mistä olin lukiolaisille kateellinen. Olisin myös halunnut olla edes yhden päivän kuin prinsessa. Sen vuoksi haaveilin aina oikein kunnon prinsessamekosta omiin häihin. Hitusen on nyt toiveet ja ajatukset häämekon suhteen muuttuneet. Edelleen haluan täyspitkän häämekon, mutta ehkä "hiukan" maltillisemman kuin älyttömän leveän ja pöyheän prinsessamekon. Selvää minulle siis on aina ollut joka tapauksessa se, että haluan omiin häihini kunnon häämekon oli häät minkä kokoiset tahansa.

Omista linjoista ollaan pidetty tarkasti kiinni koko suunnittelun ajan. Tietyistä asioista on ollut jo pitkään tarkka ajatus, mutta toisista asioista on edelleen ilmassa yksi iso kysymysmerkki. Yksi suhteellisen suuri kysymysmerkki minulle itselleni on vielä kampaus, meikki sekä hääkimppu. Kaikista on jonkinlainen pikkuruinen ajatus, mutta mitään tarkkaa visiota ei. Uskon kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä. Kampauksesta en ainakaan tässä vaiheessa osaa olla mitenkään erityisen tarkka. Pääasia on se, että hiukset laittaa joku muu kuin minä itse. Samoin meikin pääasia on, että sen tekee joku muu enkä ala itse säätämään noin suurena päivänä.

Suurena päivänä...niinpä niin...ehdottomasti päivä on suuri ja merkityksellinen meille. Totuus kuitenkin on, että itse vihkiminen ei maksa mitään ja vihille pääsee käytännössä minkälaisissa vaatteissa vain. Välillä kun asiaa oikein pysähtyy miettimään, nousee mieleen pieni ahdistus siitä, millaisen stressin ja rahanmenon tästä hommasta on itselleen tehnyt. Sitten kuitenkin ajattelen, että kerran sitä vain naimisiin mennään! Ja siitä yhdestä kerrasta haluan sellaisen, ettei sitä tarvitse jälkeenpäin harmitella! Olen melkoinen perfektioinisti ja oikeastaan jopa yllätyin siitä, kuinka tarkasti mietin kaikkea ja kuinka tarkasti haluan kaiken toteutuvan niin kuin haluan. Tarkoitan tässä ehkä enemmänkin sellaisia materia-asioita (materialisti kun olen :D). Esimerkiksi juhlapaikan koristelu. Huh miten paljon olen siihen käyttänyt aikaa ja rahaa. Mutta haluan, että kaikki on juuri niin kuin olen ajatellut ja jos jonkin ajatuksen saan päähäni niin sen myös haluan toteutettavan ja tapahtuvan. Toki juhlapikan kanssa kunnon palaverin pito on vasta tulossa että voi olla että joitain juttuja täytyy vähän miettiä uudelleen... Taasen esimerkiksi häiden ohjelmasta en ole ottanut stressiä. Toki se mietityttää ja ahdistaa melko paljonkin, että viihtyvätkö vieraat vai tyhjeneekö koko juhlapaikka välittömästi kahvituksen jälkeen. Tai mitäs jos häihin ei ilmoittaudu kuin kourallinen ihmisiä.... Mutta ohjelman suunnittelu on annettu kaasojen sekä bestmanin käsiin ja itse olen ainakin sanonut, että kaikki käy ohjelmaksi kunhan pysytään hyvän maun rajojen sisäpuolella. En edes halua tietää kaikkea hääpäivästä erukäteen vaan haluan pitää pienen jännityksen tunteen ja odottavan tunteen läsnä.

Jonkinlainen tälläinen ihana valoseinä olisi tarkoitus saada pystytettyä johonkin juhlapaikalla. Kuva: Pinterest

Mielestäni on ihanaa, että ollaan rohkeasti miehen kanssa suunniteltu mitä häiltämme halutaan ja ollaan ajateltu nimenomaan että häät ovat meidän, ei vieraiden. Tietenkin mietitään myös sitä, että vieraat viihtyvät häissä, mutta vieraiden viihtyvyyden ajattelu ei mielestäni saa mennä omien mieltymyksien edelle. Moni olisi varmasti toivonut hääjuhlamme pidettävän paikassa johon saa tuoda omia alkoholijuomia ja on meiltä toivottu häävalssiakin juhlapäivänä. Olemme kuitenkin pitäneet päämme ja pidämme häät ravintolassa, koska niin tahdomme ja meille ei tule häävalssia, häätanssi kyllä. Kirkkoon ei myöskään mielellään urkumusiikkia haluta ja siltä nyt ainakin toistaiseksi näyttää ettei urkumusiikkia juurikaan tule. 

Saas nähdä mitä tästä loppuajasta ennen häitä tulee tämän kovapäisen morsiamen kanssa. Pahoittelut jo valmiiksi kaikille niille jotka minun kanssa  on tekemisissä ennen häitä :D

Älytön ähky ja hääkuulumisia

Huh ja hyh miten paljon on tullut syötyä nyt joulun ja uuden vuoden aikaan! Ja miten paljon etenkin kaikkea makeaa! Annoin tietoisesti itseni höllätä syömisen kanssa joulukuun ajan, mutta lupasin itselleni myös, että tammikuussa jatkuu taas tiukempi dietti ja makeaa tms. ei napostella jatkuvasti! Saas nähdä kuinka tästä taas toivutaan... Häämekon sovitus on ensi viikon keskiviikkona. Olen saanut nyt tässä tämän joulukuun aikana vähän painoa lisää joten saas nähdä kuinka sovituksen kanssa käy... Uskon, että mekko kyllä sopii minulle vielä tässä vaiheessa, kun mekkoon on tehty vasta alun suuntaa antavat kavennukset ja tarkemmat viilaukset ja kavennukset tehdään vasta tuon tulossa olevan sovituksen jälkeen. Haluan kuitenkin, että mekko istuu päälleni myös hääpäivänä hyvin. Nyt tämän joulukuun mässäilyn jälkeen kun aloitan taas tiukemman ja terveellisemmän ruokavalion, niin voi olla että paino hitusen tippuu jolloin mekko saattaa olla turhan löysä hääpäivänä. Toivottavasti vain turhia pelkoja...

Häävalmistelut noin muuten alkaa olla melkosta hyvässä vaiheessa. Vaikka aivan varmasti paniikkikohtaus on lähellä vielä moooonta kertaa ennen häitä tekemättömistä hommista. Nyt olen jopa laittanut paperille ylös kaikki muistettavat asiat ja ruksinut sitä mukaa kun homma on hoidossa. Marraskuun lopussa olleessa postauksessa oli vielä todella paljon asioita vaiheessa. Nyt todella moni asia on lähtenyt rullaamaan eteenpäin. Aina kun jonkin asian saa hoidettua, tuntuu kuin kivi tippuisi harteilta. Tosin samaan aikaan muistuu mieleen joku muu hoitamaton asia ja uusi stressinaihe on valmiina.

Kutsut lähetettiin joulukuun alussa, joten se asia on ollut jo hyvän aikaa hoidossa. Pieni epäilys tosin hiipii aina välillä mieleen, että onhan kaikki kutsutut varmasti saaneet kutsun. Mies sai hommattua puvun tämän viikon alussa. Tosin hommattuna on siis nyt pelkkä puku. Kauluspaita, liivi ja muut härpäkkeet on vielä vaiheessa...Mutta on nyt sentäs edes jotain jo valmiina. Aatun hääpukeutuminen on vielä vähän auki. Kauluspaita löytyy mutta muuten on vielä mietinnässä, että mitä Aatulle puetaan. 

Hääauto saatiin yllättävän helpolla ja edullisesti. Tästäkin jo sain melkein paniikkikohtauksen, kun ei ollut yhtään tiedossa, että mistä auto saataisiin. Yhdelle yksityiselle autonvuokraajalle jo soitin ja hänellä olisi yksi meille ok auto ollut. Vuokra tosin oli mielestäni tällä yksityisellä myyjällä suht korkea. Toki ymmärrän, että auton siistiminen, peseminen, vahaaminen jne. vie aikaa ja jonkin verran rahaakin. Oltaisiin luultavasti vuokrattu tuo auto ellei miehen bestman olisi juuri oikeassa kohdassa maininnut, että hänellä voisi kyllä olla tiedossa meille hääauto! Tämäkin homma tuli siis hoitoon yllättävän helpolla ja edullisesti vaikka ehdin jo manata, että meidän hääutona toimii sitten varmaan meidän perheen farmari.

Hääkampaus ja meikki on myös hoidossa. Varasin ajan vähän summissa yhteen kampaamoon kun ei minulla mitään vakkarikampaajaa ole. Kampaamoon tulee minun lisäkseni myös kaasot (2kpl) ja äitini ottamaan pikakampaukset.

Hääkukkien tilanne on saatu nyt kaikista viimeisimpänä lyötyä lukkoon. Ajattelin pääseväni kukka-asioissa helpolla valitsemalla yhden tietyn kukkakaupan. Kukkakauppa ei mitenkään varsinaisesti ole mikään minun vakkari kukkakauppa mutta muutaman kerran olen kaupasta kukan hakenut. Palvelu kukkakaupassa oli ihan ok, vaikka silloin töissä ollut myyjä oli ehkä hitusen pihalla hääkimpuista kun ei niitä itse tee. Laitoin sähköpostia myyjän suosituksesta, että hääkimppuja tekevä työntekijä voisi minulle vastata ja tehdä jonkinlaisen hinta-arvion. Kukista olen itsekin ollut pikkaisen pihalla. Kimpun haluan, mutta millaisen? Pinterestistä etsin kovasti ideaa. Ihastuin kalloista tehtyihin kimppuihin ja laitoin sähköpostiin niistä kuvaa ja lisäksi muutaman muunlaisen kimpun kuvan. Yritin painottaa viestissä, että kukilla ei niin ole väliä, kunhan kimpun hinta pysyisi suht edullisena ja tyyli mukailisi meidän muuta hääteemaa/-väritystä. Lisäksi kysyin viestissä, että mitä kukkia ylipäätään on talvella hyvin saatavissa ja mitkä kukat kestää vähän kylmääkin, koska hääkuvia olisi tarkoitus ottaa ulkona. Noh työntekijä takertui mielestäni ihan liikaa pelkästään kallakimppuihin ja osasi antaa hyvin suurpiirteisen hinta-arvion vain niistä. Muunlaisia kimppuja ei huomioinut millään tavalla eikä vastannut, että mitkä kukat kestävät kylmää ja millaisia kukkia on talvella saatavilla. Tuohduin jotenkin niin tuosta viestistä, että päätin kysyä tarjousta kukista jostain muualta. Se sentäs kävi selväksi tuosta ensimmäisen kukkakaupan viestistä, että kallat ovat mitä ilmeisimmin todella arvokkaita kukkia. Päätin seuraavassa kukkakaupassa sivuuttaa kokonaan kallat ja kysyin tarjousta aivan muunlaisiin kimppuihin. Tässä toisessa kukkakaupassa myyjä oli heti todella asiantuntevan oloinen ja erittäin palveluhenkinen. Kertoi heti, mitä kukkia on saatavilla, mitkä kestävät kylmää ja mitkä eivät ja osasi antaa myös melko tarkan hinta-arvion. Morsiuskimpun lisäksi tarkoituksena olisi tulla heittokimppu ja sulhaselle sekä bestmanille viehe. Muutoin meille ei tule juhlapaikalle tai kirkkoonkaan kukkia. Hinta-arvio oli mielestäni ok, jotenka mitä luultavimmin tulen tästä toisesta kukkakaupasta kukat tilaamaan. Lopullinen varausvahvistus tarvitsee tehdä vasta tammi-helmikuun vaihteessa jolloin mietitään kunnolla mitä kukkia kimppuun haluan ja kokonaisuutta yleensäkin. Ihmettelen, kuinka ensimmäisessä paikassa oli niin vaikea antaa mitään kunnon hinta-arvioo mistään! Mutta tosiaan kukat nyt tällä tietoa hoidossa onneksi.

Kuva Pinterest (kukkakuvien väritys ei välttämättä ole juuri sitä mitä olen ajatellut mutta muuten tyyliltään kivoja)

Kuva Pinterest

Kuva Pinterest

Sormus laitettiin viime viikolla tilaukseen. Sormusasia meinasi myös olla yksi todellinen paniikkikohtauksen aiheuttaja. Lopulta sormus kuitenkin löytyi. Kävin kyseistä sormusta jo aiemmin sovittamassa ja ihastuin jo silloin siihen, mutta silloin jarruttelin ostamista sormuksen hinnan vuoksi. Noh palattiin kuitenkin lopulta tuohon liikkeeseen ja ei sille mitään voinut että se oli sen ainoan ja oikean tuntuinen. Ajattelin asian myös niin, että en ottanut häämekoksi sitä mikä eniten olisi ollut minun mieleeni vain ja ainoastaan sen hinnan vuoksi. Häämekko on kuitenkin päällä vain sen kerran, mutta sormusta pidetään lopun elämää. Sormus on mielestäni aivan ihana! Ja sopii hyvin yhteen kihlan kanssa. Ainoa asia mikä nyt hieman ärsyttää on se, että nyt kyseinen sormus on alessa ja huomattavasti edullisempi kuin millä hinnalla me se ostettiin. Noh niin siinä käy aina ja kaikessa, että sitten kun jotain päättää ostaa niin eiköhän se heti seuraavana päivänä ole alessa...Sormus on nyt kuitenkin juuri se minkä halusin ja on ihana päästä ihastelemaan sitä lopun elämän.

Musiikki häihin on edelleen vaiheessa mutta kylläkin ihan ok vaiheessa. Soittolistat hääjuhlaan ei todellakaan ole vielä tehtynä mutta olen silti rauhallisin mielin ainakin toistaiseksi musiikin suhteen. Jonkunlainen suunnitelma musiikkiin on jo olemassa. Ainoa, mikä musiikissa nyt hitusen aiheuttaa päänvaivaa on kirkossa laulettava kappale. Itse pääkanttori vastasi viestiini, että kirkossa on mahdollista soittaa myös muuta kuin urkumusiikkia ja laulukappale on mahdollinen virren sijaan. Musiikissa ja laulussa täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että ollaan kirkossa. Meidän vihkimiseen ei oltu vielä ainakaan siinä vaiheessa valittu kanttoria. Saapumismusiikki meillä on jo selkeä, mutta tuo laulu on vähän hakusessa. Sen vuoksi en ole pystynyt kanttorille vastaamaan, että mitkä kappaleet haluttaisiin. Sen lisäksi, että itse saadaan musiikki kirkkoon valittua, täytyy myös kanttorin kappaleet vielä hyväksyä. 

Sitä mietittiin melko paljon, että mikä juttu meillä olisi siinä kun poistutaan kirkon ulkoa rappusia pitkin hääautoon. Saippuakuplat ei oikein talvella toimi enkä halua että meidän päälle heitetään mitään. Sellaiset ns. juhlahuiskut oli heti ehdoton ei. Lopulta alettiin miettiä sädetikkuja. Nyt sädetikut on hommattu ja ainoastaan niiden toimivuus hieman pelottaa...mitäs jos tikut eivät syty millään tai syttyvät ihan väärään aikaan tai mitä jos joku vahingossa huitoo palavalla tikulla niin että jollain syttyy jotain palamaan tms... Täytyy rauhoitella omaa mieltä ja luottaa siihen että homma toimii.

Nyt on sellainen fiilis, että ainakin kaikista suurimmat linjaukset on hoidettu. Esteettömyystodistus on jo hommattuna, jotenka kaikki mitä ehdottomasti täytyy olla että koko avioliiton solmiminen on ylipäätään mahdollista, on nyt hoidossa.

Nyt alkaa tekstiä olla jo sen verran, että palaillaan aiheeseen myöhemmin. Mahtavaa tammikuun ensimmäistä viikkoa kaikille!