Ja postausvälit sen kuin pitenee :D Pahoittelut! Lomalla olen ihan tietoisesti yrittänyt vähemmän keskittyä koneella/kännykkä kädessä olemiseen ja lisäksi ollaan kyllä nyt melko paljon oltu jossain menossa aina Aatun päikkäriaikaan ja iltaisin en ole yksinkertaisesti jaksanut alkaa kirjoittelemaan mitään. Postauksia siis tulee kyllä, mutta ehkä vähän harvakseltaan tai ainakin harvemmin mitä jossain vaiheessa. Blogia en missään nimessä ole kuitenkaan lopettamassa!
Nyt itse otsikon aiheeseen. Olen ollut niin kauan kun muistan ennemmin virkeä iltaisin kuin aamuisin. Miehellä tuntuu olevan sama juttu. Aamut ovat aina todella tahmeita ja tekisi mieli koomailla kahvia hörppien sohvalla koko aamupäivä. Puolen päivän jälkeen alan vasta oikeastaan ihan kunnolla heräämään ja jaksan alkaa touhuta muutoinkin kuin väkisin raahautumalla. Opiskeluaikoina tein usein kouluhommia vielä yömyöhään. Heti aamusta jos yritin jotain fiksua tekstiä saada aikaiseksi, siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään kun silmät oli ihan sikkurassa ja ajatus harhaili. On sitä toki tullut kirjallisia tehtäviä yms. väkerrettyä myös aamuisin, mutta etenkin silloin koko homma on ollut niin viimeisen päälle pakkopullaa kuin vain voi olla.
Aatu tuntuu todella vahvasti perineen tämän minun ja miehen iltavirkeyden ja aamu-unisuuden. Tai ehkä aamuista pitäisi sanoa etenkin Aatun tilanteessa, että aamukiukkuisuuden! Pääsääntöisesti Aatu on ehdottomasti kaikista kiukkuisin aamupäivät. Vaikka Aatu olisi nukkunut kuinka hyvin yön, haukottelee hän paljon aamupäivän aikana. Etenkin nyt kun mieskin on lomalla, on meidän päivärytmi mennyt melko sekaisin. On saatu Aatu nukkumaan monena iltana vasta joskus kymmenen aikoihin. Välillä on herätty vasta yhdeksän aikaan aamulla ja välillä myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta jo ennen puolta kahdeksaa. Niin ja nimenomaan Aatu on herännyt noihin aikoihin. Kun Aatun nukkumaanmenot on nyt venynyt iltaisin, on myös minun ja miehen nukkumaanmenoajat venyneet entisestään. Nyt kello onkin ollut aina suunnilleen kaksitoista (välillä enemmänkin) ennen kuin on päästy itse nukkumaan.
Ollaan siis koko porukka ehdottomasti enemmän iltaihmisiä kuin aamuihmisiä. Innostutaan usein vasta illalla tekemään kaikenlaista ja siinä ehkä onkin syy miksi sekä minun ja miehen että Aatun nukkumaanmenot ovat viivästyneet. Harmillinen totuus kuitenkin on, että tämä yhteiskunta pyörii hyvin pitkälti enemmän aamuihmisten mukaan. Kaikki tärkeä tapahtuu usein aamuisin ja esimerkiksi näin kotona ollessa on huomannut, että kaikenlaiset kerhot jne. on ajoitettu aina aamupäivään. Vauvana Aatu saattoi usein nukkua yhdeksään tai puoli kymmenenkiin. Yritä nyt siinä sitten ehtiä mihinkään toimintaan enää. Esimerkiksi meitä lähinnä oleva perhekerho on kerran viikossa klo 9-11. Aatun vanhetessa on heräämisaika vähän aikaistunut. Silti ei puhettakaan, että Aatun saisi jo esimerkiksi illalla kahdeksan aikaan nukkumaan. Jo yhteiskunta pakottaa siihen, että tietynlainen rytmi täytyy olla päivässä. Vaikka kuinka itse olisi kaikista virkeimmillään ja tehokkain iltaisin ei auta kuin yrittää pakottaa itseään ainakin jollain tasolla siihen että olisi kaikista toiminnallisin aamulla/päivällä. Nyt lomalla on ihan reilusti annettu juurikin esimerkiksi Aatun ja meidän oman nukkumaanmenoajan mennä päin honkia. Nautitaan nyt näistä viikoista kun on vielä mahdollista mennä juuri meidän perheelle sopivan rytmin mukaan. Kohta itselläni alkaa työt ja sen jälkeen miehellä työt sekä Aatulla hoito. Silloin on sitten taas tarkempaa yrittää saada itsensä toimimaan niiden aamuihmisten aikataulujen mukaan. Kauhistuttaa jo valmiiksi ajatus siitä, että minulla alkaa välillä työt jo kuudelta aamulla....
T. Eilen illalla vähän ennen yhdeksää illalla maalaillut ja sen jälkeen vielä salille lähtenyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti