Tahdon!

Nyt on sanottu toisellemme miehen kanssa tahdon. Takana on aivan mahtava päivä ja kaikki sujui ainakin omasta mielestäni paremmin kuin hyvin. Pari viikkoa ennen häitä oli tosi kiireisiä eikä aikaa jäänyt kirjoitella tänne blogiin.

Nyt alkaa olla tilanne rauhoittunut ja ehtii jo vähän vetää tuota hääpäivää yhteen. Päivä alkoi heti aamulla kampauksella sekä meikillä. Kampaamon tuolissa vierähtikin melkein kolme tuntia. Siitä suoraan mäkin autolinjalle kaasojen kanssa hakemaan jotain syömistä ennen kuin aivan alkoi heikottaa. Täytyy sanoa että tuossa hetkessä mäkki ei kyllä ollut mikään nopein mahdollinen vaihtoehto vaan saatiin yllättävän pitkään odotella autossa ruokiamme. Ruoat vihdoin saatuamme syötiin ne melko lennossa ja kiirehdittiin vaihtamaan vaatteita että päästään kuvauksiin. Aurinko paistoi, mutta kävi ihan järkyttävä tuuli! Kaasot nauroivat, että ei tiedä onko heillä mekko vai housut kun tuuli veti mekkoa ihan mihin sattuu. Hytistiin kaikki kylmästä ja lopulta kuvien ottamiset hoidettiin melko nopeasti. Toisaalta oli mukava kun ennen kirkkoon menoa ehti vähän rauhottua. Tuulen vuoksi kampauksestani lähti irtautumaan muutama hiussuortuva ja kaasot niitä yrittivät paikkailla ennen alttarille astelua.

Kirkossa kaikki meni loistavasti. Kaasoni laulama ja hänen miehensä säestämä Oothan tässä vielä huomenna-kappale, oli aivan mieletön. Sormuslupauksenkin muistin hyvin vaikka sitä ehkä eniten jännitin. Aatu toi bestmanin avustuksella sormuksen miehelleni ja sekin meni paremmin kuin hyvin. Aatu käyttäytyi ylipäätään kirkossa todella mallikkaasti vaikka pappi vihkikeskustelussa niin kovasti pelotteli, että mitäs jos Aatu alkaa kovasti vihkimisen aikana itkemään. 

Juuri ennen hääpäivää pieniä sydämentykytyksiä aiheutti musiikki kirkossa. Olin viestitellyt jo hyvän aikaa sitten jonkun pääkanttorin kanssa meidän toivekappaleista kirkkoon (meidän tilaisuuden kanttoria ei silloin vielä tiedetty). Meidän tilaisuuden kanttori oltiin vähän myöhemmin valittu mutta pääkanttori ei sitten ollutkaan välittänyt viestiä kappaleistä meidän kanttorille vaikka niin luulin/oletin. Hääviikolla tuli itselle sellainen olo, että onkohan ne kirkkokappaleet nyt varmasti ok ja laitoin meidän kanttorille viestiä niistä. Seuraavana päivänä kanttori soitti että ei ollut kappaleista mitään keltään kuullut eikä pysty niin nopealla aikataululla 100% varmuudella lupaamaan, että hän voi juuri ne kappaleet soittaa kirkossa, kun ei ollut niitä ikinä ennen soittanut. Lopulta perjantai-iltapäivänä (häät oli lauantaina) kanttori soitti ja ilmoitti että kappaleet ovat mahdolliset ja hän pystyy ne soittamaan. Huh mikä helpotus se oli!

Sädetikkujen tuikkeen saattelemana siirryttiin miehen kanssa kirkosta vihkimisen jälkeen hääautoon ja lähdettiin juhlapaikalle. Juhlapaikalla kaikki meni todella hyvin. Mitä nyt lapset meinasivat vähän turhan paljon välillä villiintyä. Minulla ja miehellä pysyi hyvä fiilis koko illan ja kaasot sekä bestman hoitivat iltaa eteenpäin ihan mahtavasti! Valokuvaaja (miehen ystävä) sai otettua todella hyviä kuvia. Illan aikana alkoi sataa lunta. Asian huomattuamme sännättiin miehen, valokuvaajan ja bestmanin kanssa ulos ottamaan aivan mahtavia kuvia! Oli jo pimeää, lunta tuprutti taivaalta ja me seistiin miehen kanssa katulampun alla. Yksi kuva tuosta kuvaussessiosta ollaan jo saatu itselle ja vitsit että olin kuvasta ihan fiiliksissä!

Pari myöhäisintä tuntia juhlapaikalla juhlittiin pienemmällä porukalla. Vaikka porukka pieneni, niin fiilis pysyi todella hyvänä. En oikeasti edes uskonut, että voisin olla koko päivän niin hyvällä fiiliksellä kuin olin! Ja miten oikealta koko tilanne tuntuikaan! Vihdoin minä ja mies saatiin toisemme ihan virallisesti ja se tuntuu yksinkertaisesti niin oikealta ja nimenomaan siltä, että vihdoin! Sukunimenvaihdokseen tottumisessa menee varmasti jonkin aikaa. Ainakin vielä olen vastannut esimerkiksi töissä puhelimeen ja esitellyt itseni vanhalla sukunimellä :D Ehkä sitä pikkuhiljaa oppii...