sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Huomenna

Tulee nyt tälle päivää oikein postausten suma mutta pakko oli tulla vielä vähän kirjoittelemaan omia fiiliksiä. Vastapainoksi tämän päivän aiemmille postauksille en laita tähän postaukseen yhtäkään kuvaa :D 

Huomenna se alkaa... Nimittäin mun työt! Jaiks! Kaksi vuotta täysin kotona olleena on muuten melkoinen hyppy tuntemattomaan aloittaa taas miettimään työjuttuja. Lisäksi työpaikka ei ole sama kuin mistä äitiyslomalle aikoinaan siirryin niin hiukan hirvittää ja jännittää.

Aatu ei onneksi tähän samaan rytäkkään aloita hoitoa vaan mies jää kotiin vielä muutamaksi viikoksi. Syksymmällä sitten on Aatulla edessä hoidon aloitus. En tiedä miten ikinä olisin selvinnyt jos tähän samaan minun töiden aloitukseen olisi tullut myös Aatun hoidon alkaminen. Vähän luulen että voimat vie alussa jo ihan pelkästään omat työt.

Työt aloitan hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä. Toisaalta on ihanaa päästä tekemään muutakin kuin olemaan Aatun kanssa lähes jokaisen hetken päivästä. On mukavaa päästä herättelemään omaa ammatillista minää ja kokea oikeasti olevansa muutakin kuin äiti. Toisaalta jo nyt tulee haikeus siitä, että meidän kahdenkeskeinen arki Aatun kanssa on nyt ohi. Aika on mennyt niin hurjan nopeasti mutta silti tuntuu kuin en olisi ollut työelämässä valovuosiin. Ehkä siis muutama päivä menee ennen kuin pääsen perille taas työn teosta. Ehdin jo todella tottua kotona Aatun kanssa olemiseen. Vaikka useana päivänä on ollut niitä hetkiä, että hermot meinaa totaalisesti mennä ja toivoo että pääsisi jo töihin, olen nyt kuitenkin aloittamassa töitä kauhusta kankeana. Mutta niinhän se on, että kaikki muutos ja uusi pelottaa ensin. Välillä tulee myös sellainen fiilis, että ihan innoissani odotan meidän uutta arkea. Aluksi näin, että minä olen se töissä käyvä meidän perheessä miehen sijaan, ja vähän myöhemmin niin että meistä kumpikin kulkee töissä ja Aatu hoidossa. Juuri nyt tuntuu hurjalta tuo ajatus, että Aatu on kohta hoidossa ja me molemmat töissä mutta sitten taas kun asiaa miettii enemmän tuntuu se aivan luontevalta.

Nyt kohta nukkumaan. Mikäli nyt unta edes saan jännitykseltäni. Ei muuta kuin muutosta kohti pää pystyssä, ei tässä oikein muukaan auta :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti